Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2016.

Komissario Palmu ja Shrek

Kuva
Mika Waltarin Palmu -kirjat ovat hyviä ja Matti Kassilan Palmu -elokuvat loistavia. Mitä sitten voisi olla Palmu -näytelmä? Nyt me sen tiedämme. Komisario Palmun erehdys kerää innostuneita katsojia Helsingin Kaupunginteatterin Areena-näyttämölle. Minusta on tarpeetonta pohtia sitä onko Mikko Kivinen yhtään niin hyvä komisario Palmu kuin Joel Rinne, puhumattakaan Leo Jokelan Kokista tai muista elokuvien henkilöistä. Mikko Kivinen on juureva ja luotettavan oloinen komisario, jonka mielelläni ottaisin selvittämään rikosta, jonka kanssa olen joutunut tekemiseen. Antaisin Palmun hoidella vaikeat asiat ja toivoisin että Palmun apulainen Kokki alias Risto Kaskilehti hoitaisi minun kuulustelemisen. Näytelmän juoni on varmaan useimmille katsojille tuttu. Näyttämöllä tarina eteni luonnikkaasti, hieman liikaa miehet tuppasivat seistä töröttämään näyttämöllä. Areenan näyttämö ei tietenkään tarjoa huikeita mahdollisuuksia hienoihin lavaste-ratkaisuihin, mutta lavastaja Katariina Kirjavai

Vanhanaikaista kodinhoitoa

Kuva
Muuttokuorman mukana Pitäjänmäeltä matkasi Espoon Mäkkylään mankeli – jalat menivät kierrätykseen, kaksi mattotamppia, mattoharja, juuriharjoja, silityslauta ja -rauta. Onneksi mankeli mahtui pieneen kodinhoitotilaan. Vaikka se viekin pöytätilasta paljon tilaa. En voisi elää ilman mankelia. Moni on sanonut minulle että on elänyt vuosikymmeniä nukkuen mankeloimattomilla lakanoilla. Onneksi minun ei tarvitse ainakaan vielä opetella moista. Pitääköhän minun kirjoittaa tulevaan hoitotahtooni että haluan nukkua vain menkeloitujen lakanoiden päällä. Olen jo muutaman kerran törmännyt tilanteeseen, jossa sairaalassa ei ole antaa potilaille vilttiä tai peittoa. Milloin ne ovat pesussa, milloin niitä vain ei ole riittävästi. Ja minä tohtisin siinä sitten vielä vaatia mankeloituja lakanoita. Kun olin alakoulu-ikäinen kävin joskus äidin kanssa mankeloimassa lakanoita Armonkalliolla mankelissa. Matka oli hankala ja paikka lapsen näkökulmasta aika pelottava. Jossain vaiheessa isä

Oikea vanha vai väärä vanha

Kuva
Vanha nainen ei saa pitää legginsiä eikä farkkuja. Hänellä ei saa olla pitkät hiukset. Hänellä ei saa olla älypuhelinta, tablettia ja tietokonekin mieluummin vain hyörymallia. Vanha nainen ei saa matkustaa Nepaliin eikä Intiaan eikä uida Inarinjärvessä. Millaisia isovanhempia ja vanhempia suomalaisilla ns. keski-ikäisillä oikein on. Jatkuvasti joudun lukemaan miten nykyiset ikäihmiset ovat niin erilaisia kuin aikaisemmin. He ovat terveempiä, varakkaampia ja koulutetumpia kuin aikaisemmat sukupolvet ja elävät pitempään kuin viime vuosituhannella oli tapana. Tarinoissa jätetään kertomatta miten hyvin meitä vanhoja on vuosien varrella hoidettu ja hoidetaan edelleen. Meitä on jo lapsesta pitäen hoidettu paremmin kuin mihin oli mahdollisuuksia vaikkapa ennen sotia. Kun puhutaan vanhoista pitäisi jollain tavalla erottaa oikeasti vanhat ja me jotka olemme pitkään eläneitä, mutta suhteellisen hyväkuntoisia ja toimintakykyisiä. Ei meitä hoideta eikä hoivata. Meidän terveydestämme pidetään