Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2023.

Joulu Tampereen Tammelassa 1950-luvulla

Kuva
  Välimuotolaukku ja enkelikello Joulukuusi, jossa oli oikeat kynttilät ja hopealankaa. Tädin enkelikello, jossa enkelit pyörivät ja josta lähti kaunis ääni. Kermavaahto, jota sai tätien luona luumukiisselin päälle joulupäivänä. Joululahjaksi saamani kirja, jota sai joulupäivänä lukea rauhassa. Punainen kynttilänjalka, jossa paloi kolme valkoista kynttilää. Italian salaatti, jota opin tekemään kotitaloustunnilla ja jonka äiti hyväksyi uudeksi jouluruoaksi. Joulupöydässä oli tarjolla lipeäkalaa ja valkokastiketta, lasimestarin silliä, rosollia, lanttu-, porkkana-, maksa- ja makaronilaatikkoa, keitettyjä herneitä, kinkkua, keitettyjä perunoita, joululimppua, kotikaljaa. Jälkiruokana oli sekahedelmäkeittoa. Kahvin kanssa myöhemmin illalla oli tarjolla joulutorttuja, piparkakkuja, Hanna-tädin kakkuja.         Jouluaattona meillä oli kotona kuusi-henkisen perheen lisäksi tätejä, setä, isotäti ja isosetä. Olimme tietysti koolla jollain kokoonpanolla joka viikonloppu, mutta joulu oli er

Suomen Kansallisteatterin Juhlat - ja elämä siinä sivussa

Kuva
Kaikki alkaa lupaavasti Suomen Kansallisteatterin suurella näyttämöllä Juhlat – ja elämä siinä sivussa -näytelmän ensi minuuteilla. Eeva (Sari Puumalainen) on kutsunut koolle perheen ystävät juhlistamaan hänen ja Heikin (Timo Tuominen) 30-vuotishääpäivää. Juhlat ovat Heikille yllätys. Sari Puumalainen ryntäilee hermostuneena ja jännittyneenä pitkin näyttämöä rehvakkaasti vannealushameessa ja levitetyissä hiharakenteissa. Juhlien teemana on Valheita ja viettelyksiä -elokuva. Myöhässä oleva Heikki saapuu aikanaan ja juhlat pääsevät alkamaan. Jo juhlien alusta lähtien ilmassa on keski-ikäisten naisten ja miesten välien selvittyä, eroamisia, pettymyksiä, rakkautta, suhteiden alkamisia ja loppumisia. Näytelmän ovat käsikirjoittaneet ja ohjanneet Kirsi Porkka ja Marina Meinander. Kaikki toimii näyttämöllä hyvin ja kerronta etenee soljuvasti. Mutta loppujen lopuksi tuntuu, että olen nähnyt ja kuullut tämän kaikan jo moneen kertaan. Keskeisenä teemana on vanhempien odotukset lapsistaan ja su

Suomen Kansallisteatterin Omapohjan Talo

Kuva
Kansallisteatterin Omapohjan näyttämöllä on näytelmässä Talo kaksi taloa ja kaksi henkilöä: mainetta niittänyt näyttelijä ja lapsuudenkodissaan koko ikänsä asunut isäntä. Näyttelijä (Pirjo Luoma-aho) haluaa ostaa vaarinsa rakentaman talon ja vetäytyä sinne rauhaan – itse asiassa sairastamaan. Taisto (Petri Liski) on tukahtua yksinäisyyteensä ja kaiken polkemiseen paikallaan. Taina West on kirjoittanut ystävyyttä ja ennakkoluulottomuutta ”julistavan” näytelmän, josta Laura Jäntti on ohjannut koskettavan ja karhean hauskan esityksen. On myönnettävä, että henkilöt ovat aika kliseisiä, mutta niinhän me ihmiset olemme. Usein tarvitaan joku tuuppaamaan eteenpäin ja kertomaan mitä toinen ihan oikeasti voisi tehdä. Tarina on täynnä pieniä yksityiskohtia, jotka kertovat enemmän kuin suuresti julistettavat asiat. Riikka ei muista naapurin häntä neljä vuotta nuorempaa pikkupoikaa. Vasta kun Taisto näyttää Riikalle vanhan valokuvan, muistuu Riikan mieleen pikkupoika, joka seurasi häntä kaikkia

Kysy siskoilta Espoon teatterissa

Kuva
Kysy siskoilta -esityksen kantaesitys oli Turun kaupunginteatterissa syksyllä 2021. Näin sen Espoon teatterissa. Näytelmän motto: ”Jostain syystä naisten hormonijutut ei oo tabuja siks, etteikö niistä sais puhua, vaan siks, että ne on niin kiusallisia, ettei kukaan halua puhua niistä”, koskee jokaista naista ja siinä samalla myös jokaista miestä. Esitys käsittelee naiseutta ja hormonien vaikutuksia historian ja tutkimustiedon varassa. Oman osionsa saavat hysterian historia, pirullinen PMS, loputtomat ulkonäköpaineet, kuukautiset, äitiys ja vanheneminen.   Näytelmäkirjailija-ohjaaja Satu Rasila tunnustaa alun perin kirjoittaneensa tekstiä ohjeeksi omalle itselleen, piti kartoittaa etukäteen mitä ikääntyminen tuo tullessaan. Teksti kantoi kuitenkin kokonaiseen esitykseen, johon Susanna Haavisto kirjoitti laulut ja Anna-Mari Kähärä sävelsi musiikin. Kähärä myös huolehtii esityksen etenemisestä pianon takana tukenaan bassossa Sara Puljula.   Rehvakas ja rempseä esitys tempaisee katso

Tampereen Työväen Teatterin Saituri - Ihana raha

Kuva
Tampereen Työväen Teatterissa hurmaa katsojia näytelmä Saituri, alaotsikolla ”Ihana raha”. Lisänimi on enne. Näytelmä on ihana, mutta se on myös riemastuttava, säkenöivä, sitä mitä voi nimittää teatterin juhlaksi. Moliéren kirjoittama komedia Saituri nähtiin ensimmäisen kerran Pariisissa vuonna 1658.  Eli melkein neljä sataa vuotta katsojat ovat kerääntyneet teattereihin katsomaan mitä tapahtuu kun rikas ja vanha saituri Harpagon yrittää saada vaimokseen nuoren ja kauniin Mariannen. Marianne on rakastunut Harpagonin poikaan ja Harpagonin tytär on rakastunut Valére-nimiseen nuorukaiseen. Harpagon ei tyttärensä puuhia hyväksy. Hän haluaa naittaa tyttärensä rikkaalle, mutta vanhalle herra Anselmille. Tässä ainekset minun tämän syksyn ehdottomalle suosikilleni. On tapana sanoa että joku loihtii hienon esityksen taikasauvallaan. Tampereella sitä on heiluttanut teatterinjohtaja Otso Kautto. Ja hyvin on heiluttanutkin. Hänellä on ollut oivallisena tukena toimittaja Juha-Pekka Raeste. Näytelmä

Tampereen Työväen Teatterin Väinämöinen

Kuva
Tampereen Työväen Teatterin Väinämöinen ravistelee käsityksiämme Kalevalasta ja sen sankareista perusteellisesti ja riemullisesti. Juha Hurme on päätellyt että koko Kalevala on Eljas Lönnrotin käsialaa. Lönnrot on kuunnellut ja muistiin kirjannut lukemattoman määrän runoja, mutta rakentanut niistä itse jännittävän ja kunniakkaan tarinan. ”Kalevala on hieno kirja. Tutkijoiden mukaan se on aika puhtaasti kaunokirjallinen tuote. Tehdessään kansanrunoutta ymmärrettäväksi Lönnrot väärensi perinnettä hyvää hyvyyttään. Aineisto oli hankalaa, monesti karjalankielistä ja saavuttamatonta. Juoni on Lönnrotin keksimä ja jopa termi  Kalevala  hänen muokkaamansa. Sellaista paikkaa ei muinaisrunoudessa ole”, sanoo Juha Hurme. Juha Hurmeen käsikirjoittamassa ja ohjaamassa esityksessä Eino Salmelaisen näyttämöllä kaikki on toisin. Tätä uudenlaista tarinaa vie eteenpäin Pekka Käpin musiikki ja äänimaailma, missä ei ole tietoakaan kansanmusiikin poljennosta tai viipyilevästä toistosta. Pikemminkin vä

Teatteri Jurkan Elämän ensikertalaiset

Kuva
Teatteri Jurkka täyttää 70-vuotta. Juhlanäytelmäksi on päätynyt Lauri Veijosen kirjoittama Elämän ensikertalaisia – eli ikoni ja assistentti. Näytelmä on hioutunut esitykseksi Jurkan ja KOM-teatterin yhteistyöllä. Ohjaaja on Lauri Maijala ja lavalla Tommi Eronen ja Ella Mettänen. Ja taas kerran on pakko muistella miten Jurkan pikkuruinen teatteritila ei tälläkään kertaa tuntunut pieneltä eikä oikein ollut aistittavissa sekään että katsomossa on paikat vain viidellekymmenelle katsojalle. Elämän ensikertalaisia on näytelmä näytelmien tekemisestä. Assistentti (Tommi Eronen) on menettänyt ikoninsa, huippulahjakkaan ohjaajan (Ella Mettänen). Ohjaaja on sairastunut aivosyöpään ja menehtynyt eikä ohjaaja tunnu millään selviytyvän yksinään. Hän ei mielestään osaa mitään, ei onnistu mistään, on turhautunut ja ahdistunut ja vihainen ohjaajalle, joka on hylännyt hänet.    Teatterin tekemisen rankkuus ja vaikeus tulee monella tavalla näytelmässä esille, on itse asiassa sen keskeistä antia. Mai

Q-teatterin Joitakin keskusteluja merkityksestä

Kuva
O-teatterissa kuunnellaan ja katsotaan Joitakin keskusteluja merkityksestä -näytelmää. Teksti ja ohjaus on Akse Petterssonin käsialaa. Näyttämöllä istuu kolme näyttelijää: Elina Knihtilä, Pirjo Lonka ja Tommi Korpela. Lavalla on lähes koko ajan muusikko Ringa Manner, välillä siellä piipahtaa tanssija Jyrki Karttunen. Kolmikko ei paljon muihin henkilöihin kiinnitä huomiota. Laimeasti he ihmettelevät mitä tanssija tekee paikalla ja Korpelan mielestä muusikolta ei pidä missään tapauksessa kysyä yhtään mitään. Sen sijaan kolmikko yrittää näennäisesti saada kiinni toistensa ajatuksista ja tarkoitusperistä.   Kovin hyvin se ei onnistu. Jokaisella on oma asiansa, jota he yrittävät edistää. Tilanne on kaikkien kannalta hyvin epämukava. Ei katsojallekaan tarkkaan selviä miksi ja mitä näyttelijät odottavat. Uutta roolia, joka mullistaisi elämän ja tekisi kuuluisaksi tai edes pientä sivuosaa, jotta tulisi omillaan toimeen. Kolmikon ajatusten vaihto on huikeaa, rytmi on välillä hämmentävän no

Tampereen Työväen Teatterin Reikäleipä

Kuva
Tampereen Työväen Teatterissa ollaan taas mukana Kotalan perheen elämänkäänteissä. Sirkku Peltolan kirjoittamassa ja ohjaamassa Reikäleipä -näytelmässä. Voisi väittää, että katsojia hemmotellaan. Kotalan perheen kohtaloista on kerrottu jo aikaisemmin neljässä näytelmässä: Suomen hevonen (s004), Yksiöön en äitee ota (2007), Lämminveriset (2011) ja Hevosten keinu (2015). Nyt tapaamme heidät vanhassa kotipihassaan. Teatterissa kun ollaan useamman kerran elämänsä loppuun elänyt äite (mainio Ola Tuominen) on taas mukana kantavana voimana. Äite asuu pihapiirissä romuttuvassa Ladassa. Asunto tarjoaa hänelle yksityisyyttä ja suojaa pandemialta. Hän seuraa jälkeläistensä edesottamuksia ja jakelee sopivin annoksin elämänviisauksiaan itse kullekin. Aimo Räsäsen sanomana kuulin ensimmäisen kerran arvion että näytelmä on tragedia, farssi ja komedia. Siinä sekoituksessa piilee varmasti näytelmän ja aikaisempienkin suosio. Näytelmän henkilöt ovat samalla kertaa uskottavia ja yliampuvia. Kun Kai K

Kuka tappoi bambin? Helsingin Kaupu nginteatterissa

Kuva
Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä jouduin pohtimaan syyllisyyttä ja anteeksiantoa katsoessani Monika Fagerholmin romaanista Kuka tappoi bambin? Pipsa Lonkan dramatisoimaa ja Riikka Oksasen ohjaamaa näytelmää. Hienostoperheiden asuma-alueella on tapahtunut raiskaus ja syytteeseen joutuu neljä nuorta miestä. Tarinan kertoo Gusten, joka aikanaan teki poliisille ilmoituksen tapahtuneesta. Hän palaa ”rikospaikalle” ja joutuu kasvokkain oman itsensä kanssa. Gustenia aikuisena näyttelee Pyry Nikkilä ja nuorena Jaakko Hutchings.   Mennyt nousee ajankohtaiseksi, kun yksi pojista kertoo ryhtyvänsä tekemään elokuvaa kotibileitten tapahtumista, joista on kulunut kymmenen vuotta. Gusten joutuu kertaamaan mielessään mitä oikein tapahtui. Raiskaus ja tytön pitäminen vankina ei oikeastaan ollut väärin muiden kuin hänen mielestään. Hän ei ole koskaan unohtanut tapahtumia. Hän yrittää selittää omaa osuuttaan asiassa nuorelle itselleen. Näytelmän etenemisen kannalta hieno ratkaisu.  

Hiirenloukku Helsingin Kaupunginteatterin Areena-näyttämöllä

Kuva
Nyt ymmärrän miksi Agatha Christien Hiirenloukkua on näytelty vuodesta 1952 lähtien   – lukuun ottamatta   pandemian ajan neljäätoista kuukautta. Selitys löytyi Helsingin Kaupunginteatterin Areena-näyttämön Hiirenloukusta. Aino Piirola on suomentanut ja Miika Muranen ohjannut viihdyttävän, ei oikeastaan ollenkaan jännittävän soljuvasti etenevän näytelmän. On juuri toimintansa aloittanut täysihoitola, ennen näkemätön lumimyrsky, kylällä tapahtunut murha ja henkilöt, jotka eivät tiedä liittyvänsä toistensa elämään. Teatterilla on monessa paikassa lappunen, jossa pyydetään, ettei katsoja paljastaisi loppuratkaisua kenellekään ja näin pilaisia ystävänsä tai tuttavansa teatteri-illan. Täysihoitolan uudet yrittäjät Elina Keinonen ja Severi Saarinen ovat olleet vuoden naimisissa ja yrittävät nyt kaikkensa jotta vieraat viihtyisivät heidän majatalossaan. Vähitellen vieraat aiheuttavat sekaannuksia ja selkkauksia, jopa siinä määrin että etenkin isäntäpari alkaa pohtia miten hyvin he tunteva

Salainen puutarha Ryhnmäteatterin Suomenlinnan kesäteatterissa

Kuva
Salainen puutarha ja Suomenlinnan kesäteatteri. Kesän odotetuin kesäteatteri-ilta. Anna Krogerus on dramatisoinut F.H. Burnetiin kirjasta Salainen puutarha näytelmän, joka sopii ns. koko perheelle. Ala-ikärajaksi on ilmoitettu seitsemän vuotta ja se lienee oikeaan osunut. Anne Rautiainen on ohjannut kaikesta karuudesta huolimatta lämminhenkisen näytelmän. Lavastaja Janne Siltavuori on ”rakentanut” Hyvän Omantunnon linnakkeen muurien sisälle ihanan puutarhan ja kolkolta vaikuttavan suuren kartanon. Tarina alkaa kun orvoksi jäänyt Meeri (Anna-Sofia Tuominen) saapuu setänsä luokse. Vastassa on yrmeä rouva Medaljonki (Minna Suuronen). Ohjeena on, että tyttö saa käyttää vain kahta huonetta ja kaikin tavoin käyttäytyä siivosti. Itsepäinen ja oma-aloitteinen tyttö saa selville, että kartanon puutarhassa on salainen puutarha, jossa kukaan ei ole käynyt kymmeneen vuoteen. Silloin Meerin sedän vaimo kuoli, puutarhan ovi suljettiin ja avain kätkettiin syvälle maahan.   Ystävällinen puutarhuri

Täydelliset häät Krapin kesäteatterissa

Kuva
Keski-Uudenmaan teatterin kesänäytelmä Täydelliset häät Krapin kesäteatterissa Tuusulassa oli täydellinen kesäteatterikauden avajaisnäytelmä. Toinen toistaan hauskempi kohtaus seurasi toistaan. Juonenkäänteet välillä arvasi ennakolta, välillä ei. Yleisöä ei kosiskeltu vaan asiat menivät sopivalla tavalla pieleen kaiken aikaa. Ja onneksi kaikki selvisi lopussa. Kaiken piti olla kunnossa, kun sulhanen oli polttareiden jälkeen tarkoitus majoittaa hotelliin, minkä sviitissä nuoripari viettäisi ensimmäisen yönsä virallisena avioparina. Mutta ei ollutkaan. Sulhasella oli aivan väärää seuraa. Bestman ei pysynyt perässä ollenkaan. Paikalle saapunut morsian äiteineen vain pahensi asiaa. Siivoojasta tehtiin välillä jopa ilolintu. Ohjaaja Anna-Maria Klintrup oli saanut joukkonsa parhaaseen mahdolliseen farssimaiseen kuntoon Robin Hawdonin käsikirjoituksen siivittämänä.  Pinkin värinen lavastus (Teemu Loikas) lukuisina ovineen lupasi paljon ja myös lunasti lupaukset. Näytelmän rytmitys oli par

Liiku, liiku ja vielä kerran liiku

Olen jo vuosikausia lukenut hanakasti kaiken mitä eteen tulee vanhan ihmisen kunnon ja toimintakyvyn ylläpitämisestä. Jos ei mitään muuta ohjeista jää mieleen, niin kehotus liikkua. Liikkua pitäisi joka päivä, ja ohjeiden mukaan pienikin päivittäinen kävelylenkki pitää loitolla monenmoisia vaivoja.   Kävellään vaan. Tuskinpa juuri kukaan pääkaupunkiseudun asukas – oli nuori tai vanha, rollaattorin tai lastenvaunujen kanssa tai ilman, kepin tukemana tai ilman keppiä, huonojalkainen tai ketterästi liikkuva – on menneen talven aikana välttynyt liukkailta kaduilta ja poluilta. Olemme oppineet varomaan autoja ja tottuneet pitämään jalkakäytäviä turvallisina kulkuväylinä. Nyt ne eivät sitä enää ole, vaikka lumet ovat sulaneet ja kohta hiekatkin viedään pois. Pitää varoa polkupyöriä ja ennen kaikkea sähköisiä potkulautoja. Potkulaudat ja pyörät sujahtelevat takaa ohi oikealta ja vasemmalta. Välillä ei jalkakäytävällä ole tilaa mihin jalkansa asettaa. Parhaimmillaan siinä voi rotkottaa use

Tampereen Työväen Teatterin Jeanne d'Arcin housut Espoossa

Kuva
Linda Wahlgrenin Jeanne d’Arcin housut, alaotsikkona Noitia ja politiikkaa, on riemastuttavan tasokasta teatteria.  Mikä nerokas yhdistelmä: Orleansin neitsyen Jeanne d’Arcin kohtalo 1400-luvun Ranskassa, Anneli Jäätteenmäen pyrähdys pääministerinä vuonna 2003 ja Anneli Auerin murhaoikeudenkäynti ja seksuaalirikossyytteet vuodesta 2006 tähän päivään.     Näin Tampereen Työväen Teatterin ohjelmistossa olevan näytelmän Espoon kaupunginteatterissa – olivat vierailulla. Niin kliseistä kuin onkin kuitata, että jokin esitys on teatterin juhlaa, niin teen sen nyt kuitenkin. Wahlgrenin käsikirjoitus ja ohjaus ovat hienoja oivalluksia täynnä. Janne Vasaman lavastus ja Sanna Levon puvustus toivat esitykseen lisäelementtejä, jotka täydensivät kaikki toisiaan. Kolmen naisen elämään liittyvät tärkeät käänteet ovat monitahoisia ja -tulkintaisia. Tavallinen maalaistyttö (Inke Koskinen) johti Ranskan armeijaa voittoisasti satavuotisessa sodassa brittejä vastaan, mutta lopulta hänet poltettiin rovi

Teatteri Avoimien Ovien Talvisota

Kuva
Teatteri Avoimien Ovien Talvisodassa on tavallaan kaksi näytelmää. On ensimmäinen puoliaika, jossa taistellaan talvisodassa vuorotellen molempien taistelevien maiden rintamilla. On toinen puoliaika, joka kertoo vuonna 2009 järjestetystä työpajasta, missä suomalaiset, venäläiset ja ukrainalaiset kirjailijat saivat tehtäväkseen kirjoittaa talvisodasta lukudraaman. Iida Karo on dramatisoinut Talvisota-näytelmän Hanna Kirjavaisen, Ari-Pekka Lahden, Oleg Mihailovin, Mikhail Durnenkovin ja Evgeni Kazachkovin teksteistä. Näytelmän on ohjannut Hanna Kirjavainen. Rooleissa huikeat näyttelijät: Kati Outinen, Ella Pyhältö ja Anna-Leena Sipilä. Esityksen upeudesta vastaavat Tinde Lappalainen (skenografia), Juha Tuisku (äänisuunnittelu), Jere Kolehmainen (valosuunnittelu), Ilari Kallinen ja Tinde Lappalainen (valosuunnittelu ja -toteutus) ja Helena Parikka (pukujen toteutus).           Näytelmän alkuosan sotaosuus on pilkottu kohtauksiin, jotka selventävät tapahtumien kulkua. Riippuu täysin kum

Kuoleminen maksaa

  Ainakin arkkuraha pitää olla tallessa. Kuulin tämän lauseen monta kertaa lapsena. Ihmettelin minkä arkun ja onko se jotenkin erilainen raha kuin kaikki muut rahat. Vanhat ihmiset huolehtivat omituisista asioista. Läheisen kuolema on aina musertava kokemus. Ja ennen kuin huomaakaan on täysin uusien ja vieraiden asioiden kanssa tekemisissä. Kuolintodistus, hautaamislupa, uurna, arkku, hautapaikka, siunaustilaisuus, saldotodistus, sukuselvitys, ote väestötietojärjestelmästä, testamentti, kuolinpesä, ositus, perunkirjoitus, uskottu mies, perintövero, perhe-eläke, asunnon arvo, auton hinta.   Ilman neuvoja ei tarvitse olla. Vaikka pankissa on ikivanha valuuttatili, jonka saldo on kolme euroa, tulee postissa iso pino papereita, joissa neuvotaan miten pitää menetellä, kun läheinen on kuollut. Kerrotaan myös, että meiltä on saatavissa apua asioiden hoitamisessa – hinnasta ei kerrota mitään. Hämmästelin muutama vuosi sitten tuttavaani, joka kertoi tehneensä tarkan suunnitelman hautajais

Helsingin Kaupunginteatterin Näytelmä joka menee pieleen

Kuva
Kun Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämön Näytelmä joka menee pieleen päättyi, totesi seuralaiseni: ”Tällaista juuri nyt tarvitaan”. Tarjolla oli englantilaisen Henry Lewisin, Jonathan Sayerin ja Henry Shieldsin farssi. Kolme teatteriopiskelijaa kirjoitti kuukauden päivät opiskelija-asunnollaan lopputyöksi farssin 2012. Näytelmä sai ensi-iltansa pohjoislontoolaisessa pubissa ja päätyi kansainväliseksi hitiksi, jonka on nähnyt kaksi miljoonaa katsojaa ja joka on palkittu useille teatterialan palkinnoilla. Pentti Kotkaniemen ohjaamassa näytelmässä esitettävää jännitysnäytelmää esittää Pirkanmaan Polytekninen seura. Kartanossa on tapahtunut murha ja paikalle kutsuttu etsivä yrittää saada selville, kuka perii murhatun henkilön rahat. Helpolla ei etsivälle selviä sekään kuka rakastaa ketäkin. Näytelmän hauskuus ja viihdyttävyys perustuu lavastukseen ja näytelmän äänimaailmaan yhä paljon kuin juonen kiemuroihin ja henkilöiden kömpelyyteen tai tietämättömyyteen. Selväähän on että h

Kom-teatterin Rikkaruoho

Kuva
Kom-teatterin Rikkaruoho on huikea sukellus aviottomana syntyneen miehen sielun sopukoihin. Elämää ilman isää ei tee yhtään helpommaksi, se että Otto Gabrielsson on aina tiennyt että hänen isänsä on Jörn Donner. Gabrielsson tilittää tunteitaan romaanissaan Rikkaruoho, jonka pohjalta Laura Mattila on rakentanut Kom-teatterin näyttämölle monipolvisen ja koskettavan tarinan. Jörn Donner on elämävaiheistaan kertovassa Mammutti-kirjassa todennut, että avioton poika oli erehdys. Ei vahinko. Ei virhe. Tämä on viimeinen niitti isä-poika-suhteelle. Otto oletti, että isä viimeistään tässä teoksessaan kertoisi siitäkin pojastaan, jonka kanssa hän ei ole koskaan elänyt yhdessä ja ylipäätään tavannut tätä vain muutamia kertoja. Aikaisemmin isä oli nimittänyt Ottoa hukkakauraksi.   Näyttämöllä on viisi Ottoa, viisi eri puolta Oton persoonasta, viisi erilaista käsitystä isästä, viidet erilaiset terveiset isälle. On mykkä lapsi (Ella Mettänen), takertuja (Juho Milonoff), runoilija (Niko Saarela) j

Suomen Kansallisteatterin Nuoret idealistit

Kuva
Kansallisteatterin suuren näyttämön Nuoret idealistit on täynnä puhetta, sanoja ja ajatuksia. Taiteelta vaaditaan, että se heijastaisi omaa aikaansa ja tarjoaisi välineitä käsitellä sitä. Menneisyydestä myös opimme, näin väitetään. Nämä vaatimukset Michael Baranin kirjoittama ja ohjaama näytelmä täyttää. Nuoret idealistit käy läpi idealismin ja todellisuuden välisiä rajapintoja höystettynä fasismin, kommunismin, Me-Too kampanjan ja taidekäsitysten kautta. Näytelmä tapahtuu Berliinissä, minne tunnettu ohjaaja J (Jukka-Pekka Palo) on paennut entisen vaimonsa Petran (Pirjo Määttä) kirjoittaman artikkelin saamaa kohua. Kun J:stä ei kuulu moneen päivään mitään Petra lähtee Berliiniin tapaamaan entistä miestään. Petran kirjoittamassa paljastusjutussa on haastateltu nuorta näyttelijää Emmiä (Aksa Korttila). Emmikin lähtee Berliiniin ja liikkuu siellä sattumalta tapaamassa Joelin (Verneri Lilja) kanssa. Lopulta kaikki neljä päätyvät J:n asunnolle ja alkaa tapahtumien ja ajatusten perusteel

Ryhmäteatterin Valeäidit

Kuva
Ryhmäteatterin Valeäidit on hyvä oppitunti hieman vanhemmalle teatterin ystävälle. Aino Pennasen käsikirjoituksesta ohjaaja Riikka Oksanen on osaavien ja innostuneiden näyttelijöiden kanssa saanut loihdittua lavalle läpileikkauksen tämän päivän isyydestä ja äitiydestä. Valeäideissä ollaan liikkeellä kaiken aikaa komiikan keinoin. Välillä oli kyllä tunne, että ilmassa on naurua kyynelten läpi. Onhan siinä ihmettelemistä, kun paikkaansa työelämässä etsivä kauppatieteilijä Liisa (Pia Andersson) ottaa ja rakastuu mieheen, jolla on viisi-vuotias tytär ja muuttaa miehen kotiin, jossa tytär asuu joka toinen viikko. Tarkoitushan oli ryhtyä luomaan uraa, kun koulutusta vastaava työpaikka vihdoin ja viimeinen heltisi – ystävättären avulla, mutta kuitenkin. Lapsia kammoksuva bisnes-nainen ei ymmärrä ystävättärensä ratkaisua ollenkaan. Lapsen kanssa päätyy niin oikea isä ja äiti, bonus-äiti ja bonus-isäkin leikkipuistoon. Siellä tapaa samanhenkisiä lapsilleen omistautuneita vanhempia, heistä u