LM-Mummin maailma

Faust ei ole taruolento. Se selviää Vallilan Kansallisteatterin Faust-näytelmän käsiohjelmasta. Mutta sillä ei   ole väliä, kun keskellä huikeaa teatteriesitystä yrittää pysyä ”kärryillä” mitä tässä juuri on tapahtumassa. Ohjaaja Anne Rautiainen joukkoineen on luonut Vallilan entisen konepajan näyttämölle erityislaatuisen   maailman omanlaisine ihmisineen ja olentoineen. Näytelmä perustuu Johann Wolfgang von Goethen kahteen näytelmään, vanhin niistä on vuodelta 1808 ja toinen vuodelta 1932, se julkaistuun vasta Goethen kuoleman jälkeen. Ensimmäisen kerran Faustista kerrotaan 1587 Frankfurt am Mainissa anonyymisti julkaistussa teoksessa ”Kuuluisan tietäjän ja henkien manaajan, tohtori Johann Faustin tarina, kuinka hän myi itsensä paholaiselle sovituksi määräajaksi; mitä ihmeellisiä seikkailuja hän näki, koki ja itse alulle saattoi tuona sopimuskautena aina siihen hetkeen saakka, kun hän viimein sai ansaitsemansa palkan”.   Faustin liitto Mefistofeles- paholaisen kanssa sai uudelleen s

Moni meistä muistaa Kyllikki Saaren selvittämättömän surman vuodelta 1953. Nuori nainen katosi iltayöllä pyöräillessään kotiin hartaustilaisuudesta. Asiaa on tutkittu ja vatvottu, siitä on kirjoitettu kirja toisensa jälkeen. Kaikkia nuoren naisen henkeä uhanneita tapauksia on verrattu Saaren kuolemaan. Tamperelainen Jussi Kylätasku kirjoitti näytelmän Runar ja Kyllikki 1974. Sen pohjana olivat Kyllikki Saaren murha sekä Tulilahden kaksoismurha 1959. Kom-teatterissa nähdään nyt hyvin erilainen ja hyvin hurja ja hyvin koskettava Runar ja Kyllikki. Ohjaaja Lauri Maijala on kääntänyt näytelmän roolit ylösalaisin. Jokaista miesroolia näyttelee nainen ja jokaista naisroolia mies. Erityisesti naiset miesten rooleissa ovat oman aikansa ja vielä tämänkin ajan armottomia tosikoita, roolinsa vankeja. Perisuomalainen mieshän ei puhu eikä pussaa. Humalapäissä voi tehdä ihan mitä vaan, niin kuin tekee näytelmässä Kyllikin isä – loistava Satu Silvo. Silvon jokainen ele ja ilme on tarkoin harkittu

  Kansallisteatterin Omapohjan Ikuisessa paluussa tutustutaan mieheen, jonka elämässä rutiinit ovat hallussa ja elämän tärkeintä sisältöä. Näytelmä on syntynyt ohjaaja Janne Reinikaisen ja pääosan esittäjän Petri Mannisen yhteistyönä. Reinikainen on luonnehtinut näytelmää ”pieneksi suureksi näytelmäteokseksi”.   Keski-ikäinen mies yksin tyylikkäässä kodissaan suurien lasi-ikkunoiden takana. Mikään ei miehen elämässä ole yllätyksellistä. Aamulla ylösnousun jälkeen kaikki tapahtuu tietyssä, joka aamu toistuvassa järjestyksessä. Vaatteet saattavat olla eri kuosia eri aamuina, mutta samasta vaatetangosta päälle tempaistua, toisena aamuna sukka voi olla musta, toisena viinipunainen. Vuode on sijattava joka aamu samassa järjestyksessä, torkkupeitto viikattava vuoteen päälle samanlaisilla viikkauksilla ja tyynyt heitettävä huolettomasti, mutta samalla huolellisesti samaan asentoon kuin eilen. Ainoa side ulkomaailmaan on videopuh elu. Sitä varten on pukeuduttava ja irrotettava itsensä ahdi