LM-Mummin maailma

Lähden perjantaina maakuntamatkalle ja sunnuntaina ulkomaanmatkalle. Koska olen joulukuun ensimmäisen viikon pois kotoa, päätin aloittaa jouluvalmistelut. Enska totesi että tämä kai on nyt sitten vasta lämmittelyä. Joulutorttuja ja pipareitakin on syöty. Jouluisia Muumi-mukja on kymmenen. Piti laittaa kesäisemmat pois j otta talviset mukit mahtuvat kaappiin missä on ne mukit jotka kulloinkin ovat käytössä. .  Maarit muutti perhaineen 2004 alkuvuodesta USA:aan ja heti ensimmäisenä jouluna hän hankki jouluastioita. Vähitellen minäkin sain saman sarjan lautasia ja kulhoja sekä tarjouluastioita. Nyt meilläkin kaupat myyvät jouluastioita, silloin ei myynyt kukaan. Onneksi minulla on jo - ei tarvitse lähteä ostoksille!  Kesällä hankin neljä punaista juomalasiakin.  Kun olin lapsi, Alli-tädillä oli enkelikello. Kenelläkään muulla ei sellaista ollut. Pidin enkelikelloa hienona ja arvokkaana esineenä. Kun aikanaan näin kaupassa halpatuotteen, olin hämmästynyt, mutta halusin heti om

Maarit ja Elisa tulivat taas Suomeen, Maarit ensin opiskeli, oli kanssani teatterissa ja uimahallissa - hän ui ja minä harrastin vesijuoksua perjantai-aamuna. Elisa ja Jukka saapuivat perjantai-iltana myöhään. Lauantaina lähdimme naisporukalla katsomaan uuteen kauppakeskus Kaareen joulupukkia. Olimme Maaritin kanssa vähän huolimattomasti lukeneet Kaaren mainosta - ei joulupukki ollutkaan siellä. Aika rauhallista oli uudessa kauppakeskuksessa. Teimme vähän mutta hyviä ostoksia. Muutama joululahjakin tarttui mukaan. Saa nähdä miten kauppakeskus pärjää. Alle 10 kilometerin päässä meiltä on keskustan kaupat, Iso Omena, Jumbo, Sello, Kaari ja Myymanni. Kelpaa sitä käydä ostoksilla, siihen tarvitaan auto ja paljon aikaa ja rahaakin. Olen taas harrastanut ruoanlaittoakin joulukorttien tekemisen ohella. Tarjolla oli lihapataa - kaikki joulun maut samalla kertaa ja marinoituja punajuuria kermaviili-aurajuusto-kastikkeen kera. Punajuuret keitettiin ja pilkottiin. Marinadiin sekoitettiin

Ulkona on pimeää ja sataa, mutta sisällä on kivaa kun olen monta tuntia tehnyt joulukortteja. Kävin aamupäivällä lenkillä vesisateessa, joten en ole ihan mamis. Valmiita kortteja en aio näyttää, muutenhan ei olisi odotettavissa minkäänlaisia yllätyksiä. Aloitimme korttien teon jo lauantaina Elisan ja Maaritin kanssa. Elisa teki hienoja, taiteellisia kortteja. Enska ihmetteli miksi en tee kortteja teollisuusmittakaavassa. Otin hieman hänen ajatuksistaan vaarin ja tein useamman kortin saman mallin mukaan. Se ei millään lailla kahlitse taiteellista vapauttani. Sain myös alulle vihdoin ja viimein Pitäjänmäki muistelee sivuja varten Pitäjänmäen kirjaston historian.Vähitellen alan kallistua sille kannalle että minun pitäisi päästä penkomaan Helsingin maalaiskunnan arkistoja koska kunnalliskertomuksista varmaan löytyisi tietoa miten täällä on ennen eletty. Lupasin lisää kuvia Tiitin juhlilta. Sain Maaritilta hyviä kuvia. Kummallisinta on ettei kenenkään kameralta ole vielä löytynyt k

Ensin minä täytin 70, sitten sisar 60 ja sen jälkeen tyttäreni tytär 10 vuotta. Nyt on kahdet synttärit takana ja yhdet tulevana viikonloppuna. Juhlien teemana oli tamperelaisuus. Minä kaivoin esille Kunnontyttöjen verkkapuvun, löytyi Likkojen polkaisun (70 km:n pyöräily) kolme mitalliakin. Tiitille kaupungin 20-vuotismitalli - vähän enemmän nähty vaivaa kuin likkojen kuntoilupuuhissa. Yhteensä 130 vuotta !!!!! Ekaluokkalainen Viljami ratkaisi kiperän kysymyksen pukeutuamalla Ilveksen paitaan ja Tapparan huiviin   Paikalla oli myös etnisen vähemmistön edustaja Intiasta  Kun aikuiset seurustelivat lapset leikkivät....  Keittiöön jossa häärivät Heli (kuvassa) ja Kirsti ei ollut menemistä t                                                 Tätä saivat syödä vain Tapparan kannattajat ja tätä Ilveksen kannattajat, kuten esim. minä  Mikko skoolaa äidilleen Marko, Veera, Viljani, jo, Heikki, Kaisu ja Kerttu Liisa oli laatinut

Maarit ja Elisa uhmasivat lentolakkoa ja tulivat varmuuden vuoksi Suomeen jo tänään aamupäivällä. Alkuperäinen suunnitelma oli saapua vasta iltamyöhään. Näin oli paljon hauskempi. Maarit pakersi puhelimen ja tietokoneen parissa töitään iltapäivällä. Vein Elisan Viikkiin, he valmistelivat Karlan kanssa Karlan kaverisynttäreitä, jotka ovat sunnuntaina. Lauantaina on meidän kaikkien ohjelmassa sisareni Tiitin 60-vuotispäivät Tampereella. Teemana on tamperelaisuus ja sen mukaan yritämme pukeutua. Kuvien kera asumme voi paljastaa vasta huomisen jälkeen. On mustaa makkaraa, pikku-kakkosta, kunnon-tyttöjä, nahkarotsia, delfiiniä ja intialaista. Eilen olin Ateneumissa Järven lumo - Tuusulanjärven taiteiliyhteisö -näyttelyssä Karlan kanssa. Olin alunperin menossa sinne Pitäjänmäen Eläkkeensaajien kanssa opastetulle retkelle. Meillä taisi kaksistaan olla mukavampaa. Tutkimme kaikki taulut ja Karlakin oli kiinnostunut. Häntä vain hämmästytti taulujen nimet. Lukevia tyttöjä oli vaikka kuinka m

Olen lukenut joka toisen kirjallisuuden Finlandia-palkintoa tavoittelevaa romaania. Pidin Westön Kangastus 38:sta ja Raittilan Terminaalista. Molemmat kirjailijat ovat jo aikaisemmin palkittu Finlandialla. Asko Sahlberg paksu Herodes odottaa lukemista kirjahyllyssä ja Riikka Pelon Jokapäiväisen elämämme tilasin juuri. Saa nähdä löytyykö voittaja näiden joukosta. Pieni kirja voi joskus olla suuri. Kirjallisuuden tutkija, dosentti Pertti Lassila on julkaissut ensimmäisen romaaninsa Ihmisten asiat vanhoilla päivillään, mies on syntynyt 1949. Romaanissa päähenkilön mies on juuri kuollut ja nainen ryhtyy hieman yli 60-vuotiaana pohtimaan eletyn elämänsä onnistumista. Kirja on niitä kirjoja joka luetaan hitaasti ja jos sen lukisi ääneen, se pitäisi lukea hiljaisella äänellä. Kuolema on läsnä kirjassa mahdollisuutena ei pakollisena eikä kaiken päättävänä. "Kun jotakin tapahtuu ensimmäisen kerran, se on helppo tietää, mutta milloin jokin asia tapahtuu viimeisen kerran, sitä ei slloin ti

Annoin Enskalle muutama vuosi sitten 10 kerran lahjakortin pitskulaiseen OK-Salonkiin. Hän oli löytänyt sieltä hyvän hiusten leikkaajan. Hänellä on aina ollut tapana kauhistella miten kallista miesten hiusten leikkuu on. Senhän tee tuossa tuokiossa ja kuitenkin pitää pulittaa monta euroa. Näin puolinat loppuivat ja mies on tyytyväisenä käyttävänyt lahjakortin toisensa jälkeen. Minä olen alkanut myös käydä samalla parturi-kampaajalla. Hän on Irakista tänne aikoineen muuttanut viehättävä rouva. Kun kävin leikkauttamassa hiuksiani pari viikkoa sitten, Huda mainitsi että Ension lahjakortti on loppunut. Eli harrasti edunvalvontaa Enskan puolesta. Pakkohan minun oli hoitaa asia kuntoon. Matias oli meillä isänpäivän lounaalla ja jälkiruoka-letuille menimme Wilskallle. Ohjelmassa oli myös lautapelejä. Labiyintti oli minulle aika vaikea, mutta Karlan opastuksella selviydyin kohtalaisen hyvin.   Paikalla oli myös pelle, joka piti ravintolaa. Minä jouduin asiakkaaksi ja esittyksessä käv

Viime yöntä harmitti röhätauti niin paljon, ettei uni tullut kuin aamuyöstä. Oikea silmäkin oli kipeä. Sain Tiitiltä neuvon mitä silmälääkkeen joka minun pitäisi hankkia pitäisi sisältää. Menin tiedon kanssa Viimsin kylpylän hoito-osastolle. 1. Minut ohjattiin sairaanhoitajan luo. 2. Hän kertoi että lääkettä saa apteekista ilman reseptiä. 3. Menin apteekkiin. 4. Farmaseutti kertoi että silmälääkettä ei saa ilman reseptiä. 5. Palasin kylpylään - onneksi matkaa vain noin 600 metriä. 6. Pääsin lääkärin puheille. Hän jopa kuunteli keuhkoni ja katsoi kurkkuuni ja hämmenyneenä mietti missä silmälääkkeessä olisi ainetta jota haluan. 7. Yksi sairaanhoitajista toi silmälääketuubin lääkärille, joka selitti että lääkkeessä ei ole haluamaani ainetta ja tuubi pitäisi palauttaa tänään. En halunnut väärää lääkettä avatussa tuubissa. 8. Pyysin reseptin lääkkeestä jossa olisi kloramfenikoolia. Tohtori Marika mutisi jotain ja kirjoitti reseptin. 9. Menin toisen kerran apteekkiin. 10. Farmaseut

Tällainen kortti kädessä tai taskussa pitää Viimsin kylpylässä kulkea paikasta toiseen. Hämmentävintä on että vielä reilu vuosi sitten hoitoja saatiin kolme päivässä. Nyt meille vanhoille riittää kaksi hoitoa päivässä. Joko meitä tarvitsevia on ollut paikan kapasiteettiin nähden liian monta tai sitten hoidokit ovat tulleet niin vanhoiksi että on arveltu että enempää rasitusta väki ei jaksa.  Tosi asiassa yhä useampi hoito on muutettu maksulliseksi. Paikkaa laajennetaan koko ajan ja niinpä tuottavuus on saatava ilmeisesti entistä suuremmaksi. Moinen harmittaa etenkin kun tilatessani matkojamme Matka-Vekalta en oikein saanut asiaan etukäteen selvyyttä. Heidän tietojensa mukaan ryhmäliikunta esim. vesivoimistelu olisi se päivän kolmas hoito, nyt se on se toinen.  Hyvä paikka muuttuu vähemmän hyväksi. Näin käy monen palvelun ja paikan suhteen. Kun toiminta on alussa ja vielä kohtuullisen kokoista, se on hyvää, mutta laajetessaan muuttuu huonommaksi.  Tänään satoi kaatamalla

Kaksi päivää olen pohtinut sitä osaanko ja kykenenk nauramaan itselleni. Helsingin Kaupunginteatterissa Vielä ehtii näytelmässä oli pakko heittää tämä kysymys itselleen. Nuorta yleisöä huvitti ja nauratti tavattomasti vanhojen ihmisten törmäily ja kohelointi. Ja itse asiassa se oli juuri sellaista mitä meidän vanhojen ihmisten touhuilu on. Tosin ylettömästi ylinäyteltyä. En ymmärtänyt miksi miehenkipeä Riitta Havukainen istui jalat harallaan ja kiemurteli kävellessään. Miksi Leena Uotila dementoituvana tähtitoimittajana kohelsi koko ajan ja puhui näytelmän roolihenkilön mukaan niin että tahtoessaan kaikelle sille mitä hän sanoi saattoi nauraa. Miehensä mielivallan elävä Ulla Tapanainen oli merkillisen takakireä koko ajan. Parhaiten leskimies-roolinsa veti Vesa Vierikko. Puoliajan jälkeen vanhat alkoivat sitten näyttää mihin kaikkeen he korkeasta iästä huolimatta kykenevät: ottamaan avioeron, tulemaan kaapista ulos, muuttamaan yhden koti kommuuniksi, polttamaan pilveä jne. Ihan niin