Kom-teatterin Rikkaruoho

Tekijä -

Kom-teatterin Rikkaruoho on huikea sukellus aviottomana syntyneen miehen sielun sopukoihin. Elämää ilman isää ei tee yhtään helpommaksi, se että Otto Gabrielsson on aina tiennyt että hänen isänsä on Jörn Donner. Gabrielsson tilittää tunteitaan romaanissaan Rikkaruoho, jonka pohjalta Laura Mattila on rakentanut Kom-teatterin näyttämölle monipolvisen ja koskettavan tarinan.

Jörn Donner on elämävaiheistaan kertovassa Mammutti-kirjassa todennut, että avioton poika oli erehdys. Ei vahinko. Ei virhe. Tämä on viimeinen niitti isä-poika-suhteelle. Otto oletti, että isä viimeistään tässä teoksessaan kertoisi siitäkin pojastaan, jonka kanssa hän ei ole koskaan elänyt yhdessä ja ylipäätään tavannut tätä vain muutamia kertoja. Aikaisemmin isä oli nimittänyt Ottoa hukkakauraksi.  

Näyttämöllä on viisi Ottoa, viisi eri puolta Oton persoonasta, viisi erilaista käsitystä isästä, viidet erilaiset terveiset isälle. On mykkä lapsi (Ella Mettänen), takertuja (Juho Milonoff), runoilija (Niko Saarela) ja kostaja (Mikko Toiviainen). Näytelmän alussa näitä kaikkia eri persoonia yrittää saattaa yhteen ja ylipäätään saada heitä ymmärtämään oma roolinsa Otto-kuviossa psykologi (Vilma Melasniemi). Näyttelijöiden yhteistyö on saumatonta. He yltävät niin huikeisiin roolisuorituksiin, ettei ketään tarvitse nostaa toista ylemmäksi. Jokaisella on oma Ottonsa. 

Julia Jäntin vihreä lavastus täydennettynä hienoilla valoilla (Veli-Ville Sivén) ja äänillä (Jani Rapo) on täydellinen ympäristö Oton mielenmaisemalle. Ankeasta lähtökohdasta huolimatta näytelmä vapauttaa katsojankin mielessä mahdollisesti omaan lapsuuteensa käpertyneitä tunteita ja ajatuksia. 


                             Niko Saarela, Juho Milonoff, Mikko Toiviainen

                                        Ella Mettänen, Vilma Melasniemi 

                                              Kuva Noora Geagea

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Peukalon virittäminen

Tekijä -
Kuva
Tulehtunut peukalo ja turmeltunut kynsi Yli kaksikymmentä vuotta meni ilman sen kummempaa. Säästinpähän kynsilakoissa kun ei tarvinnut käyttää kynsilakkaa kuin yhdeksään sormeen. Sitten alkoi peukalo vähitellen oireilla. Iho halkesi talvipakkasilla, oli kipeä ja hankala. Ylen terveysasemalla yrittivät hoitaa parhaansa mukaan. Kirjoittaessa sormia tarvitaan koko ajan ja kaikessa muussakin puuhailussa peukalo on tuiki tarpeellinen. Viitisen vuotta sitten peukalo ärtyi aina vain pahemmaksi ja pahemmaksi. Kynnen päälle tuli tummempaa kynttä ja alue levisi vähitellen. Lika meni kynnen alle, se tulehtui ja oli kipeä. Välillä en suostunut uskomaan että yhden pienen kynnen takia joutuu kipristelemään kivusta yölläkin. Kului kertakäyttöhanskoja ja puuvillahansikkaita kun suojasin peukaloani. Sisareni oli vakaasti kynnen poisoton kannalla. Joka toinen Pitäjänmäen terveysaseman lääkäri kannatti pois ottamista, joka toinen vastusti. Kerran oli varattuna leikkausaikakin, mutta joko m
Lue lisää

KADONNEEN KUULOLAITTEEN METSÄSTYS

Tekijä -
Kuva
Miehelläni on ollut kolmisen vuotta kuulolaite. Kuulolaitteen saa kun käy terveysasemalla kuulotutkimuksessa ja siinä todetaan alentunut kuulo. Kuuloasioissa pääkaupunkiseudulla toimitaan HYKS:n eli yliopistollisen sairaalan piirissä. HYKS on ulkoistanut meitä koskevat palvelut Kuulokeskukselle. Se toimii Valkoisessa talossa Haagassa eli aika lähellä kotiamme. Sivusta katsoen kuulolaitteen käyttäminen on hankalaa. Pattereita pitää vaihtaa ainakin kahden viikon välein, on vaihdetta ja puhdistettava laitteessa olevaan ohuen ohutta muoviputkea ja puhdistettava laitetta muutenkin. Hämmentyneenä katselen vierestä kun mieheni huoltaa kojetta, minun tekniset kykyni eivät moiseen yltäisi. Vähitellen kävi ilmi, että laite syö pattereita tiuhaan tahtiin. Ei ollut mitään väliä minkä merkkisiä ja mistä hankittuja patterit ovat. Rasian, jossa laite on saatu, pohjassa lukee, että se on HYKS:n omaisuutta ja näin ollen sen kunnosta valittaminen kuuluu Kuulokeskukseen. Näin neuvottiin terveysa
Lue lisää

Huippuosaaja

Tekijä -
Kuva
Nykyisen pitää olla työssään osaaja ja mielellään huippuosaaja. Minulla on ollut tänä vuonna onni tutustua huippuosaajaan. Kun viime marraskuussa teimme asuntokaupat uudesta kodista, oli edessä nykyisen asunnon myyminen. Koska asumme pientalossa (tarkemmin paritalossa) piti tehdä kaikenlaista ennen kuin myyminen voisi alkaa. Suurin asia oli kuntokartoitus. Kun ensimmäisen kerran luin raporttia tuli vääjäämättä mieleen voiko kukaan asua yli 10 vuotta vanhassa talossa. Lähes 30 vuotta vanha asunto on laitteineen kaikkineen nykykäsitysten mukaan tiensä päässä. Laitteiden kestoikä kun ei ole nykyisin kovin pitkä. Ja nykynormit rakentamisessakin ovat erilaiset mitä 1980-luvulla. Mutta kun ensi hämmennyksestä oli selvitty, oli kaikki taas hyvin. Vuosi sitten meillä kävi ensimmäinen asunnonmyyjä ja kertoi mitä asunnostamme voisi pyytää. Ostimme uuden asunnon Huoneistokeskuksen välittäjältä ja hän kertoi tuntevansa Haagan toimistosta kokeneen ja aluettamme hyvin tuntevan myyjän. Raija Nord
Lue lisää