Jos en someta syrjäydynkö?
Tätä kaikkea pohdin syksyn ensimmäisen tanotorven kolumnissani.
Minun ei välttämättä enää tarvitse poistua kotoa yhtään
mihinkään. Silti teidän kuka on menossa mielenosoitukseen, kuka vastustaa
uusinta kansalaisaloitetta, kuka on ollut mustikassa, kuka kirpputorilla, kuka
on lukenut tänä aamuna Aamulehteä tai eilen illalla Apua. Tiedän kuka saarnaa
sunnuntaina Pitskun kirkossa ja parhaassa tapauksessa voin lukea saarnan
kaikessa rauhassa kotona muutaman tunnin kuluttua siitä kun se on pidetty. Tiedän
senkin mihin kannattaisi lähteä ruokaostoksille, jos haluan tuoretta lohta tai
grillipihvejä edullisesti.
Tätä kaikkea ja paljon muuta saan tietää kun seikkailen
Facebookissa. Twirtter tuntuu minusta hieman oudolta. Eli en tiedä mitä
ministeri Stubb ajattelee juuri nyt. Mielipiteitä, muitten ajatuksia ja
tekemisiä voin loputtomasti lukea blogeista tai katsoa Youtuben videoista mihin
kynnet saa lakattua ja kuvioitua trendikkäästi, miten seinän saa maalattua
siististi tai kannon kaivettua pois talon nurkalta.
Jos ystävien tai perheenjäsenten kanssa tulee kinaa siitä
mikä oli Urho Kekkosen korkeushyppyennätys tai Lasse Virenin aika Moskovan
10 000 metrillä, asia ratkaistaan googlaamalla.
Hotellit varataan netistä, sieltä ostetaan juna- ja
bussiliput ja muutkin liput, maksetaan laskut ja tehdä kaikenlaisia ostoksia. Jopa
radio-ohjelmissa neuvotaan että lisätietoja saa ohjelman nettisivuilta.
Tämä kaikki edellyttää että omistaa tietokoneen ja monta
ohjelmaa sen sisään. Etua on myös jos omistaa älypuhelimen ja/tai tabletin. Ja
pelkkien koneiden varassa ei mikään aukene. On maksettava tele-operaattorille.
Ja kun haluaa Spotifysta musiikkia, ei muuta kuin maksamaan.
Tv-ohjelmien katseleminen on myös vanhanaikaista. Jos ei
ohjelma löydy ilmaiseksi Yle Areenasta, voi sen ostaa maksullisista
arkistoista. Netflixin avulla voi katsoa elokuvia tai erilaisia sarjoja. Mutta
taas pitää maksaa. Urheilufriikki löytää vaikka mitä katsottavaa ja koettavaa
lukuisilta maksullisilta kanavilta. Yhdellä maksu-kanavalla ei pärjää jos
haluaa katsoa jääkiekkoa, pesäpalloa, Formulaa, tennistä ja yleisurheilun
huippukisoja.
Aikanaan kauhistelimme kun puhelinlaskuihin meni muutama
kymppi joka kuukausi, nyt käytämme erilaisiin teknologia-kuluihin kymmeniä
euroja kuukaudessa. Uusi puhelin, tietokone tai tabletti maksaa aina vain
enemmän ja enemmän.
Totta kai sähköpostiaan voi käydä lukemassa kirjaston
koneelta ilmaiseksi ja käyttää sitä muuhunkin, mutta se vaatii melkoista
viitseliäisyyttä.
Kaikkien rahkeet eivät riitä mukana olemiseen. Raha on yksi
este ja usein myös ikä ja asenne. Vieläkin muistelen lämmöllä Pitäjänmäen
Muistipiirin perustajajäsentä, joka yli 80-vuotiaana ovela ilme kasvoillaan
kysyi kun tapasimme ”kylillä”, haluanko hänen sähköpostiosoitteensa. Hän oli
hankkinut tietokoneen ja nyt oli osoite jaossa. Totta kai halusin ja sitten
alkoi posti kulkea.
Hämmentynein mielin pohdin miten ystäväni, jotka eivät ole
voineet tai halunneet hankkia taitoja tietokoneen ja älypuhelimen käyttämiseen,
selviytyvät.
Ja mikä minun on selviytyessä kun mikrotukihenkilöni on
taas lähietäisyydellä. Eipä silti mummin ongelmia joutui tyttärenpoika
ratkomaan varusmiespalvelunkin aikana. Ensimmäiset ongelmat tulivat kolmen
päivän päästä siitä kun poika oli matkannut Kouvolan taakse, mutta onneksi oli
puhelimet ja ilta vapaata.
Kun yhteydet ovat kunnossa, havahdun lähes joka päivä hämmästelemään sitä miten paljon aikaa käytän Facebookissa roikkumiseen, kaiken maailman asioiden googlaamiseen ja jopa välillä pelaamiseenkin. Pou on minun kaverini ja harjoittelem minä Sudokunkin täyttämistä, tosin vain niiden helppojen. Mikään matikkanero kun en ole.
Kommentit
Lähetä kommentti