LM-Mummin maailma

iOlin solmimassa tänä kesänä ostamieni valkoisten tossujen nauhoja kiinni. Karla, 9 tokaisi, että sinulla on paljon kenkiä. Mutisin ja myöntelin. Sitten tytön oivallus: "Mutta teidän ei tarvitse ostaa uusia kenkikä, koska teidän jalkanne eivät enää kasva. Paitsi jos kengät menevät rikki". Hieno ohje, minulle joka herkästi ostan uudet kengät, jos satun saamaan sopivan kokoiset ja hyvin jalkaan osuvat. Onneksi sellaisia kenkiä löytyy kapeaan ja matalarintaiseen jalkaani aika harvoin. Olen muutenkin miettinyt miksi ihmisellä pitää olla niin hirveän paljon tavaraa ja vaatteita. Aina välillä kuvittelen miltä tuntuisi muuttaa pienempään asuntoon. Katselin tänäänkin uudenuutukaisen kolmion pohjapiirrosta ja hämmästelin miten sinne yhden makuuhuoneen kaappeihin mahtuisivat kaikki meidän vaatteet, varavaatteet, liinavaatteet ja vuodevaatteet. Tiedän että on kaikenlaisia käteviä sängyn alla säilytettäviä pussukoita, mutta sittenkin.   Lieneekö lähestyvän vanhuuden merkki, kun mie

Kieli muuttuu ja ennen kaikkea sanojen sisältö muuttuu. Puhumattakaan tavoista, nuorista ja maailman menosta, mutta mukana on pysyttävä. Onneksi minä voin purkaa ajatuksiani kerran kuussa Tanotorvessa. Näin elokuun lehdessä. Läpinäkyvää voimaantumista Tarvitaan yrittäjähenkinen ammattiosaaja epätyypilliseen työsuhteeseen. Tarjolla olisi ennen kokematonta voimaantumista. Toimijat eivät olleen ajan tasalla. Palvelut on tehtävä läpinäkyviksi. Laastarihankinnat on kilpailutettava. Hoitosuhde kääntyy huonompaan suuntaan. On elvytettävä pikaisesti, muuten ei saada kokonaisratkaisua aikaan. Yhä useammin törmään sanontoihin ja termeihin, joista en suomen kieltä yliopistollakin aikanaan opiskelleena  ymmärrä yhtään mitään. Ymmärtämisen ulkopuolelle jätän koko some-maailman. Minä kun vielä kuulen asioita suoraan ystäväni kertomana, luen sanomalehden printtipainoksesta tai ihan vanhasta satukirjasta. En ammenna uutta tietoa enkä päivitä vanhoja tietoja yuotuben tai googlen avulla.

Kun joku tuttavapiiristä on muuttamassa, on tavattoman soveliasta kysellä uudesta asunnosta ja ihastella ja hämmästellä miten hienoon sitä ollaan muuttamassa. Mutta kun etenkin nainen saa uuden auton, ei siitä oikein sovi puhua mitän. Itse asiassa omalla autolla ajaminen on eettisesti arveluttavaa hommaa.  Tämä auto palveli minua 11 vuotta moitteettomasti. Kertaakaan en jäänyt tielle. Erityisen paljon en pitänyt auton ulkonäöstä. Typistetty nokka näytti aluksi merkilliseltä, mutta vähitellen kaikkien autojen nokkapuoli on alkanut näyttää samanlaiselta. Nyt matkaan upouudella Ford Focuksella - useimmiten Viikin ja Pitäjänmäen väliä. Focus on täynnä tekniikkaa ja teknologiaa joka nykyajan kielen mukaan on otettava haltuun. Vähitellen se tapahtuu. Kahtena ensimmäisenä päivä satoi, joten tuulilasin pyyhkijöiden käyttö oli pakko oppia. Auton käynnistämisessä ei edes tarvita avainta, riittää kun painaa power -nappia. Automaattivaihteisto helpottaa vanhan rouvan autolla ajamista tos

Taannoin kuuntelin radiosta uutista jossa kerrottiin että nettiyhteyttä yritetään rakentaa koko maahan. Haminan ja Kotkan puolivälissä on Neuvottoman kylä ja siellä merenrannalla kesähuviloita. Mutta ei nettiyhteyttä. Meren lahden toisella puolella on Googlen isot tietokoneet isoissa entisissä paperitehtaan halleissa. Mutta huvilalla ei nettiyhteyttä.   Siellä siintävät tuulimyllyt jotka jauhavat sähköä Googlen konehalleihin. Netti-invalidina oleminen on toisaalta vapauttavaa ja toisaalta ei. Totta kai erilaiset asiat voivat odottaa hoitamista, mutta kun tämänpäivän tiedonjano on niin taukoamatonta että kaikki asiat pitää heti päästä tarkistamaan ja googlaamaan. Periaatteessa paheksun nuoria jotka koko ajan roikkuvat tietokoneella, mutta niinhän minä roikun itsekin. Hetken saimme myös miettiä mitä jos huvilalla ei saada vettä. Isäntäväki oli pyytänyt paikalle putkimiehen. Kun mies oli hienolla mersullaan kurvannut pois, katkesi vesi puolen tunnin kuluttua. Onneksi Enska sai pois