Nöpisormi ja sen kaveri

Tässä taustatarinaa sille miksi olen kukenut hieno punainen kääre kädessä jo 10 päivää. Nyt tilanne on jo parampi.

Kymmeniä vuosia sitten oli tapana että nimekkäätkin kirjailijat julkaisivat romaanejaan lehdissä jatkokertomuksena. Nyt on tarjolla tarinan ensimmäinen osa.

  

NÖPISORMI JA SEN KAVERI

Enää viisi päivää ja sitten on syntymäpäiväni. Täytän seitsemän vuotta. Ekaluokkalaisen kuuluu olla 7-vuotias. Olin ollut kaksi viikkoa Takahuhdin kansakoulussa kaksi viikkoa. Kotoa Tiilitieltä oli matkaa koululle melkein kaksi kilometriä. Ihan helppo matka kun vaan muisti kulkea tien oikeaa reunaa. Siitä ehti hyvin hypätä sivuun kun Kovasen linja-auto tuli ja ajoi ohi.

Vaikka oli jo syyskuun 14. päivä, oli ihan lämmintä. Aurinko paistoi ja olin päässyt koulusta kahdeltatoista. Maija-täti oli hoitamassa Heikkiä, Martti ja minua. Äiti oli Kissanmaalla pesutuvassa naapurin tädin, Kuohukiven Inkerin kanssa. Me asuimme Kuohukiven talon yläkerrassa. Kotona oli keittiö ja yksi huone ja iso vintti, jossa oli kiva leikkiä – mutta ei talvella koska silloin siellä oli kylmä.

Meillä oli läksynä u-kirjain. Olin nopeasti kirjoittanut kirjoitusvihkoon monta riviä u-kirjainta ja Maija-täti oli kuulustellut että osasin lukea kaikki u-sanat aapisesta. Ihan hyvin osasin. Sain luvan lähteä leikkimään pihalle.

Kuohukiven setä ja hänen kaksi työtoveriaan leikkasivat pihalla peltileikkurilla peltiä. Pellistä leikattiin pieni paloja ja niistä tehtiin laukkujen lukkoja. Äitikin välillä kokosi niitä. Yleensä ison peltileikkurin päällä oli pressu. Nyt se oli ilman pressua, kun miehet olivat leikanneet pelti ja he olivat menneet kellariin varmaan kahville. Nillä oli jokin lakko Valmetin tehtaalla, missä miehet olivat töissä.

Tämä on meidän

Seppo tuli ulos ja huomasi että peltileikkuri oli auki. Otin pienen pellinpalan sormieni väliin ja pyysin että Seppo leikkaisi sen. Meni tosihienosti! Otin uuden palan etusormen ja peukalon väliin ja sanoin: ”Älä leikkaa ennen kuin olen ottanut sormeni pois.” Seppo (5-vuotia) ei malttanut odottaa vaan painoi leikkurin terän alas ja tokaisi: ”Tämä on meirän”.

Kuului kauhea huuto. Minua sattui ja sormesta tuli verta. Maija-täti ryntäsi ikkunaan ja miehet juoksivat paikalle. Inkeri-täti oli tullut polkupyörällä Kissanmaalta kotiin tuomaan pyykkikorissa pyykkejä kuivumaan kotipihalle. Hän ryntäsi paikalle ja haki pyyheliinoja, joihin hän kietoi käteni. Yksi miehistä lähti pyörällä hälyttämään ambulanssia. Lähin puhelin oli kaupassa. Joku juoksi naapuritaloon toiselle puolelle tietä ja pyysi että Tikkasen Anna-Liisa lähtisi kertomaan pyykkituvalle äidille mitä oli tapahtunut.

Inkeri lähti hätääntyneenä kantamaan minua sylissään isolle tielle, jotta pääsisimme ambulanssiin nopeammin. Sirkka-äiti oli kadun varrella Kissanmaalla saappaat jalassa ja pyykkivaatteet päällä odottamassa ambulanssia.

Sairaalassa selvisi että oikean käden etusormesta oli ensimmäinen nivel poikki, ”roikkui nahan varassa” ja pala peukalostakin oli pois. Kirurgi Erkki Saarenmaan kysyi äidiltä mitä hän tekee. Jos etusormi katkaistaan kokonaan, se paranee nopeammin, mutta hän voi yrittää laittaa ensimmäistä niveltä paikalleen. Äiti toivoi, että sormi säilytettäisiin koko- naisena.   

Ilman ensimmäistä niveltä 

Minut kiidätettiin leikkaussaliin. Hoitaja kehotti laskemaan kymmeneen. Kun eetterikoppa laitettiin kasvoilleni, aloin huutaa äitiä. Sarviksen tehtaan kohdalla ja Hatanpään sairaalan ympäristössä haisi eetterille vielä 1990-luvun lopulla. Haju haihtui vasta kun äitiä hoidettiin hänen viimeisinä elinkuukausinaan Hatanpään sairaalassa.

Olin sairaalassa viisi päivää. Silloin ei penisiliiniä voitu antaa muuten kuin pistoksina. Sairaalassa päivät kuluivat ihan hyvin. Siellä oli  muistakin lapsia ja leikimme yhdessä. Minulla oli oikeassa kädessä iso side – koko käsi oli paketissa. Äiti kävi katsomassa minua joka päivä.

Syntymäpäivänäni 19.9. minulle kerrottiin että pääsen kotiin. Sairaanhoitaja tuli kertomaan että lääkäri tulee kohta ja ottaa siteen pois, jotta hän näkee miten sormet ovat parantuneet. Hän varoitti että siteen poisottaminen voi sattua. Tulevan Hatanpään sairaalan ylilääkäri kirirgi Erkki Saarenmaan tuli ja tempaisi yhdellä vedolla siteet pois. Silmilläni näin vain tähtiä, itkin ja sattui hirvittävän paljon. Onneksi äiti tuli pian.

Koska olin ensimmäisellä luokalla, oli tohtori Saarenmaan mielestä parempi että lopetan koulunkäynnin ja aloitan sen vasta seuraavana syksynä. Koska en voi käyttää oikeaa kättä, on olemassa vaara että alan kirjoittaa vasemmalla kädellä.

Joka viikko sairaalassa

Käsi oli siteessä ja lopulta vain etusormi ja peukalo. Kun nujakoimme poikien kanssa, oli heillä tapana ”viimeisenä vetona” tempaista side pois sormistani. Huusin tietysti kovaa ja pitkään. Ikään kuin olisi ollut hätä. Totuin tekemään monia asioita vasemmalla kädellä. Äiti käytti lähes yhtä paljon ja yhtä taitavasti molempia käsiä, joten paljolti matkin häntä.

Kävimme näyttämässä sormia sairaalassa joka viikko. Etusormeen ja ilmeisesti peukaloonkin.tuli tulehdus. Etusormen päässä oli mustaa kuollutta solukkoa jotka tohtori Saarenmaa kaivoi pois pitkällä terävällä puikolla. Viimeisen kerran kävimme sairaalassa joulukuussa aatonaattona.

Etusormi oli erilainen kuin muut sormet. Siinä ei ollut kynttä ja ylin nivel puuttui. Opin tekemään kaikki asiat nöpisormella – kuten etusormea alettiin nimittää. Keskisormi korvasi puuttuvan etusormea monessa asiassa.

Kun Tampereen kauppaoppilaitoksen ylioppilasluokalla 1963 – 1964 opettelin konekirjoituksessa 10-sormijärjestelmää, näytin opettajalle Aarno Lehtiniemelle sormiani. Hän lupasi palata asiaan ja seuraavalla tunnilla hän näytti miten voin korvata muilla sormilla etusormen kyvyttömyyttä yltää sinne minne sen järjestelmän mukaan pitäisi. Olen Lehtiniemelle hyvin kiitollinen hänen neuvoistaan ja huomiostaan.

Ompeleminen, virkkaaminen, kutominen, nappien ompelu – kaikki sujui. Opin taidot vasta kun nöpisormi oli jo olemassa. Hyvin iäkkäänä havahduin tyttärenpoikani Matiaksen huomautuksesta, että osoittelen asioita oikean käden keskisormella – ei lyhyessä etusormessa ole oikein mitään tehoa.