Mummi tunnelissa


Olin tunnelissa, mutta en mummutunnelissa Helsingin Aleksanterinkadun varrella vaan puisessa tunnelissa Keravanjoella Vantaalla. Auto oli huollossa ja minä kävelyllä upeissa Keravanjoen maisemissa. Kun aikoinaan melkein 50 vuotta sitten asuin Hiekkaharjussa, en edes tiennyt että Keravanjoki virtaa Tikkurilasta kohti väljempiä vesiä. Nyt joen penkat on siivottu ja molemmilla puolille rakennettu kävelytiet. Aika moni talokin on saanut paikan joen rannoilta.

Puisesta sillasta tulee vääjäämättä mieleen Hiljaisten siltojen sillat.





Nyt on muotia muuttaa veroja pakoon Portugaliin. Tähän mennessä tuttavapiiristä on muutettu puoleksi vuodeksi asumaan Espanjaan. Sitä ei kummemmin ole paheksuttu. On vain hämmästelty kauempaa miksi suomalaiset haluavat mennä ryyppäämään Aurinkorannalle ja seurustelemaan muitten suomalaisten kanssa.

Minä en voi muuttaa Espanjaan enkä Portugaliin. Eihän minulla sitä paitsi ole edes tarvittavan suurta eläkettä että kehtaisin mennä Portugaliin.

Minä hoidan näitä mummin hommia täällä koto-Suomessa: kääpiöhamsteri Agnarin hoitaminen, ekaluokkalaisen aamupäivähoito, teekkarin Bionicle-lelujen roudaaminen varastosta toiseen, teekkarin parvekekalusteiden kuljettamista asunnoista toiseen; pienempien tyttöjen kannustamista Mini-maratonilla, käynti kuutos-luokkalaisen luokan kahvilassa ravintolapäivänä (rahaa kerätään leirikouluun), teatterilippujen varaamista yhteisiin teatteriretkiin, kuljetustehtäviä, tyhjäksi jääneen asunnon näyttämistä mahdollista vuokraamista varten, Olen kyllä hyvä pyykkärikin - etenkin lakanat ja pyyhkeet ovat erikoisalaani.  

Ei mikään ole pakollista ja ilman minun apuani asiat hoituisivat, mutta suku onneksi ymmärtää että mummi tuntee itsensä tarpeelliseksi kun hän saa auttaa.

Sisareni totesi taannoin että hän työtovereissaan on kahdelaisia isoäitejä: niitä joiden autossa on lasten turvaistuin ja niitä joilla ei ole. Jälkimmäiset kuulunevat siihen joukkoon joka julistaa että minä olen lapseni hoitanut, hoitakoot minun lapseni itse omansa.

Olisin monta kokemusta köyhempi jos en olisi ollut hoitamassa isompia lastenlapsia monessa eri maassa, jos en olisi käynyt perhejumpassa tai metsäkerhossa tai tuurannut äitiä päiväkodin retkellä, nähnyt lukemattomia teatteriesityksiä lasten kanssa, lukenut kaikkia Ella-kirjoja ääneen, leikkinyt barbeilla, ollut orpotyttöleikissä keskisisko, palannut Othelloa, Skipbota ja Unoa. Ihan vähän olen leikkinyt Bionicleilläkin. Muistipelejä en vain ole millään oppinut pelaamaan hyvin. Tällä viikolla hävisin ekaluokkalaiselle neljä peliä, yksi päätyi tasapeliin ja vastapelurini piti sitä hienona saavutuksena.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Peukalon virittäminen

Niin kuin taivaassa Helsingin Kaupunginteatterissa

Vantaan Näyttämön nousu ja lasku