Kom-teatterin Rikkaruoho
Kom-teatterin Rikkaruoho on huikea sukellus aviottomana syntyneen miehen sielun sopukoihin. Elämää ilman isää ei tee yhtään helpommaksi, se että Otto Gabrielsson on aina tiennyt että hänen isänsä on Jörn Donner. Gabrielsson tilittää tunteitaan romaanissaan Rikkaruoho, jonka pohjalta Laura Mattila on rakentanut Kom-teatterin näyttämölle monipolvisen ja koskettavan tarinan.
Jörn Donner on
elämävaiheistaan kertovassa Mammutti-kirjassa todennut, että avioton poika oli
erehdys. Ei vahinko. Ei virhe. Tämä on viimeinen niitti isä-poika-suhteelle.
Otto oletti, että isä viimeistään tässä teoksessaan kertoisi siitäkin
pojastaan, jonka kanssa hän ei ole koskaan elänyt yhdessä ja ylipäätään
tavannut tätä vain muutamia kertoja. Aikaisemmin isä oli nimittänyt Ottoa hukkakauraksi.
Näyttämöllä on
viisi Ottoa, viisi eri puolta Oton persoonasta, viisi erilaista käsitystä
isästä, viidet erilaiset terveiset isälle. On mykkä lapsi (Ella Mettänen),
takertuja (Juho Milonoff), runoilija (Niko Saarela) ja kostaja (Mikko Toiviainen).
Näytelmän alussa näitä kaikkia eri persoonia yrittää saattaa yhteen ja
ylipäätään saada heitä ymmärtämään oma roolinsa Otto-kuviossa psykologi (Vilma
Melasniemi). Näyttelijöiden yhteistyö on saumatonta. He yltävät niin huikeisiin
roolisuorituksiin, ettei ketään tarvitse nostaa toista ylemmäksi. Jokaisella on
oma Ottonsa.
Julia Jäntin vihreä lavastus täydennettynä hienoilla valoilla (Veli-Ville Sivén) ja äänillä (Jani Rapo) on täydellinen ympäristö Oton mielenmaisemalle. Ankeasta lähtökohdasta huolimatta näytelmä vapauttaa katsojankin mielessä mahdollisesti omaan lapsuuteensa käpertyneitä tunteita ja ajatuksia.
Niko Saarela, Juho Milonoff, Mikko Toiviainen
Ella Mettänen, Vilma Melasniemi
Kommentit
Lähetä kommentti