Papereiden keskellä

Miten monta kertaa olenkaan kuullut sisitä miten valokuvat ovat järjestämättä ja kaikki paperit sikin sokin. Eläkkeellä on sitten aikaa järjestää niin paperit kuin valokuvatkin.

Monella on tallessa kodin kätköissä jokin järjestön tai yhdistyksen papereita. Halusin olla mukana Pitäjänmäen työväenyhdistyksen 110-vuotisesta taipaleesta kertovan kirjan tekemisessä. Lupauduin katsomaan että historian kirjoittajalla on käytettävissä tarvittava arkistomateriaali.

Paperit ovat Työväen Arkistossa. Näin sanoi moni yhdistyksen toiminnassa pitkään mukana ollut. On Arkistossa papereita mutta vain vuoteen 1964. Sitten alkoikin papereiden jahtaus. Kovin hyvin en siinä koe onnistuneeni, Aukkoja jää.

Mutta löytyi myös kasapäin papereita, jotka ovat tallessa, mutta eivät minkäänlaisessa aikajärjestyksessä.


Onneksi yhdistyksellä on toimitila missä voin rauhassa mapittaa papereita. Minä rakastan järjestystä ja siitä syystä en suostu ymmärtämään ihmisiä jotka eivät rakasta lajittelua ja luokittelua. Mutta nythän minä pääsen tekemään mistä pidän!!!!

Vielä enemmän pidän skräppäämisestä. On iso kasa paperille kehitettyjä valokuvia, läjäpäinm papereita, koristeita, aakkostarroja, liimalappuja. On paperileikkuri, saksia ja vaikka mitä. Onneksi meillä on iso ruokapyötä, johon kaikki tarvikkeet voi levittää ja antaa niiden olla paikoillaan päiväkausia.

Aineiston järjestämisessä ja valikoinnissa, muistuu mieleen mitä on tapahtunut. Aika usein valokuvaa ottaessani jo mietin miten kuvaa voi käyttää skräppäyksessä eli leikekirjan tekemisessä.



Kyyneleet valuivat kun aloin tehdä sivua Heikistä ja hänen hautajaisistan. Mutta kun katselen oikeassa alalaidassa olevaa pikkupojan kuvaa, alkavat kaikki ihanat muistot vallata mielen. Minun rakas isoveljeni, joka oli kuitenkin pikkuveli hänkin, koska oli minua nuorempi.

Valokuvat löytävät paikkansa kun teen leikekirjojani. Valtaosa kehitetyistä kuvista jää ylimääräisiksi, mutta tietokoneen uumenissahan kuvat säilyvät. Nyt olen lukenut taas uusia ohjeita. Pitää tallentaa kuvat ulkoiselle muistilevylle tai tikulla. Ja seuraava kaiketi neuvoo että vain paperikuvat säilyvät. Mutta kansiokaupalla on kirjahyllyssä valokuvia säilössä. Ja lisää kertyy. Eletyn elämän katseleminen valokuvista on hauskaa.

Kesällä 1954 Varkaudessa asuva Elviira-täri oli vierailulla meillä Tampereella. Hänellä oli kamera. Sillä on otettu Heikin sivulla vasemmassa ylänurkassa oleva kuva minusta ja sisaruksistani. Olen 10 ja puoli vuottta vanha ja pikkusisar sylissäni 9-10 kuukautta vanha. Heikki 8-vuotias ja Martti 5,5-vuotias.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Peukalon virittäminen

Niin kuin taivaassa Helsingin Kaupunginteatterissa

Vantaan Näyttämön nousu ja lasku