Finlandiaa ja ideoita

Olen lukenut joka toisen kirjallisuuden Finlandia-palkintoa tavoittelevaa romaania. Pidin Westön Kangastus 38:sta ja Raittilan Terminaalista. Molemmat kirjailijat ovat jo aikaisemmin palkittu Finlandialla. Asko Sahlberg paksu Herodes odottaa lukemista kirjahyllyssä ja Riikka Pelon Jokapäiväisen elämämme tilasin juuri. Saa nähdä löytyykö voittaja näiden joukosta.

Pieni kirja voi joskus olla suuri. Kirjallisuuden tutkija, dosentti Pertti Lassila on julkaissut ensimmäisen romaaninsa Ihmisten asiat vanhoilla päivillään, mies on syntynyt 1949. Romaanissa päähenkilön mies on juuri kuollut ja nainen ryhtyy hieman yli 60-vuotiaana pohtimaan eletyn elämänsä onnistumista. Kirja on niitä kirjoja joka luetaan hitaasti ja jos sen lukisi ääneen, se pitäisi lukea hiljaisella äänellä. Kuolema on läsnä kirjassa mahdollisuutena ei pakollisena eikä kaiken päättävänä. "Kun jotakin tapahtuu ensimmäisen kerran, se on helppo tietää, mutta milloin jokin asia tapahtuu viimeisen kerran, sitä ei slloin tiedä."

Nuoremman polven kirjailija Jenni Linturi (synt. 1979) kuvaa Malmi, 1917 kahden Malmilla asuvan perheen - kartanon ja apulaisnimismiehen - nuoria naisia ja miehiä. He hakevat paikkaansa niin yhteiskunnan sekavissa olosuhteissa kuin muutenkin. Linturi on hieman vaikea kertoja. Koukeroinen kieli ja asioiden limittäminen merkillisen sekavaksi tapahtumaketjuksi ei tee minusta kirjasta hyvää. Olen selkeän kertovatn kirjallisuuden kannattaja.

Aikanaan mietin että kun minusta tulee harmaahapsinen vanha nainen, vain ideoin eri lyhdistyksissä toimintaa enkä joudu toteuttamaan mitään itse. Olen oppinut ettei asia nyt ole ihan niin.

Oma ongelmani että aina keksin ideoita ja sitten ne on pakko päästä toteuttamaan. Pitäisikö tehdä jonkinlainen kirjallinen selonteko siitä miten saa eläkeläisyhdistyksen kukoistamaan, siitä saisi vaikka kirjan, mutta mistä saisin tahon, joka haluaisi julkaista aikaansaannokseni.

Harmittaa kun idea netissä toteutettavasta tiedotuskurssista, jonka materiaalin olen jo kerran kirjoittanut, ei toteudu millään. Kaikki on kiinni yhdestä Eläkkeensaajien Keskuisliiton työntekijästä. Muita kiireitä!!! Tiedottaminen on minusta tärkeä asia, mutta ei aina kaikkien muiden mielestä.

Kummallinen viikko kun ei ole tiedossa yhtään teatteriesitystä. Onneksi Hillevi on kutsunut minut seurakseen konserttiin perjantaina.

Olimme viime perjantaina Kertun kanssa kaupassa ja kysyin häneltä minkä värisiä ruusuja ostamme ukille isänpäiväksi ja tyttö tiesi tarkkaan minkä värisiä kannattaa ostaa.



  Kymmenen vuotta sitten poistuimme Enskan kanssa onnellisina Kätilöpistolta. Kaisulle ja Kentille oli syntynyt meidän mielestämme ihana ja suloinen tyttö. Saimme pitää vauvaa sylissämme ja ihastella pientä ihmettä. Pienestä tytöstä on kasvanut mummin ja ukin ilopilleri. Vaikka välillä tuntuu että meille pääsemisen pääsyys on älypuhelimeni, jolla voi pelata, niin uskon silti että 10-vuotias Karla haluaa aidosti olla mummilassa.

Elämäni parhaimpia asioita ovat mieheni, tyttäreni ja tyttärien lapset ja heidän miehensäkin.
 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Peukalon virittäminen

Niin kuin taivaassa Helsingin Kaupunginteatterissa

Vantaan Näyttämön nousu ja lasku