Peukalon virittäminen

Tulehtunut peukalo ja turmeltunut kynsi

Yli kaksikymmentä vuotta meni ilman sen kummempaa. Säästinpähän kynsilakoissa kun ei tarvinnut käyttää kynsilakkaa kuin yhdeksään sormeen. Sitten alkoi peukalo vähitellen oireilla. Iho halkesi talvipakkasilla, oli kipeä ja hankala. Ylen terveysasemalla yrittivät hoitaa parhaansa mukaan. Kirjoittaessa sormia tarvitaan koko ajan ja kaikessa muussakin puuhailussa peukalo on tuiki tarpeellinen.

Viitisen vuotta sitten peukalo ärtyi aina vain pahemmaksi ja pahemmaksi. Kynnen päälle tuli tummempaa kynttä ja alue levisi vähitellen. Lika meni kynnen alle, se tulehtui ja oli kipeä. Välillä en suostunut uskomaan että yhden pienen kynnen takia joutuu kipristelemään kivusta yölläkin. Kului kertakäyttöhanskoja ja puuvillahansikkaita kun suojasin peukaloani.

Sisareni oli vakaasti kynnen poisoton kannalla. Joka toinen Pitäjänmäen terveysaseman lääkäri kannatti pois ottamista, joka toinen vastusti. Kerran oli varattuna leikkausaikakin, mutta joko minä tai vastaanottovirkailija sekoitti ajan niin että operaatio jäi tekemättä.

Kunnes Magdaleena Lindström, topakka ja asiallinen omalääkärimme ehdotti että hän kirjoittaa lähetteen Töölön sairaalan käsikirurgiaan. Hän ilmoitti, ettei halua kynnen poisto-extreme-seikkailuun ryhtyä. koska ei ole koskaan poistanut sormenkynttä. 

Lähete lähti ja muutaman viikon kuluttua istuin Töölön sairaalassa kirurgian poliklinikalla. Nuori lääkäri vain ihmetteli sormeani ja kutsui paikalle kokeneemman lääkärin. Hetken päästä pienessä huoneessa minua tutki kaksi lääkäriä, kaksi opiskelijaa kuunteli vieressä ja kaksi hoitajaakin yritti tehdä oman osuutensa. Peukalon onkalo päätettiin korjata.

Leikkaus siirtyi

Leikkausjonossa saa olla enintään kuusi kuukautta. Kutsu Herttoniemen sairaalaan, missä HUS;n käsikirurgia toimii päiväkirurgisena osastona tuli. Operaatio tapahtuu 12.11.2014. Olin tyytyväinen koska ajattelin että sormi ehtii parantua ennen joulua. Luin huolimattomasti kutsukirjeen – tarkoitus oli perehtyä asiaan kunnolla päivää aikaisemmin. Osastolta soitettiin ja ihmeteltiin kun potilas ei ole käynyt verikokeissa ja sydänfilmissä niin kuin kutsukirjeessä 

neuvottiin. Asia hoitui.   

Enska ajoi minut Herttoniemen sairaalaan ja istuin sairaalavaatteet päällä vuoteen reunalla odottamassa esilääkitystä, kun sairaanhoitaja tuli kertomaan että lääkäri Anna Viinikainen on sairaana. Paikalle käväisi huonosti suomea puhuva naislääkäri, joka kertoi, ettei ole koskaan edes nähnyt, kun tällaista leikkausta tehdään, joten hän ei ryhdy leikkaamaan. Enkä minä olisi suostunut!

Jo seuraavana päivänä tarjottiin uutta aikaa parin viikon päähän. En halunnut vaarantaa joulunviettoani ”vammaisella” sormella. Tammikuulle ehdotin päivää joka olisi Peppi Pitkätossun ensi-iltaa seuraava päivä. Olimme jo Kertun kanssa suunnitelleet että menemme sinne yhdessä. Kerttu pääsee ensimmäistä kertaa Helsingin Kaupunginteatterin suurelle näyttämölle ja ensi-iltaan.          

Tammikuun 16. päivänä matkasin hirmuisessa lumimyräkässä Herttoniemeen. Henkilökunta tuntui tippuvan paikalle vähitellen. Lääkärikin oli kolarisuman takia myöhässä.

Perussuomalaista vaalipropagandaa     

Olin ensimmäisenä leikkausjonossa ja minut vietiin odottamaan leikkaussaliin pääsyä suureen hallimaiseen tilaan, jossa hoitajat tulivat ja menivät. Kukaan ei tervehtinyt. Keskustelu kuntosalista, kipeistä lihaksista ja edellisillan tekemisistä kävi kiivaana. Vuoteeni pääpuoleen käveli nainen joka ei puhunut mitään vaan tuijotti ohi kulkiessaan maskinsa takaa. Kävi ilmi että hän edusti firmaa, jonka laitetta kokeiltiin käteni puuduttamisessa.

Lopulta paikalle purjehti anestesialääkäri Pekka Susimeri. Tokaisin heti että tästä toimittaja saa hyvän kertomuksen kun makaa tässä ihmettelemässä ja kuuntelemassa henkilökunnan puuhia ja juttuja.

Sinähän et kirjoita mihinkään. Olen Helsingin pelastuslautakunnan jäsen ja vaaleissa ehdokkaana ja Timo Soinin lapsuudenystävä. Et kyllä vaaranna poliittista uraani. Ja sitten vasta kirjoittamista riittää kun sote tulee jne. jne.

Ja tämä mies oli se joka puudutti käteni hervottomaksi uudella kokeiltavalla laitteella. Tunnepa itsesi siinä turvatuksi ja levolliseksi. Kaiken korvasi rauhallinen anestesiahoitaja Pasi, joka piti huolen siitä että korkealle kohonnut verenpaine saatiin alas ja kova jännitykseni lieveni.

Verhon takana Anna Viinikainen kertoi yksityiskohtaisesti harjoittelevalle lääkärille mitä hän tekee. Ohimennen hän mainitsi että kaikkein hankalinta hänestä on kynnen poistaminen ja miesääni vahvisti että reisiamputaatio on kurjinta. Minulta oltiin poistamassa kynttä ja äitini on menehtynyt reisiamputaation seurauksena.

Isosta varpaasta apua peukalolle

Peukalon kynsi nostettiin konepeltimäisesti ylös ja irrotettiin. Potilaskertomuksen mukaan kynnen alla oleva arpialue puhdistettiin luuta myöten. Uudet kynsiaihiot otettiin vasemman jalan isosta varpaasta. Kynnet paikoilleen ja kiinni muutamalla ompeleella ja sormeen lääkärin muhkea sidos.

Osastolla sain hyvää vihanneskeittoa ja särkylääkkeitä. Koko oikea käsi oli ”pelistä pois”. Kättä ei pystynyt hallitsemaan ollenkaan ja puudutus hävisikin vasta seuraavana aamuna viiden maissa. Kaisu haki minut kotiin ja oli hyvä hoitaja pukiessaan ja riisuessaan minua.  

Elämä muhkean siteen kanssa oli haastavan hankalaa. Sidettä oli pidettävä 10 päivää. Isosta varpaasta oli lupa poistaa side neljän päivän päästä. Sen onnistuimme kuorimaan Enskan kanssa.

Eevaliisa oli kylässä viikonvaiheessa 24. – 25.1. ja päivää ennen luvattua aikaa hän kuori verisen siteen pois sormesta milli milliltä. Emme olisi selviytyneet siteen poistamisesta Enskan kanssa millään. Luovuutta vaati ulkoiluvarustuskin. 

Mikä onni oli huomata sunnuntai-iltana että voin kirjoittaa melkein normaalisti tietokoneella. Peukaloahan ei siinä tarvita. Mutta peukaloa tarvitaan punttien nostamisessa, käsikuulan heiluttelussa, teekeittimen virittämisessä, perunoiden ja porkkanoiden kuorimisessa, paperin leikkaamisessa, kerman vatkaamisessa, housujen jalkaan laittamisessa, korvakorujen paikoilleen asettamisessa, sormusten pujottamisessa sormiin. Kun maltan odottaa kevääseen tai pikiminkin kesään, minulla on toivon mukaan uusi peukalon kynsi ja vuoden päästä jouluna isossa varpaassa uusi kynsi. Nöpisormi on ja pysyy.