LM-Mummin maailma

Olin Ruotsin risteilyllä. Olimme kaksi yötä laivalla. En edes muista milloin olen edellisen kerran ollut Tukholmassa laivalla. Laiva yllätti minut täysin. Silja Symphony muistutti suuresti Gunard-yhtiön Qeen Mary II, jolla risteilimme Karibialla kohta 10 vuotta sitten. Siljalla moni asia oli samaa, mutta vain pienemmässä mittakaavassa. Hytti oli pienen pieni, mutta oli ylellistä että siinä oli ikkuna. Olimme yläkerroksissa joten moottoreiden jyske ei sinne kuulunut. Eikä käytävilläkään pidetty pahaa meteliä. Hauska oli matkata lasten kanssa. Pääsi Siljalandiin eli leikkipaikkaan. Jäätelöt olivat siellä minun mielestäni parasta. Illan akrobatia-ohjelmat olivat tasokkaita ja hauskaa katsottavaa. Lapsille tehdyt Afrikka ja merenalaisten elämä - esitykseet olivat aika kökköjä. Pakostakin jäi miettimään miksi lapsia välillä aliarvioidaan. Kaupoissa riitti katseltavaa. Muuta ei ostettu kuin karkkia ja suklaata. Ruoka oli hyvää ja valinnan varaa paljon. Italialaisen ravintolan olivat ma

Olin tunnelissa, mutta en mummutunnelissa Helsingin Aleksanterinkadun varrella vaan puisessa tunnelissa Keravanjoella Vantaalla. Auto oli huollossa ja minä kävelyllä upeissa Keravanjoen maisemissa. Kun aikoinaan melkein 50 vuotta sitten asuin Hiekkaharjussa, en edes tiennyt että Keravanjoki virtaa Tikkurilasta kohti väljempiä vesiä. Nyt joen penkat on siivottu ja molemmilla puolille rakennettu kävelytiet. Aika moni talokin on saanut paikan joen rannoilta. Puisesta sillasta tulee vääjäämättä mieleen Hiljaisten siltojen sillat. Nyt on muotia muuttaa veroja pakoon Portugaliin. Tähän mennessä tuttavapiiristä on muutettu puoleksi vuodeksi asumaan Espanjaan. Sitä ei kummemmin ole paheksuttu. On vain hämmästelty kauempaa miksi suomalaiset haluavat mennä ryyppäämään Aurinkorannalle ja seurustelemaan muitten suomalaisten kanssa. Minä en voi muuttaa Espanjaan enkä Portugaliin. Eihän minulla sitä paitsi ole edes tarvittavan suurta eläkettä että kehtaisin mennä Portugaliin. Min

Tätä kaikkea pohdin syksyn ensimmäisen tanotorven kolumnissani.  Minun ei välttämättä enää tarvitse poistua kotoa yhtään mihinkään. Silti teidän kuka on menossa mielenosoitukseen, kuka vastustaa uusinta kansalaisaloitetta, kuka on ollut mustikassa, kuka kirpputorilla, kuka on lukenut tänä aamuna Aamulehteä tai eilen illalla Apua. Tiedän kuka saarnaa sunnuntaina Pitskun kirkossa ja parhaassa tapauksessa voin lukea saarnan kaikessa rauhassa kotona muutaman tunnin kuluttua siitä kun se on pidetty. Tiedän senkin mihin kannattaisi lähteä ruokaostoksille, jos haluan tuoretta lohta tai grillipihvejä edullisesti.   Tätä kaikkea ja paljon muuta saan tietää kun seikkailen Facebookissa. Twirtter tuntuu minusta hieman oudolta. Eli en tiedä mitä ministeri Stubb ajattelee juuri nyt. Mielipiteitä, muitten ajatuksia ja tekemisiä voin loputtomasti lukea blogeista tai katsoa Youtuben videoista mihin kynnet saa lakattua ja kuvioitua trendikkäästi, miten seinän saa maalattua siististi tai kannon

Kaikissa taloissa on katto. Muutaman kerran joku tuttu on kertonut että heillä tehdään kattoremontti. En ole kiinnittänyt asiaan juuri huomiota. Ihmetellyt vain miten kerrotalon katto menee sellaiseen kuntoon että se pitää korjata. Muutama viikko sitten ovikello soi illan suussa. Ovella seisoi hauskannäänköinen nuori mies joka esitteli itsensä ja kertoi että hän on kattofirmasta. Poika oli sitä mieltä että teidän kattonne saattaisi kaivata kohentamista. Edellispäivänä olimme Enskan kanssa miettineet miten tiilikatolta saa syksyllä pois sammaleet ja kaikki roskat. Roskien poistaminen ja tiilien tarkastaminen on jo monta vuotta ollut nuorimman vävyn tehtävä. Ei muuta kuin  kellonsoittaja sisälle ja asiaan. Kävi ilmi että Oulussa opiskeleva nuorukainen oli kesätyönään myymässä kattoremontteja. Kaupat tehtiin ja naapurikin lähti mukaan. Ensin katto puhdistettiin perusteellisesti. Sammaleet saivat kyytiä. Sitten vaihdettiin rikkinäiset tiilet ehjiin ja sen jälkeen katto maalattiin