Rehevä Herra Puntila ja hänen asiallinen renkinsä Matti

                                                  

Kun loistavan Kinky Bootsin väki lepää välillä, täyttää Helsingin Kaupunginteatterin ison näyttämön Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti. Tilaa Pertti Sveholmin Johannes Puntila tarvitseekin – etenkin humalapäissään. Eikä tilan tarve pienene niinäkään hetkinä kun Puntila on selvin päin.

Bertolt Brechtin ja Hella Wuolijoen näytelmä on monille tuttu, mutta aina yhtä yllättävä. Kari Heiskasen ohjauksessa Puntila on omahyväinen hölmö. Humalassa kiltti, avokätinen ja kanssaihmisistään pitävä, mutta selvänä sietämätön öykkäri.  Siinä välissä taiteilevat tytär, autonkuljettaja, piiat, muut palkolliset ja koko kylä.

Olemmeko me tämä alistuva kansanosa? Siitä meitä muistuttiin oivaltavasti, mutta myös viihdyttävästi. Brechtin ja Wuolijoen Puntilalla on oikea esikuvakin. Hellan aviomiehen sukulaismies, joka teki juuri sitä kaikkea mitä Puntila tekee näytelmässä.

Kaupunginteatterin Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti on näyttelemisen riemujuhlaa. Sveholm on riehuessaan ja koko ajan näyttämöllä puuhatessaan taitava ja uskottava. Meno on muutenkin rempseää ja riemukasta. Välillä jopa hieman yliampuvaakin.

Käsiohjelmassa ohjaaja Heiskanen toivoo että se kaikki mitä näyttämöllä tapahtuu eläisi katsojan päässä. ” Siksi ajatukset siitä mitä ja miten kuvataan eivät saa rajoittaa tekemistä.” Eivätkä kyllä rajoittaneet.

Autonkuljettaja Matti Aaltonen (Antti Peltola) on arvoituksellinen mies. Liian fiksu autonkuljettajaksi, liian fiksu paljastamaan mikä hän on miehiään. Peltolan ote rooliin oli sopivan etäinen, jopa viileä. Riitti kun pitkä mies seisoi näyttämöllä ja vähän syrjäsilmällä seurasi mitä muut toheloivat. Eikä Aaltosen tarvinnut tarttua Puntilan tyttären tarjouksiin eikä välittää tämän vihjauksista. Anna-Riikka Rajanen oli omapäinen ja pirteä Eevan roolissa.

Iloa ja eloa riitti. Kylän väki piti siitä huolen hyvin. Riemukasta teatteria!   

Herra Puntila (Pertti Sveholm)
Kuva Tapio Vanhatalo