LM-Mummin maailma

Q-teatterin Pääomassani tutustumme keski-ikäiseen suomenruotsalaiseen Naiseen ja hänen Mieheensä. Naisen elämässä tuntuu raha ja etenkin sen kartuttaminen olevan tärkein asia. Näytelmän alku on herkullinen. Pariskunta on Aktia-pankissa tapaamassa pankkineuvojaansa. Pariskunta haluaa ostaa uuden asunnon kalliilta alueelta Helsingistä. Ostamiseen tarvitaan lainaa. Keskustelu käydään koko ajan ruotsin kielellä, Naisen äidinkielellä. Mies osallistuu keskusteluun hyvin vähän. Milja Sarkola on sekä kirjoittanut että ohjannut näytelmän. Hänen näytelmänsä on syntynyt kirjasta, joka on Sarkolan esikoisteos. Tätä ennen hän on kirjoittanut näytelmiä ja ruotsin kielellä. Nyt hän on kirjoittanut kirjansa ja näytelmänsä suomen kielellä. Näytelmässä käytetään kolmea kieltä, koska toinen näytös tapahtuu Amerikassa kirjailija-residensissä ja siellä puhutaan vain englantia. Ihan samalla tavalla kuin Mies (jäyhä Tommi Korpela) osallistuu pankkineuvotteluihin hyvin ulkopuolisena, hän jää väh

Teatteri Avoimien Ovien Sontiainen – balladi koti-ikävästä on samalla kertaa viihdyttävä ja traaginen kertomus 1800-luvun lopun siirtolaisuudesta Pohjois- Amerikkaan. Vain Suomesta Amerikkaan muuttanut mies on niin jääräpäinen, että alkaa rakentaa yksinään laivaa, jolla hänen on määrä palata takaisin kotimaahan. Kaiken lisäksi laiva, joka saa nimekseen Sontiainen, on tarkoitus kuljettaa osina sisämaasta jokia pitkin meren rantaan. Siellä osaset kootaan yhteen ja matka voisi alkaa. Hurjapäinen on ollut suomalainen Virroilta 1898 suureen maailmaan lähtenyt Tom Sukanen. Sukanen meni Amerikassa naimisiin ja sai lapsia, mutta kun työtä ei kunnolla ollut hän lähtee Kanadaan ja lupaa vaimolleen, että rakentaa sinne hienon talon. Mies tekee 940 kilometrin pituisen matkan jalan. Hän palaa kuuden vuoden kuluttua hakemaan perhettään Minnesotasta Kanadaan ja taas jalkaisin.     Perillä Sukasta odottaa surkea tilanne. Talo on palanut, vaimo ja lapset kuolleet. Laivan rakentaminen al

Minulla on paha olo! Kyllä kaikki järjestyy! Kaksi virkettä jotka toistuvat monta kertaa Kom-teatterin Poika-näytelmässä. Ranskalaisen Florian Zellerin näytelmä on 17-vuotiaan pojan hätähuuto. Huuto ei kuitenkaan kanssa tarpeeksi pitkälle. On vanhempien avioero, isän uusi vaimo ja sen myötä pieni velipuoli, ahdistunut ja katkera äiti, isä jolle ei riitä mikään. Poika ei ole käynyt koulussa kolmeen kuukauteen, vaikka äiti olettaa hänen lähtevän sinne joka aamu. Kun pojan lintsaaminen koulusta selviää, poika muuttaa omasta pyynnöstään isänsä luo. Näennäisesti uusi tilanne voi luoda pojan mahdollisuuden korjata elämänsä suuntaa. Mutta niin ei käy – pikemminkin päinvastoin.      Paavo Kinnunen poikana on niin haavoittuvainen ja sairas että hänen pahaolonsa hiipii vääjäämättä katsojan tajuntaan. Isä (kopea Erkki Saarela) ymmärtää vain itseään ja oman firmansa etua ja omien unelmiensa toteuttamista. Pojan äiti (Vilma Melasniemi) ei selviydy oikein mistään, enintään kukkien ka

Michelin-tähti on menetetty, asiakkaat ovat kaikonneet, velkojat kolkuttavat ovella, raaka-aineita ei ole, koska tavarantoimittajat ovat menettäneet uskonsa yrityksen maksukykyyn. Vuosikymmeniä sitten isältä peritty ravintola on tuhon oma. Vaikka minkäänlaista valoa ei ole näkyvissä Le Coq-ravintolalla, ei sen omistaja halua antaa periksi. Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämö on entinen huippuhieno ravintola. Kaikki on rapistunutta, niin ympäristö, keittiö kuin henkilökuntakin. Oikeastaan jäljellä on vain ravintolan omistaja Maximilian von Salmi (liikuttavan huvittava Jouko Klemettilä) ja hänen äitipuolensa (aina yhtä hauska ja viihdyttävä Eija Vilpas). Uskoa tulevaisuuteen on pakko pitää yllä. Selviäähän sekin mikä ravintolan on tuhonnut. Itsekäs ja täysin ammattitaidoton ruokakriitikko lahden takaa (mainio Riitta Havukainen). Yhden naisen käsissä on ollut ravintolan kohtaloa! Hetken jo tuntuu että kaikki muuttuu. Ravintolaan ilmestyy nuori mies, aito milleniaali

Jumala haluaa kuolla ja Ella ei osaa enää terapoida. Ja viereisessä huoneessa Ellan autistinen poika seurustelee itsensä ja sellonsa kanssa. Jumala on kyllästynyt kaikkeen ja Ella ei oikein tiedä miten auttaa miestä, joka on tottunut ratkaisemaan kaikki maailman ongelmat. Tai ainakin me oletamme että hän kaikkivoipa.   Espoon Kaupunginteatterissa kantaesityksensä saanut israelilaisen Anat Govin Voi Luoja! on asetelmaltaan hyvin yksinkertainen näytelmä. Terapeutti ja hänen asiakkaansa sanailevat keskenään, eivät löydä yhteistä säveltä, kiihtyvät ja rauhoittuvat vuoron perään. Näytelmässä käydään läpi lukuisia Vanhan testamentin tapahtumia. Henkilöitä vilisee sitä tahtia, että huonosti Raamattunsa tunteva ei ihan pysy perässä. Samalla on helppo havaita mihin meidän länsimainen sivistyksemme ja kulttuuriperintömme pohjautuu. Hyvän ja pahan taistelu on ikiaikaista, peräisin sieltä tuhansien vuosien takaa. Sanna-Kaisa Palo on teräväsanainen, ihastuttavan nokkela, mutta samalla

Helsingin Kaupunginteatterin Humisevalla harjulla tuulee, sataa ja myrskyää. Siellä synnytään, rakastetaan, vihataan, potkitaan, raavitaan, raivotaan, itketään, huudetaan, kuollaan. Ahdistavan, mutta samalla mahdollisuuksia tarjoavan elämän koko kuva. Humiseva harju on Emily Brönten ainoa romaani. Emily kuoli 30-vuotiaana keuhkotautiin. Hänen sisarensa Charloten Kotiopettajattaren romaani on Humisevan harjun kanssa kuulunut monen ikäpolveni nuoren tytön lukemistoon. Raju ja kaikkea uhmaava rakkauskertomus vetosi nuoreen lukijaan. Nyt hämmästelen mitä ymmärsin koko romaanista. Ohjaaja Lauri Maijalan Humisevalla harjulla mikään ei ole tavallista. Apunaan lavastaja Katariina Kirjavainen, pukusuunnittelija Sari Suominen, valosuunnittelija William Iles ja äänisuunnittelija Eradj Nazimov ohjaaja Lauri Maijala on rakentanut isolle näyttämölle puitteet, joissa hurja elämänmeno saa samalla kertaa maagiset ja hyvin realistiset puitteet. Skeittirataa ylös ja alas! Humisevan harjun