Se isompi olohuone

Lapsuuteni kodissa oli kaksi kamaria ja keittiö. Isoissa maalaistaloissa oli sali, jota käytettiin kun talossa oli tärkeitä vieraita. Vasta lukioiässä asuin kerrostalokodissa, jossa oli olohuone. Huone oli monessa käytössä. Siellä oli iso ruokapöytä, jossa syötiin kuin oli vieraita. Olohuoneessa katsottiin televisiota ja kuunneltiin radiota. Osa perheenjäsenistä nukkuikin olohuoneessa.

Nyt jokaisessa kodissa on olohuone. Mutta se ei riitä. Me tarvitsemme julkisia olohuoneita. Niitä on lähikapakassa, kahviloissa, kirjastoissa, asukas- ja nuorisotaloissa. Pitäjänmäen Nuorisotalo on remontoitu. Siellä on viihtyisin ja tyylikkäin julkinen olohuone mitä olen nähnyt.

Pitäjänmäen kirjastossa on alkamassa remontti. Jospa sinne saisi olohuoneen ja kammareitakini. Vanhempi väki kaipaa Pitäjänmäellä kipeästi yhteistä kokoontumispaikkaa. Korttelikerhon tai Pitäjänmäen Eläkkeensaajien monikymmenpäinen osanottajajoukko ei olohuoneeseen mahtuisi, mutta pienempi joukko. 

Tarvitaan tilaa peliporukalle, kutojille ja neulojille, lukupiireille, keskustelukerhoille ja ylipäätään oleilulle ja seurustelulle.

Siellä saisi tietokoneopastusta. Olisi ompelukone, jolla voisi ommella revenneen takin helman. Taitavammat tarvitsevat saumurin. Olisi joku joka pitäisi tästä kaikesta huolen. Miksi meillä kaikki ikäväen toiminta on vapaaehtoisten varassa ja monissa kaupunginosissa on palkkaväkeä organisoimassa toimintaa. Onneksi vapaaehtoiset osaavat ja jaksavat!

Keskustaan valmistuu joulukuussa uusi Oodi-kirjasto. Se on kaikkien helsinkiläisten olohuone. Mutta ei se poista lähiolkkarin tarvetta.