LM-Mummin maailma

Hesarissa kerrottiin tänä aamuna siitä miten moni eläkkeellä jäävä muuttaa pois pääkaupunkiseudulta vaikkapa Hämeenlinnaan, Lahteen, Heinolaan, Saloon jne. Toisaalta väitetään että jos ei ole muuttanut kodistaan muualle 70-vuotiaana, jämähtää paikoilleen. Enska välillä pohtii että eläkeläisiltä pitäisi kieltää asuminen Helsingissä. Vapautuisi paljon asuntoja ja halvempien asuntojen ansiosta eläkeläisille jäisi rahaa maksaa tarvitsemistaan palveluista. Olen nyt 70 enkä ole muuttoaikeissa. Minä haluan asua siellä missä edes toinen tyttäristäni perheineen asuu siedettävän matkan päässä. Huomasin senkin taas eilen miten kätevää on kun asumme lähellä lentokenttää. Maarit oli koulutuksessa perjantaina ja jäi tänne niin että lähti kotiin lauantaina illan suussa. Olimme lauantaina aamupäivällä Mäkelänrinteen uimahallilla. Vesijuoksin pitkästä aikaa ja kun tänään kapusimme Malminkartanon mäelle, oli jaloissa yllättävää jäykkyyttä. Eli vesijuoksusta on hyötyä! Karla järjesti kavereineen

Kun joku kysyy miten ehdit kaikkea, miten ehdit lukea niin paljon ja käydä teatterissakin, vastaan että aikaa jää varmaan sen takia etten katso televisiota. Enhän minä katsokaan. Oikeammin en ole katsonut, vaan nyt kason. Tänään minun pitää klo 21 katsoa Enskan kanssa yhdessä Boardwalk Empire - lienee kolmas tuotantokausi. Eilen katsoimme Bossin toisen tuotantokauden ensimmäisen osan. Tänä iltana tulee myös Silta - toisen kauden viides osa. Ja tiistaina alkaa Downton Abbeyn neljäs kausi. Kirjahyllyssä odottaa Mad menin viides tuotantokausi katsojaansa. Miten tässä näin on käynyt. Ensin löysin ihanan kartanosarjan - ensimmäinen osa oli melkein lopuillaan, mutta onneksi kaikki ohjelmat näytettiin uusintana ennen kuin toinen kausi alkoi. Näin se varmaan meni. Minusta sarja on tehty huolella ja rakkaudella. Yllättäviä käänteitä tapahtuu sopivasti. Sain Kaisulta lahjaksi Vallan linnakkeen ensimmäisen kauden ohjelmat. Toisen kauden ohjelmat oli pakko ostaa ja loput katsoa suorana. Va

MINÄ JA RUBEN Me tarvitsemme esikuvia ja haluamme ihailla ihmisiä, jotka ovat mielestämme tehneet merkittäviä tekoja tai saaneet aikaan jotain merkittävää. Mittarit, joilla näitä asioita mitataan, ovat vähän samat kuin uutiskriteerit: tapahtuman voimakkuus, tapahtuman vaikutusten laajuus eli miten suurta ihmisjoukkoa se koskee, tapahtuman vaikutukset katsojiin, kuulijoihin ja lukijoihin. Toistakymmentä vuotta sitten tilanne nyrjähti. Esikuviksi kipusivat erilaisissa tv-kilpailuissa ja –mittelöissä kunnostautuneet. Taiteilijaksi kelpasi vähäisillä eväillä, julkkikseksi vielä pienemmillä. En olisi villeimmissä visioissakaan uskonut että television katsotuimpia ohjelmia on Tanssi tähtien kanssa. Kuvittelin että uutiset ovat aina etusijalla. Tieto oli tärkeää. Ei enää. Samaan aikaan kun koulutustaso nousee, tiedon taso laskee ja tarve viihdyttää itseään erilaisten teknisten vempainten avulla lisääntyy. En vastusta tietokonetta, en älypuhelinta, en tablettia, en sähköpostia en

Olen käynyt joogassa yli kolme vuotta. Menossa on neljäs opettaja ja nyt minusta välillä tuntuu Pitäjänmäen Nuorisotalolla maanantaina aamupäivällä, ettei minun kärsivällisyyteni riitä hidasrytmiseen joogaan. Tietysti on tarkoitus ottaa rennosti ja rauhallisesti. Niin tietysti teenkin ja kun saan mieleni rauhoittumaan olen tavattoman tyytyväinen. Tällaiselle hosu-petterille rauhoittuminen on myös hyvin tarpeellista. Hosua ei passaa skräpätessäkään. Olen nyt laittanut kuntoon kesäjutut ja vielä on kesken synttärini. Olen vasta tietokilpailu-vaiheessa, teetterimuseo on kokonaan tekemättä. Eilen loppui liimanauha, Tänään piti mennä ostamaan sitä joogan jälkeen Sinelliltä. Ostin tietysti samalla taas lisää kauniita papereita ja vähän joulukorttitarvikkeitakin. Leena-Maija, Enska ja Tiiti  Liisan joukkue on saanut pisteen   Kaksi Matiasta - Kumpulainen ja Pokkinen  Tehtävä on vaikea, koska Ahlrothin Annaliisa ja Mikael ja Veltin Veera ovat noin vakavissaan Kyllä hyvis

Saan jatkuvasti aikaan tietokone- ja puhelinmaailmassa merkillisiä hässäköitä. Harmillisin ja ratkaisemattomin on facebook-tykkäykseni. Kun väitän facebookissa että tykkään vaikkapa Teatteri Avoimien Ovien Vala-näytelmästä, tulee FB:ssä näkyviin Elisan kuva ja väite että Elisa tykkää. Asia on vielä ratkaisematta mutta uskon että löydämme asiaan ratkaisun kunhan Elisa tulee Suomeen. Tästäkään sotkusta huolimatta en osaa pitää itseäni ihan tohelona ja tumpelona tietotekniikka-asioissa. Menin viime viikolla suurin odotuksen Eläkkeensaajien Keskusliiton Työväen Sivistysliitolta tilaamalle ja minun maksamalleni kahden päivän Some-kurssille. Mutta enhän minä siellä mitään oppinut. Osaan jo - kiitos Elisan, Matiaksen ja Maaritin - kaiken sen mitä opettaja murteellisella suomen kielellään ehti opettaa some-maailmasta. Hän oli jostain syystä saanut päähänsä että kurssilaisislle pitää opettaa salasana-ohjelman käyttö. Kopioimme sen tikulle ja kukaan ei ensimmäisen päivän jälkeen osannut asen

Moni väittää että eläkeläisillä on muka aina kiire. Kun kymmenen vuotta sitten jäin pois töistä eli jäin eläkkeelle - aluksi en oikein kehdannut sanoa että olen eläkkeellä - päätin että minulla ei ole enää koskaan kiire. Mutta kiire tai ei kiire. Tänään heräsin puoli kahdeksan maissa, tein meille aamiaisen ja luin Hesarin. Sitten oli tarkoitus hoidella tietokoneella asioita. Mutta sähköposti ei suostunutkaan toimimaan. Kaikenlaista hääräämistä riitti siihen asti kun piti lähteä sauvakävelylenkille. Lenkki sujui hyvin uusilla synttärilahja-sauvoilla ja aikaakin lenkkiin meni reilusti yli tunti. Eli olin tyytyväinen. Sitten nopeasti suihkuun ja 70-vuotias edustuskuntoon. Päätin mennä Pitäjänmäen Eläkkeensaajien jäsentapaamiseen Pitäjänmäen kirkolle autolla. Ohjelmassa oli jalkojen hoitaminen. Esitelmää piti kolme jalkaterapeutiksi opiskelevaa nuorta naista. En minä nyt kovin huonosti ole hoitanut omia enkä Enskankaan jalkoja. Paljasjalkatossuja en kyllä aio hankkia. Ennen esitelmää