LM-Mummin maailma

Sopii kysyä onko vika katsojassa vai tekijöissä. Aineistona on neljä teatteriesitystä tänä kesänä. Niistä vain yksi tuntuu kelvolliselta. Se ei edes ollut oikeaa kesäteatteria. Vaan lasten hyvää tetteria ja kaiken lisäksi sisätiloissa. Hyvä näytelmä oli Ihmemaa Oz Tampereen Komediateatterissa. Meitä oli seurueessa kaksi 7-vuotiasta ja yksi 10-vuotias ja minä se vanha mummi, joka oli lähtenyt teatteriin keskellä päivää lasten kanssa. Meitä oli useampi tällainen seurue paikalla. Tarkasti tutkimme tyttöjen kanssa käsiohjelmaa ennen esitystä ja veikkailimme kumpi kahdesta näytellijästä esittää tällä kertaa Dorothya. Vanhin tytöistä arveli että esittäjää vaihdetaan väliajalla. Ei tarvinnut vaihtaa. Niin vauhdikasta ja tasokasta oli meno näyttämöllä koko ajan. Pienen miinuksen seurueemme joutuu antamaan siitä että laulujen sanat eivät kuuluneet kunnolla. Näyttelijöden puheesta sai helposti selvää, mutta laulu tahtoi puuroutua. Me annamme arvoa esitykselle ja haluamme suositella sitä mu...

Olen vuosien mittaan ajanut omalla autolla Tampereelle varmaan kymmeniä kertoja. Tiedän että Visavuoressa on Karin palvinjonki ja kuvanveistäjä Emil Wikströmin koti. Mutta ei lähellä Tamperetta tohdi missään poiketa. Oletin myös että paikka on pyhitetty Kari Suomalaisen elämäntyölle. Juhannusaattona matkasimme Tampereelle - päämääränä oli juhannuspäivänä avoinna olevat Serlachius-museot Mäntässä. Netti tiesi kertoa että Visavuori on auki, vaikka onkin pyhäpäivä. Sinne siis. Paikka oli enemmän kuin mielenkiintoinen. Karin palvinjongissa oli sopivan kokoinen kokoelma Karin pilapiirroksia. Emil Wikströmin ateljeessa oli sitä vastoin luonnoksia hänen lukuisista töistään. Hämmentävintä oli kuitenkin talon katolle rakennettu "tähtitorni". Tampereella hyödynsimme Eläkkeensaajien Keskusliiton jäsenetua ja yövyimme tosihalvalla Koskikadun Cumuluksessa. Autollekin löytyi ilmainen parkkipaikka kadulta, joka tuli tutuksi kun sisareni asui Tampereen keskustassa. Juhann...

Mummoilu on nyt muotia. Se ei millään tavalla liity minuun eikä ikätovereihini. Siitä ovat innostuneita 35 - 40 -vuotiaat  naiset. Minä en oikein kelpaa heidän mummukseen. Mummut joita he ihailevat ovat minun sukupolveni äitejä. Hanna-Kaisa Sivonen paljastaa Mummoillen. Henkisen mummon käsikirjassa (Gummerus 2015) miten tullaan mummoksi, vaikka ei vielä oikeasti ollakaan mummoja. Meidän oikeiden mummujen, mummojen ja mummien lapset ovat nyt ihastuneita kaikkeen siihen mikä liittyy meidän äitiemme elämään. Minä en haikaile entisajan siivous- tai ruoanlaittotapoja tai monenlaisia epäkäytännöllisiä tarvikkeita joiden turvin piti selviytyä arkisista askareista. Näinhän olen tottunut ajattelemaan.   Meidän kuusi-henkinen perheemme muutti 1960-luvun alussa kerrostalokaksioon Tampereella. Olimme asuneet kahden perheen talossa, jossa meillä oli kaksi huonetta ja keittiö. Kylmä vesi tuli sisälle ja oli sisä-wc. Pyykki pestiin toisen talon alakerrassa olevassa pesutuvassa. Valk...

Miten monta kertaa olenkaan kuullut sisitä miten valokuvat ovat järjestämättä ja kaikki paperit sikin sokin. Eläkkeellä on sitten aikaa järjestää niin paperit kuin valokuvatkin. Monella on tallessa kodin kätköissä jokin järjestön tai yhdistyksen papereita. Halusin olla mukana Pitäjänmäen työväenyhdistyksen 110-vuotisesta taipaleesta kertovan kirjan tekemisessä. Lupauduin katsomaan että historian kirjoittajalla on käytettävissä tarvittava arkistomateriaali. Paperit ovat Työväen Arkistossa. Näin sanoi moni yhdistyksen toiminnassa pitkään mukana ollut. On Arkistossa papereita mutta vain vuoteen 1964. Sitten alkoikin papereiden jahtaus. Kovin hyvin en siinä koe onnistuneeni, Aukkoja jää. Mutta löytyi myös kasapäin papereita, jotka ovat tallessa, mutta eivät minkäänlaisessa aikajärjestyksessä. Onneksi yhdistyksellä on toimitila missä voin rauhassa mapittaa papereita. Minä rakastan järjestystä ja siitä syystä en suostu ymmärtämään ihmisiä jotka eivät rakasta lajittelua ja luokitte...