Vallilan Kansallisteatterin Lear
Valta ja sen jakajat
Vallilan Kansallisteatterin Learissa kaikki kiteytyy päähenkilön
ajatukseen ”Valtakunta rakkaudesta”. Aavistaessaan elämänsä lopun lähestyvän
kuningas Lear on kutsunut poikansa luokseen ja testaa heidän äidinrakkauttaan.
Rakkauden määrä määrittää sen millaisen osuuden valtakunnasta itse kukin saa.
Tiina Puumalaisen ohjaamassa, suomentamassa ja sovittamassa
Learissa Shakespearen alkuperäisen käsikirjoitukset roolin on käännetty
ylösalaisin. Naiset näyttelevät miesten roolit ja päinvastoin. Learkin on vain
Lear. Näytelmässä hän on uhkeasti ja hienosti näyttelevä Katariina Kaitue.
Näytelmän käsiohjelma viittaa Learin etenevään
muistisairauteen. Muistisairasta vuosikausia seuranneena tunnistin monia
tilanteita. Ensin kaikki Learin käytöksessä on loogista ja selkeää, yhtäkkiä
ihan jotain muuta. Olemme tottuneet Shakespearen näytelmissä katsomaan miten
mieleltään sairaat hallitsijat ja heidän hännystelijänsä käyttäytyvät, mutta
jospa sittenkin moni heistä on muistisairas – nykykäsityksen mukaan.
Vallilan näyttämöllä kaikkea hallitsee Teppo Järvisen
visuaalinen suunnittelu, Hannu Rantasen musiikki, Jani Peltolan äänisuunnittelu
ja Jukka Haapalaisen ja Sirpa Suutari-Jääskön koreografia. Häkellyttävän
moniulotteisessa ympäristössä käydään läpi Learin tarina. Hänen kolme poikaansa
– Esa-Matti Long, Petri Liski ja Ilja Peltonen haluavat häikäilemättömästi oman
osuutensa valtakunnasta.
Kuninkaalla on tukenaan narrinsa, ymmärtäväinen ja
luotettava Sari Puumalainen. Näytelmän tiivistunnelmaisimmat kohtaukset nähdään
kun Gloucesterin (Petri Manninen) tyttäret Laiton ja Laillinen taistelevat
omasta osuudesta valtakunnan jaossa. Laittomana tyttärenä Maria Kuusiluoma on
kaiken pahuuden ruumiillistuma viimeistä piirtoa myöten. Annika Poijärven
Laillisessa on paljon empatiaa, mutta Lear-näytelmän käänteissä sillä ei ole
paljon käyttöä.
Huikean hieno esitys. Meidän aikamme ja sekavan aikamme
Lear!
Katariina Kaitue
Kiuva Stefan Bremer
Kommentit
Lähetä kommentti