Eikö muka ole kiire

Moni väittää että eläkeläisillä on muka aina kiire. Kun kymmenen vuotta sitten jäin pois töistä eli jäin eläkkeelle - aluksi en oikein kehdannut sanoa että olen eläkkeellä - päätin että minulla ei ole enää koskaan kiire.

Mutta kiire tai ei kiire. Tänään heräsin puoli kahdeksan maissa, tein meille aamiaisen ja luin Hesarin. Sitten oli tarkoitus hoidella tietokoneella asioita. Mutta sähköposti ei suostunutkaan toimimaan. Kaikenlaista hääräämistä riitti siihen asti kun piti lähteä sauvakävelylenkille. Lenkki sujui hyvin uusilla synttärilahja-sauvoilla ja aikaakin lenkkiin meni reilusti yli tunti. Eli olin tyytyväinen. Sitten nopeasti suihkuun ja 70-vuotias edustuskuntoon.

Päätin mennä Pitäjänmäen Eläkkeensaajien jäsentapaamiseen Pitäjänmäen kirkolle autolla. Ohjelmassa oli jalkojen hoitaminen. Esitelmää piti kolme jalkaterapeutiksi opiskelevaa nuorta naista. En minä nyt kovin huonosti ole hoitanut omia enkä Enskankaan jalkoja. Paljasjalkatossuja en kyllä aio hankkia.

Ennen esitelmää pidin puheenjohtajan pyynnöstä hiljaisen hetken yhdistyksen rahastonhoitajana toimineen Lainan muistolle. Laina teki aikanaan rauhallisella ja harkitsevaisella olemuksellaan minuun hätähousuun vaikutuksen.

Kirkolta riensin Ristikkoon ruokaostoksille. Otin kyytiin Martan ja Maisan - asuvat sillä suunnalla. Saivat ihastella uutta autoani. Samalla kippasin myös lehtiä ja kartonki-tölkkejä kierrätykseen. Kävin myös puutarhakaupassa ostamassa kanervia.

Kotiin palattuani söin - oli päivällä lounas kuitattu kokouskahvilla ja pullalla. Sain Matiaksen kiinni ja hän lupasi tulla katsomaan tietokoneongelmiani. Houkutuksena oli lihapiirakka.
Eli piti ryhtyä valmistelemaan lihapiirakkaa. Siinä samalla valmistelin myös huomista ruokaa. Enska lähti Eläintarhan urheilukentälle ottamaan aikaa ystävänsä testijuoksuille.

Piirakan paistuessa kävin istuttamassa kanervia kolmeen eri laatikoon. Ne ovat kauniita. (Nyt pimeässä ei voi ottaa kuvia, otan päivän valolla). Kun Matiasta ei kuulunut, päätin haravoida vaahteranlehtiä. Onneksi teekkari tuli ennen kuin olin lopettanut - siellä lehdet odottavat.

Tietokoneongelmia oli paljon: sähköposti - en ollut älynnyt painaa lähettää ja vastaanottaa nappia, olin tallentanut exelin jutut väärin, olin myös tunkenut tavaroita väärään asemaan. Sitten Matias siirsi sukututkimus-ohjelman tälle uudelle koneelle. Se jäi kun ohjelman lisenssinumero ei ollut saatavilla muiden asennusten yhteydessä. Värikasetitkin ovat printteristä vähissä, mutta niitä ei kuulema kannata liian aikaisin vaihtaa.

Lihapiirakka oli hyvää ja sitä tulivat myös kärkkymään Enska kavereineen. Ensin he saunoivat ja siinä välissä piti käydä heittämässä Matias kotiin. Saunatilojen vapauduttua laitoin teekkarin lakanat pesukoneeseen. Mummi pesee pojan lakanat ja mankeloi ne. Ovat vähän kivampia käyttää kuin kovaksi kuivuneet. Ja sellaisiksihan ne tujlevat jos ei ole kuivausrumpua eikä mankelia.

Ja nyt kun tietokone toimii, piti hoitaa
- lipppyyntö Q-teatteriin Hämeenlinnaan - ystäväni Lisan kanssa
- ostaa liput Teatteri Hevosenkenkään Tohtori Sykeröön - Kertun kanssa
- hankkia liput Sirkus Finlandiaan - Karla, Kerttu ja minä
- printata liput Tohtori Zivagon ensi-iltaan tämän viikon torstaina - Lisa lähtee kanssani.    
- katsoa sähköpostit

Huomenna menen Haagan Eläkkeensaajiin puhumaan aiheesta Eläkkeensaajana Helsingissä. Olen kasannut mielestäni toivottavasti muitakin kiinnostavia tietoja ikäihmisistä Helsingissä. Me olemme varakkaampia kuin muun Suomen eläkeikäiset, saamme suurempaa eläkettä, olemme korkeammin koulutettuja kuin muualla asuvat eläkeläiset. Asumme keskimäärin kerrostalokaksiossa ja aika usein yksin. Yli 65-vuotiaita Helsingissä on kutakuinkin se määrä mitä maassa keskimäärin. Mutta huomattavasti vähemmän Helsingissä on yli 75-vuotiaita verrattuna Tukholmaan, Pariisiin, Berliiniin, Kööpenhaminaan.

Karla pitää käydä esitelmäkeikan jälkeen hakemassa Viikistä. Olen luvannut viedä hänet illan suussa sirkuskoululle ja illalla menen Kentin kanssa katsomaan Esitystalous 2 -näytelmää Espooseen. Lenkillekin olisi hyvä mennä.

Tarinoin Enskan ja hänen kaverinsa kanssa niin että tämän blogin valmistuttua, onkin aika mennä lukemaan Jyrki Kiiskisen Jönglööriä. Romaani on yksi tämän syksyn kirjakasan ilon aiheista.

Ei minulla ollut kiire, oli vain paljon tekemistä. Hyvä päivä!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Peukalon virittäminen

Niin kuin taivaassa Helsingin Kaupunginteatterissa

Vantaan Näyttämön nousu ja lasku