LM-Mummin maailma

Hyvää kannattaa odottaa. Keväällä jäi teatterikevät kokematta, kesällä oli tarjolla kesäteatteria harvakseltaan. Syksyllä odotusta oli rutkasti ilmassa. Juha Hurmeen ohjaama Harhama Espoon Kaupunginteatterissa oli hyvien esitysten odotuslistalla kärkipäässä. Eikä turhaan ollut. Hurjaa ja huimaa menoa oli etenkin ensimmäisellä puoliajalla tarjolla runsain mitoin. Toimittaja Algot Untola julkaisi omaelämäkerrallisen kaksi-osaisen massiivisen romaanin Harhama vuonna 1909. Untola kirjoitti salanimellä Irmari Rantamala. Seuraavana vuonna ilmestyi Maiju Lassilan nimellä kirjoitettu   näytelmä Tulitikkuja lainaamassa. Lassilalta ilmestyi monta muutakin näytelmää mm. Nuori mylläri ja Kun lesket lempivät. Ja kaiken aikaa toimittaja Algot Untola kirjoitti juttujaan toimittajana. Kansalaissodan loppuselvittelyissä Untola menetti henkensä. Hurmeen Harhama on hurmaava ja hurja. Ensimmäinen näytös vie katsojan Pietariin, missä Harhama (liikunnallisesti ja muutenkin taidokas Tomi Alatalo) yrittää

  Puoli vuotta ilman oikeaa, elävää teatteria. Välillä muutama striimattu esitys ja kaksi kesäteatteriesitystä. Malttamattomana menin sisään Helsingin Kaupunginteatterin Pienen näyttämön automaattiovesta. Odotin teatterin lumoa ja vetovoimaa. Ennen esitystä kaikki oli erilaista. Narikkaan ei jätetty vaatteita, henkilökunnalla oli visiirit kasvoilla, heitä oli tavallista enemmän ohjaamassa meitä katsomoon. Katsomossa oli yli puolilla tuoleista lappu: ethän istu tähän. Turvaväleistäkin muistettiin. Väliaikatarjoilut piti tilata etukäteen. Pöytiä, joihin tarjoilut oli katettu, oli puolet vähemmän kuin aikaisemmin. Maskin pitäminen oli vapaaehtoista, ehkä joka toisella oli maski. Turvavälien käyttö lipsui joka kerta, kun katsoja ilman maskia meni katsomossa ohitsesi omalle paikalleen. Helsingin Kaupunginteatterin Pienen näyttämön katsomossa on Punaorvot -näytelmän alkaessa oli   alle puolet paikoissa käytössä. Teatterinjohtaja Kari Arffman on jo jossain haastattelussaan todennut että