Kom-teatterin Rikkaruoho

Kom-teatterin Rikkaruoho on huikea sukellus aviottomana syntyneen miehen sielun sopukoihin. Elämää ilman isää ei tee yhtään helpommaksi, se että Otto Gabrielsson on aina tiennyt että hänen isänsä on Jörn Donner. Gabrielsson tilittää tunteitaan romaanissaan Rikkaruoho, jonka pohjalta Laura Mattila on rakentanut Kom-teatterin näyttämölle monipolvisen ja koskettavan tarinan.

Jörn Donner on elämävaiheistaan kertovassa Mammutti-kirjassa todennut, että avioton poika oli erehdys. Ei vahinko. Ei virhe. Tämä on viimeinen niitti isä-poika-suhteelle. Otto oletti, että isä viimeistään tässä teoksessaan kertoisi siitäkin pojastaan, jonka kanssa hän ei ole koskaan elänyt yhdessä ja ylipäätään tavannut tätä vain muutamia kertoja. Aikaisemmin isä oli nimittänyt Ottoa hukkakauraksi.  

Näyttämöllä on viisi Ottoa, viisi eri puolta Oton persoonasta, viisi erilaista käsitystä isästä, viidet erilaiset terveiset isälle. On mykkä lapsi (Ella Mettänen), takertuja (Juho Milonoff), runoilija (Niko Saarela) ja kostaja (Mikko Toiviainen). Näytelmän alussa näitä kaikkia eri persoonia yrittää saattaa yhteen ja ylipäätään saada heitä ymmärtämään oma roolinsa Otto-kuviossa psykologi (Vilma Melasniemi). Näyttelijöiden yhteistyö on saumatonta. He yltävät niin huikeisiin roolisuorituksiin, ettei ketään tarvitse nostaa toista ylemmäksi. Jokaisella on oma Ottonsa. 

Julia Jäntin vihreä lavastus täydennettynä hienoilla valoilla (Veli-Ville Sivén) ja äänillä (Jani Rapo) on täydellinen ympäristö Oton mielenmaisemalle. Ankeasta lähtökohdasta huolimatta näytelmä vapauttaa katsojankin mielessä mahdollisesti omaan lapsuuteensa käpertyneitä tunteita ja ajatuksia. 


                             Niko Saarela, Juho Milonoff, Mikko Toiviainen

                                        Ella Mettänen, Vilma Melasniemi 

                                              Kuva Noora Geagea

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Peukalon virittäminen

KADONNEEN KUULOLAITTEEN METSÄSTYS

Huippuosaaja