Kun nettiyteys ei toimi

Taannoin kuuntelin radiosta uutista jossa kerrottiin että nettiyhteyttä yritetään rakentaa koko maahan. Haminan ja Kotkan puolivälissä on Neuvottoman kylä ja siellä merenrannalla kesähuviloita. Mutta ei nettiyhteyttä. Meren lahden toisella puolella on Googlen isot tietokoneet isoissa entisissä paperitehtaan halleissa. Mutta huvilalla ei nettiyhteyttä.

 
Siellä siintävät tuulimyllyt jotka jauhavat sähköä Googlen konehalleihin. Netti-invalidina oleminen on toisaalta vapauttavaa ja toisaalta ei. Totta kai erilaiset asiat voivat odottaa hoitamista, mutta kun tämänpäivän tiedonjano on niin taukoamatonta että kaikki asiat pitää heti päästä tarkistamaan ja googlaamaan. Periaatteessa paheksun nuoria jotka koko ajan roikkuvat tietokoneella, mutta niinhän minä roikun itsekin.

Hetken saimme myös miettiä mitä jos huvilalla ei saada vettä. Isäntäväki oli pyytänyt paikalle putkimiehen. Kun mies oli hienolla mersullaan kurvannut pois, katkesi vesi puolen tunnin kuluttua. Onneksi Enska sai pois päältä lipsahtaneen releen uudellaan päälle ja vettä tuli. Kun asunto on rakennettu sellaiseksi että siellä on mukavuudet, niiden pitää myös toimia. Missä tiskaat tai mistä hommaat ruokavedet, kun erillistä kaivoa ei ole. On vain kaivo jossa on sähköpumppu.

Mutta onneksi monet kesäiset puuhat onnistuvat ilman tekniikkaa ja nettiä: muurinpohjaletut, soutelu, uiminen - vaikkakin leväisessä rannassa, mustikoiden poiminen - niitä oli tosivähän ja pieniä, löhöily, lukeminen, sulkapallon pelaaminen jne.

Onneksi Haminassa pääsee ihastelemaan RUK:n rakennuksia. Enska sao muistella ja me kaikki eli Elisa, Enska ja minä pääsimme syömään  torikahvila Troikan maistuvia lohileipiä! Kiitos Maijan vihjeen.

Yksi retkemme hienoista kokemuksista oli vesijuoksu meressä Maijan ja Jarin kotirannassa Kotkan Hirssalossa!!!

Varvara Schantin oli RUK:n kurssien 1-43 oma pullamummu, joka myi piirakoita ja munkkeja. Varvara osasi muutenkin neuvoa poikia konekiväärien tuliasemien sijainneissa ja muissakin tärkeissä asioissa.  

Luettuja kirjoja on kertynyt pinoon kirjoituspöydälle hitaaseen tahtiin. Kiinalaissyntyisen Qiu Xiaolongin Kuolemanjärvi pureutuu dekkarimaisesti Kiinan ympäristöongelmiin. Kirja etenee aika verkkaisesti koska kirjailija on halunnut kertoa mahdollisimman paljon ympäristötuhoista. Tuntuu että ne ovat liiankin tuttuja, muuten Kuolemanjärvi on kelvollista luettavaa. 

Olen aina ollut innokas tarttumaan Enni Mustosen uutuuskirjoihin. Uuden sarjan avaus Paimentyttö hämmentää jo kansikuvallaan. Ketä kiinnostaa kirja, jonka kannessa pieni tyttö lypsää lehmää. Saattaa olla että olen lukijana liian kaupunkilainen. En jaksanut innostua paimentytön etenemisestä piiaksi. Vaikka pestuupaikkana oli satusetä Topeliuksen perhe. Kirsti Manninen, se oikea Enni Mustonen on oivallisesti kehittänyt romaanisarjan, jossa vieraillaan oikeissa kulttuuriperheissä ja tarkastellaan elämää palvelijoiden näkökulmasta. Vaikuttaa liian laskelmoidulta. 

Leena Lehtolaisen Rautakolmio on puolivälissä. Maria Kallion 20-vuotisromaani etenee soljuvasti. Jo nyt uskallan luvata että taattu Lehtolaista ja nautittavaa ja hyvää.

Kaikki kirjat ovat ilmestyneet kesällä. Enää kustantajat eivät uskalla jättää tyhji aukkoja uutuuksien ilmestymiseen.