Tekniikka vie

Kun joku tuttavapiiristä on muuttamassa, on tavattoman soveliasta kysellä uudesta asunnosta ja ihastella ja hämmästellä miten hienoon sitä ollaan muuttamassa. Mutta kun etenkin nainen saa uuden auton, ei siitä oikein sovi puhua mitän. Itse asiassa omalla autolla ajaminen on eettisesti arveluttavaa hommaa.


 Tämä auto palveli minua 11 vuotta moitteettomasti. Kertaakaan en jäänyt tielle. Erityisen paljon en pitänyt auton ulkonäöstä. Typistetty nokka näytti aluksi merkilliseltä, mutta vähitellen kaikkien autojen nokkapuoli on alkanut näyttää samanlaiselta.


Nyt matkaan upouudella Ford Focuksella - useimmiten Viikin ja Pitäjänmäen väliä. Focus on täynnä tekniikkaa ja teknologiaa joka nykyajan kielen mukaan on otettava haltuun. Vähitellen se tapahtuu. Kahtena ensimmäisenä päivä satoi, joten tuulilasin pyyhkijöiden käyttö oli pakko oppia. Auton käynnistämisessä ei edes tarvita avainta, riittää kun painaa power -nappia. Automaattivaihteisto helpottaa vanhan rouvan autolla ajamista tosipaljon. Navigointilaitekin osaa tarvittaessa ohjata ainakin tien kotiin.

Oman auton käyttö on kallista ja osin tarpeetontakin. MUTTA. Harjoittelimme eilen Karlan kanssa 550 bussilla matkaamista Viikistä Pitskuun. Matkaan meni Karlan kotoa meille kaiken kaikkiaan 50 minuuttia aikaa ja matka Karlan kotipihalta meidän kotipihalle kestää parikymmentä minuuttia.  Mukavuus on välillä valttia - siis omalla autolla huristelu.

Olen leikkinyt kahtena päivänä tällä viikolla orpoja tyttöjä, käynyt kaksi kertaa Mäkelänrinteen uimahallilla, siivonnut perusteellisesti ja tänään viettänyt iltapäivää hyvän ystävän seurassa kera espresso-kahvin ja suklaa-kesäkurpitsakakun sekä vaniljakastikkeen. Tänään taas löytyi kasvimaalta kesäkurpitsoja.



Keittämästäni kurpitsakeitosta tuli maukasta. Laitoin porkkanoita, perunoita, montaa eri lajia sipulia, rakunaa ja kasvisliemikuutioita. Huomenna on tulossa lounasvieraita. Valmiina on Karlan ja minun valmistama tiramisu, alkupalaleipien kalatäyty. Lisäksi on tarkoitus tehdä kukkakaali-parsakaalipaistos ja Enska grillaa kanaa, jotka ovat jo marinaadissa.

Leena Lehtolaisen Rautakolmio piti otteessaan loppuun asti. Taitavasti Lehtolainen pyöritti kaksoimurhaa muutaman ihmisen keskuudessa. Onneksi Maria Kallion kaikki inhimilliset puolet, myös huonot tulivat esille. Onneksi Maria ei enää ole huippuhyvä juoksija, kuten en enää minäkään. Vaikka olen ylpeä itsestäni tänään kun jaksoi juosta viisi kilometriä pysähtymättä!!!

Nyt kelpaakin sitten lähteä husitelemaan Tikkurilaan!!!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Täydelliset häät Krapin kesäteatterissa

KADONNEEN KUULOLAITTEEN METSÄSTYS

Peukalon virittäminen