LM-Mummin maailma

Te olette nyt kaksitoista kuukautta hoitaneet, hoivanneet, huolehtineet, pesseet, lääkinneet, ruokkineet, ulkoiluttaneet, pukeneet ja riisuneet miestäni, etsineet hukkuneita vaatteita, tossuja ja silmälaseja. Päivästä toiseen, viikosta viikkoon, kuukaudesta toiseen. Teillä jokaisella on vuorollanne monta hoidettavaa ja autettavaa. Auttavia käsiä kysytään päivän mittaan monen asukkaan hyvin erilaisiin tarpeisiin. Te pidätte huolen siitä, että jokainen saa parhaan mahdollisen tarvitsemansa hoidon. Jos suihkuun meneminen tuntuu hankalalta, jos unta riittää väärinä vuorokauden aikoina, jos   ulkoilu ei huvita, alakerran laulu- ja pelituokio tuntuu tarpeettomalta eikä laulukuoron esityskään houkuttele tai tuolijumppa kuullostaa liian vaativalta, te annatte jokaiselle asukkaalle oikeuden valita. Ja hyvin usein tämä vapaus valita on toteutunut mieheni kohdalla. Yöpuvussa voi olla vaikka koko päivän jos siltä tuntuu. Koin melkoisen oivalluksen, kun hyväksyin että kesällä le...

Katsojankin sydän on pakahtua kun Tampereen Teatterin Anna Kareninassa kaikki rakastavat väärää henkilöä. On sitten mittapuuna muut ihmiset tai asianosaiset itse. Leo Tolstoi kirjoitti romaani ilmestyi vuosina 1875-1877.   Tampereen esityksen on Tolstoin romaanista dramatisoinut Helen Edmundson ja ohjannut Marika Vapaavuori. Esityksen erikoisuutena ja koko upean esityksen runkona ovat Anna Karenina (Pia Pilz) ja Levin (Lari Halme). Kaksikko toimii tarinan kertojana. Välillä näkökulma on toisen ja välillä toisen. Muutaman tovin kesti ennen kuin ratkaisu tempaisi mukaansa. Vaikka naimisissa olevan Annan rakastuminen Vronskiin on vastoin kaikkia oman aikansa normeja ja soveliaisuussääntöjä, olisi se sitä ehkä vieläkin. Tänä päivänä on vaikea käsittää, miten mahdotonta naisen oli saada avioeroa 1800-luvun Venäjällä, puhumattakaan että aviorikoksen tehnyt olisi saanut lapsen hoidettavakseen. Nuorena romaania lukiessa Levinin pohdinnat tuntuivat vain hidastavan tarinan ku...

Billy Elliotin suosion salaisuus on Tampereen Työväen Teatterissa roolissaan upeasti onnistuvat Billy ja Michael. Lapset tuovat musikaaliin raikkautta ja toivoa kaivosmiesten lohduttomalta tuntuvan elämän ja lakon sijaan.   Näin esityksen, jossa Billy Elliottina oli Osku Perkiö ja Michaelina Juho Mönkkönen.   Hauska yhteensattuma: olin katsomassa musikaalia Kangasalla asuvien sukulaislasten kanssa ja Kangasalta ovat molemmat pojatkin kotoisiin. Lee Hallin (käsikirjoitus ja laulujen sanat) ja Elton Johnin (sävellys) tekemässä musikaalissa kerrotaan 1980-luvusta, jolloin Englannin kaivostyöläiset olivat kuukausia lakossa ja jolloin kaivokset vähitellen suljettiin eri puolilla maata. Elettiin myös aikaa, jolloin aika harva poika löysi tien balettisalille. Keskeistä musikaalissa on myös isän muuttuminen, henkinen kasvu. Aluksi isä (Jyrki Mänttäri) ei ymmärrä poikansa puuhista yhtään mitään. Isä luulee, että poika tarvitsee rahaa nyrkkeilyharjoituksiin, mutta rahat ov...

Kansallisteatterin Kolme sisarta on komeaa teatteria. Esitys on ehditty moneen kertaan julistaa syksyn 2018 teatteriesitysten helmeksi. Anton Tsehovin näytelmä on saanut upeat puitteet: taitavan ohjaajan, taidokkaat näyttelijät, tasokkaat video-, ääni- ja pukusuunnittelijat, tehokkaan lavastajan. On syntynyt ajaton tulkinta ihmisistä, jotka eivät osaa elää tätä päivää, joille mennyt oli parempaa kuin nykyhetki ja joille tulevaisuus on käden ulottuvilla, mutta johon ei koskaan kuitenkaan ylletä.     Aluksi kaikki on hieman häkellyttävää. Mahtipontiselta vaikuttavat lavasteet. Näyttelijät pieninä pisteinä ison näyttämön uumenissa. He esittäytyvätkin katsojille videokuvien kautta. Joku katsojista jo kuiskii: ei minun pitänyt tulla elokuviin. Ei kestää montaa minuuttia, kun Paavo Westerbergin ja kumppaneitten tulkinta tempaisee mukaansa. Videokamera itse asiassa paljastaan näyttelijästä enemmän kuin normaali esitystilanne näyttämöllä. Näyttelijä ei voi millään tavalla ...

Komisario Palmu selvittää rikoksen Helsingin Kaupunginteatterin uudessa Palmu-näytelmässä Kaasua, komisario Palmu! kunniakkaasti. Näytelmän yleisö jakautuu selkeästi kahteen joukkoon: on niitä jotka vertaavat näytelmää kaikilta osin Matti Kassilan loistaviin elokuviin ja sitten on niitä tai meitä, jotka katsomme näytelmää näytelmänä. Mika Waltari kirjoitti ensimmäisen Palmu-dekkarin Kuka murhasi rouva Skrofin, johon Kaasua, komisario Palmu! perustuu, vuonna 1939 ja Komisario Palmun erehdyksen 1940. Tähdet kertovat, komisario Palmu   -dekkari ilmestyi 1962, samana vuonna kuin samanniminen elokuva. Kahtena edellisenä vuonna olivat saaneet ensi-iltansa kaksi ensimmäistä Palmu-elokuvaa. Elokuvista on sanottu: ”Lopputuloksena on kolme nokkelaa, monipolvista tarinaa eloisine, monisyisine henkilöineen ja edelleen herkullisilta kuulostavine repliikkeineen.”     Vertailemista lisää se, että Mika Waltarin perikunnan edustajana Joel Elstelä on dramatisoinnissaan pitäyt...

Dostojevskin vuonna 1880 ilmestyneessä Karamazovin veljeksissä on salaperäistä ajattomuutta. Mikä meitä viehättää isässä, joka ei välitä kahdessa avioliitossa ja mahdollisesti myös yhdessä aviottomassa suhteessa syntyneistä neljästä pojassaan. Pojissa, jotka eivät välitä isästään eivätkä toisistaankaan. Heidän välien selvittelynsä tempaa mukaansa Kansallisteatterin Pienen näyttämön uudessa esityksessä, kuten se aikanaan vangitsi kirjan lukijana ja vuosia sitten nähdyssä Ryhmäteatterin ainakin viisi tuntia kestäneessä esityksessä. Kansallisteatteri mainostaa näytelmää Hannu-Pekka Björkmanilla. Loistava Björkman ei kuitenkaan täysin ole näytelmän kantava voima. Hän on sitä jotka hetki kun hän on näyttämöllä, mutta näytelmän juoni vaatii että hän häviää sieltä. Tilalle jäävät pojat. Dmitri (Heikki Pitkänen) on rakkautensa ja saamattomuutensa kanssa painiskeleva Fjodorin vanhin poika. Ivania (Miro Lopperi) on kuvattu isänsä kaltaiseksi vehkeilijäksi ja elostelijaksi. Lopperin luiker...

Kirjailija, käsikirjoittaja, ohjaaja Heini Junkkaala tietää millaista on olla kotiäiti kahden pienen lapsen kanssa. Pakostakin kadehtii puolisoa, joka sulkee aamulla kodin oven ja jättää taakseen hälinän, riidan, juuri pöydälle kaatuneen maitomukin, kaikenlaiset vaipat ja haalarit. Hän saa elää omaa elämää. Kotiäidille on ylellisyyttä kun saa yksinään istua bussissa 12 ja puoli minuuttia, kun on menossa hammaslääkäriin. Junkkaala purkaa kokemuksiaan ja tunteitaan näytelmässään Homoäiti, jonka esittää loistavasti roolissaan onnistuva Katja Küttner Kansallisteatterin Omapohjassa. Näin esityksen ennakkonäytöksessä. Ohjaaja oli mukana tiiviisti esityksessä. Välillä näyttelijä ja ohjaaja olivat yhdessä lavalla, välillä vain toinen, useimmiten tietenkin Küttner. Homoäiti esitettiin Lista -näytelmän lavasteissa. Osan tekstistä näyttelijä luki paperista ja puhui mikrofoniin. Näytelmä oli monella tavalla äänen juhlaa. Karja Küttner on loistava äänen käyttäjä. Näytelmä ei todellakaan...

Anna Krogeruksen kirjoittamassa ja Kaisa-Liisa Logrenin 9 hyvää syytä elää näytelmässä Ryhmäteatterissa pohditaan syrjäytymisen perimmäistä olemusta. Nuori nainen (eloisa Ella Mettänen) on eristäytynyt kämppäänsä ja torjuu kaiken saatavilla olevan avun.  Mielenterveyshoitaja tulee sisään omilla avaimilla ja yrittää rohkaista Klaraa. Hän antaa Klaralle vihon johon on kirjoitettava 9 hyvää syytä elää. Huonosti ja hitaasti lista Klaralta syntyy. Mutta vähitellen hänen elämäänsä tupsahtaa sisko, postimies-runoilija, laitapuolen kulkija koiransa kanssa, luokkakaveri äitineen ja hysteerisen äidinkin kanssa on välillä pakko puhua puhelimessa. Mutta mitkä ovat 9 hyvää syytä nähdä Ryhmäteatterin 9 hyvää syytä elää -näytelmä  1. Koira  – nimeltä Urho Kaleva eli Urkki. Juha Kukkonen on Urkkina koiramaisempi kuin moni koira. Urkin olisi varmaan jokainen halunnut ottaa kotiin mukaansa. 2  .     Ella Mettänen on raikkaan ja sympaattisen oloinen...

Lapsuuteni kodissa oli kaksi kamaria ja keittiö. Isoissa maalaistaloissa oli sali, jota käytettiin kun talossa oli tärkeitä vieraita. Vasta lukioiässä asuin kerrostalokodissa, jossa oli olohuone. Huone oli monessa käytössä. Siellä oli iso ruokapöytä, jossa syötiin kuin oli vieraita. Olohuoneessa katsottiin televisiota ja kuunneltiin radiota. Osa perheenjäsenistä nukkuikin olohuoneessa. Nyt jokaisessa kodissa on olohuone. Mutta se ei riitä. Me tarvitsemme julkisia olohuoneita. Niitä on lähikapakassa, kahviloissa, kirjastoissa, asukas- ja nuorisotaloissa. Pitäjänmäen Nuorisotalo on remontoitu. Siellä on viihtyisin ja tyylikkäin julkinen olohuone mitä olen nähnyt. Pitäjänmäen kirjastossa on alkamassa remontti. Jospa sinne saisi olohuoneen ja kammareitakini. Vanhempi väki kaipaa Pitäjänmäellä kipeästi yhteistä kokoontumispaikkaa. Korttelikerhon tai Pitäjänmäen Eläkkeensaajien monikymmenpäinen osanottajajoukko ei olohuoneeseen mahtuisi, mutta pienempi joukko.  Tarvitaan tila...

                                                                                                   Sirkku Peltolan Pässi Tampereen Työväen Teatterissa on ajassamme kiinni oleva näytelmä, jota käsikirjoittaja-ohjaaja kertoo kirjoittaneensa vuosia. Herkullisen hersyvä globaalisen maailmamme analyysi ilahdutti ja hieman pani murehtimaankin. On ränstyvä talo jossain maaseudulla kaukana naapureista. Talossa asuu Hellä Puska (rakastettava Tuire Salenius) pässinsä kanssa. Pokemonia pelaava ikääntynyt nainen on elänyt talossaan tyytyväisenä, kunnes sinne rantautuu Irakista paennut sellisti ja raskaana oleva sisarentytär ja vielä kaiken lisäksi remontti-yrittäjä-kaksikko. Pässi asuu lampolassa ja lampolaan Hellä on kätkenyt sellis...

Tummat kiharat hiukset, silmälappu, sulava käytös ja soljuva puhe. Muuta ei juuri tarvita kun kapteeni Gabriel Lindström hurmaa vanhapiika-sisarukset ja melkein näiden sisarvainaan tyttärenkin. Mika Waltarin Gabriel tule takaisin nähtiin näyttämöllä ensimmäisen kerran 1945. Seuraavan kahden vuoden aikana se esitettiin 17 teatterissa. Valentin Vaala ohjasi Gabrielista elokuvan 1951, pääosassa Tarmo Manni. Paljon on pohdittu mistä Waltari sai aiheen näytelmäänsä. Oliko hän tutustunut Helsingin yössä Ruben Oskar Auervaaraan? Auervaarasta kerrottiin Helsingin Sanomissa tammikuussa 1945, näytelmä syntyi helmikuussa. Waltarin elämää tutkineet eivät ole löytäneet vastausta kumpi oli ennen Auervaara vai Gabriel. Kun poistuimme Suomen Kansallisteatterin Willensaunasta muisteli moni katsoja Tarmo Mannia hurmaavana huijarina. Sampo Sarkola on kyllä ihan yhtä uskottava ihana mies kuin esikuvansakin. Kun taidot osaa ei ole kummoinen juttu hurmata naisia. Gabriel tulee paperikaupan...

Kansallisteatterin Omapohjassa Pirjo Määttä esittää kanadalaisen Jennifer Tremlayn näytelmää Lista. Irene Aho on ohjannut yhden naisen esityksen, jonka Jukka Huitila on yksinkertaisen tyylikkäästi lavastanut tehnyt ja suunnitellut myös valaisun. Näytelmän nimetön nainen on tunnontarkka ja velvollisuuden tuntoinen. Hänen kotinsa on aina erinomaisessa kunnossa, lapset hoidettu hyvin, tekemättömät työt on listattu eli kaikki on hallinnassa. Nainen on halunnut muuttaa maaseudun rauhaan. Kylässä häntä kuitenkin häiritsevät silmän kantamattomiin ulottuvat pellot. Eikä hän liioin halua tutustua kyläläisiin. Mutta naapurissa asuva Camilla ei kysy haluaako nainen ystäviä vai ei. Hän tunkeutuu neljän lapsensa kerta naisen elämään. Camillan kotona mikään ei ole järjestyksessä eikä ojennuksessa. Hänen kodissaan eletään eikä suoriteta elämää niin kuin naisen kodissa. Camillan odottaa viidettä lasta ja uskoutuu naapurilleen. Hänen lääkärinsä on vanha ja hän haluaisi synnytykseen nuoremman j...

Turun Kaupunginteatterin musikaalissa Varissuo eletään ankeissa tunnelmissa. Kaikilla menee huonosti. Joko syynä on menneisyyden kolhut tai kyvyttömyys elää nykyhetkessä asianmukaisesti ja velvollisuuksien edellyttämällä tavalla.  Turussa on musikaalin voimin kerrottu Kakolasta ja Seilistä ja nyt arkipäiväisestä Varissuosta. Käsikirjoittaja on Satu Rasila, laulujen sanat Palefacen ja ohjaus Mikko Koukin.   Näyttämöllä muutama kokeneempi näyttelijä ja joukko huikean hienosti tanssivia ja laulavia nuoria esiintyjiä. Meno on raisua ja sen ansiosta paljolti mukaansa tempaisevaa. Varissuo on Turun suurin lähiö, asukkaita liki 9 000. Lähiön asukkaat edustavat 60 eri kansallisuutta ja siellä puhutaan 40 eri kieltä. Vuonna 2014 tehdyn tutkimuksen mukaan Varissuolla asuvat Turun onnellisimmat ihmiset Tuntuu että mukaan on mahdutettu kaikki negatiivinen mitä tällä hetkellä on yhdestä lähiöstä voi löytää. Päällimmäiseksi jäi pohdinta siitä miten helposti miehet luistav...

Miljoona parasta asiaa Turun Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä on alkamassa näytelmä Parasta elämässä.   Esittäjinä englantilaisten Duncan Macmillanin ja Johnny Donahoen kirjoittamassa ja Pentti Kotkaniemen ohjaamassa näytelmässä ovat käsiohjelman mukaan Martti Suosalo ja yleisö. Näyttelijä tulee vastaan lämpiössä. Hän jakaa muutamille katsojille paperilappuja ja neuvoo, että kyllä hän sitten aikanaan sanoo mitä pitää tehdä. Osa katsojista istuu näyttämöllä. On selvää että yleisö pääsee mukaan esittämään näytelmää. Ja näin myös käy.   Suosalo puuhaa näyttämöllä omalla vähäeleisellä ja mukaansa tempaavalla tavalla. Näyttelijän innostunut tapa kertoa esittämänsä henkilön elämästä tarttuu yleisöön. Näyttämölle roolihenkilöiksi joutuvat (tai pääsevät) selviytyvät rooleistaan hyvin. Aika moni   jopa nauttii esittämisestä. Syntyy riemastuttavaa, mutta tarinan sisällön takia vähän surullistakin teatteria. Pieni poika on aikanaan kirjoittanut lapuille asio...

Kaksi nuorta naista Teatteri Jurkan pienessä esiintymistilassa. Tuolit, matto, patja, iso marenkikakku. On hiirenhiljaista tai räiskyvää huutamista ja kirkumista. Alistumista ja hämmennystä. On elämän ottamista omiin käsiin. Mutta onko olemassa sittenkään naisen vapautta. Henrik Ibsenin Nukkekoti esitettiin ensimmäisen kerran 1879. Huikea päätös näytelmälle oli Noran lähteminen pois kotoaan. Skandaalihan se oli, vaikka tapahtuikin vain näyttämöllä. Vieläkin saatamme hämmästellä miten nainen voi jättää miehensä ja lapsensa. Dramaturgi Marie Kajava ja ohjaaja Alma Lehmuskallio ovat yhdessä kahden näyttelijän Rosanna Kempin ja Kreeta Salmisen kanssa rakentaneet Ibsenin tekstin pohjalta moni-ilmeisen näytelmän. Molemmat näyttelijät ovat näytelmän Noria. Eivät mitenkään Noran persoonan eri puolia. Noran tarinaan tulee ilmavuutta ja ulottuvuutta kun esittäjiä on kaksi. Näyttelijöiden antaumus esitykseen on hieno. On hienovireistä pohdintaa, hämmennystä, raivoa, irtiottoa, alist...

Agapetuksen Syntipukki -näytelmän sankari on se, jota aina syytetään, tapahtui sitten mitä tahansa. Helsingin Kaupunginteatterin Studio Pasilassa Syntipukki on tavaratalo Sammon ratkaisu asiakkaiden valituksiin. Kun palkataan tarpeeksi tohelo henkilö Syntipukiksi, pääsevät muut työntekijät helpommalla. Ikivanha näytelmä. Mitä sillä on tekemistä meidän ajassamme. On paljonkin – ainahan me sysäämme syyn mistä tahansa rikkeestä tai kommelluksesta mielellään jonkun muun aiheuttamaksi. Syntipukki siihen tarvitaan. Mutta tällä kertaa näytelmä ei sujukaan tuttujen kaavojen mukaisesti. Esitystä varten oli Studio Pasilan lavalle kokoontunut kuusi Teatterikorkeakoulun opiskelijaa, kolme naista ja kolme miestä sekä kaksi kokeneempaa näyttelijää Santeri Kinnunen ja Jouko Klemettilä. Näytelmän roolitus ratkaistaan arpomalla. Yksi näyttelijöistä on kuiskaajan roolissa, eivät kaikki muista ihan kaikkia kaikkien näyttelijöiden vuorosanoja ja taitavat kuiskaaja voi omilla päätöksillään hi...

                                                   Kun loistavan Kinky Bootsin väki lepää välillä, täyttää Helsingin Kaupunginteatterin ison näyttämön Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti. Tilaa Pertti Sveholmin Johannes Puntila tarvitseekin – etenkin humalapäissään. Eikä tilan tarve pienene niinäkään hetkinä kun Puntila on selvin päin. Bertolt Brechtin ja Hella Wuolijoen näytelmä on monille tuttu, mutta aina yhtä yllättävä. Kari Heiskasen ohjauksessa Puntila on omahyväinen hölmö. Humalassa kiltti, avokätinen ja kanssaihmisistään pitävä, mutta selvänä sietämätön öykkäri.   Siinä välissä taiteilevat tytär, autonkuljettaja, piiat, muut palkolliset ja koko kylä. Olemmeko me tämä alistuva kansanosa? Siitä meitä muistuttiin oivaltavasti, mutta myös viihdyttävästi. Brechtin ja Wuolijoen Puntilalla on oikea esikuvakin. Hellan aviomiehen sukulaismies,...