Tekstit

Suomen Kansallisteatterin Juhlat - ja elämä siinä sivussa

Kuva
Kaikki alkaa lupaavasti Suomen Kansallisteatterin suurella näyttämöllä Juhlat – ja elämä siinä sivussa -näytelmän ensi minuuteilla. Eeva (Sari Puumalainen) on kutsunut koolle perheen ystävät juhlistamaan hänen ja Heikin (Timo Tuominen) 30-vuotishääpäivää. Juhlat ovat Heikille yllätys. Sari Puumalainen ryntäilee hermostuneena ja jännittyneenä pitkin näyttämöä rehvakkaasti vannealushameessa ja levitetyissä hiharakenteissa. Juhlien teemana on Valheita ja viettelyksiä -elokuva. Myöhässä oleva Heikki saapuu aikanaan ja juhlat pääsevät alkamaan. Jo juhlien alusta lähtien ilmassa on keski-ikäisten naisten ja miesten välien selvittyä, eroamisia, pettymyksiä, rakkautta, suhteiden alkamisia ja loppumisia. Näytelmän ovat käsikirjoittaneet ja ohjanneet Kirsi Porkka ja Marina Meinander. Kaikki toimii näyttämöllä hyvin ja kerronta etenee soljuvasti. Mutta loppujen lopuksi tuntuu, että olen nähnyt ja kuullut tämän kaikan jo moneen kertaan. Keskeisenä teemana on vanhempien odotukset lapsistaan ja su

Suomen Kansallisteatterin Omapohjan Talo

Kuva
Kansallisteatterin Omapohjan näyttämöllä on näytelmässä Talo kaksi taloa ja kaksi henkilöä: mainetta niittänyt näyttelijä ja lapsuudenkodissaan koko ikänsä asunut isäntä. Näyttelijä (Pirjo Luoma-aho) haluaa ostaa vaarinsa rakentaman talon ja vetäytyä sinne rauhaan – itse asiassa sairastamaan. Taisto (Petri Liski) on tukahtua yksinäisyyteensä ja kaiken polkemiseen paikallaan. Taina West on kirjoittanut ystävyyttä ja ennakkoluulottomuutta ”julistavan” näytelmän, josta Laura Jäntti on ohjannut koskettavan ja karhean hauskan esityksen. On myönnettävä, että henkilöt ovat aika kliseisiä, mutta niinhän me ihmiset olemme. Usein tarvitaan joku tuuppaamaan eteenpäin ja kertomaan mitä toinen ihan oikeasti voisi tehdä. Tarina on täynnä pieniä yksityiskohtia, jotka kertovat enemmän kuin suuresti julistettavat asiat. Riikka ei muista naapurin häntä neljä vuotta nuorempaa pikkupoikaa. Vasta kun Taisto näyttää Riikalle vanhan valokuvan, muistuu Riikan mieleen pikkupoika, joka seurasi häntä kaikkia

Kysy siskoilta Espoon teatterissa

Kuva
Kysy siskoilta -esityksen kantaesitys oli Turun kaupunginteatterissa syksyllä 2021. Näin sen Espoon teatterissa. Näytelmän motto: ”Jostain syystä naisten hormonijutut ei oo tabuja siks, etteikö niistä sais puhua, vaan siks, että ne on niin kiusallisia, ettei kukaan halua puhua niistä”, koskee jokaista naista ja siinä samalla myös jokaista miestä. Esitys käsittelee naiseutta ja hormonien vaikutuksia historian ja tutkimustiedon varassa. Oman osionsa saavat hysterian historia, pirullinen PMS, loputtomat ulkonäköpaineet, kuukautiset, äitiys ja vanheneminen.   Näytelmäkirjailija-ohjaaja Satu Rasila tunnustaa alun perin kirjoittaneensa tekstiä ohjeeksi omalle itselleen, piti kartoittaa etukäteen mitä ikääntyminen tuo tullessaan. Teksti kantoi kuitenkin kokonaiseen esitykseen, johon Susanna Haavisto kirjoitti laulut ja Anna-Mari Kähärä sävelsi musiikin. Kähärä myös huolehtii esityksen etenemisestä pianon takana tukenaan bassossa Sara Puljula.   Rehvakas ja rempseä esitys tempaisee katso

Tampereen Työväen Teatterin Saituri - Ihana raha

Kuva
Tampereen Työväen Teatterissa hurmaa katsojia näytelmä Saituri, alaotsikolla ”Ihana raha”. Lisänimi on enne. Näytelmä on ihana, mutta se on myös riemastuttava, säkenöivä, sitä mitä voi nimittää teatterin juhlaksi. Moliéren kirjoittama komedia Saituri nähtiin ensimmäisen kerran Pariisissa vuonna 1658.  Eli melkein neljä sataa vuotta katsojat ovat kerääntyneet teattereihin katsomaan mitä tapahtuu kun rikas ja vanha saituri Harpagon yrittää saada vaimokseen nuoren ja kauniin Mariannen. Marianne on rakastunut Harpagonin poikaan ja Harpagonin tytär on rakastunut Valére-nimiseen nuorukaiseen. Harpagon ei tyttärensä puuhia hyväksy. Hän haluaa naittaa tyttärensä rikkaalle, mutta vanhalle herra Anselmille. Tässä ainekset minun tämän syksyn ehdottomalle suosikilleni. On tapana sanoa että joku loihtii hienon esityksen taikasauvallaan. Tampereella sitä on heiluttanut teatterinjohtaja Otso Kautto. Ja hyvin on heiluttanutkin. Hänellä on ollut oivallisena tukena toimittaja Juha-Pekka Raeste. Näytelmä

Tampereen Työväen Teatterin Väinämöinen

Kuva
Tampereen Työväen Teatterin Väinämöinen ravistelee käsityksiämme Kalevalasta ja sen sankareista perusteellisesti ja riemullisesti. Juha Hurme on päätellyt että koko Kalevala on Eljas Lönnrotin käsialaa. Lönnrot on kuunnellut ja muistiin kirjannut lukemattoman määrän runoja, mutta rakentanut niistä itse jännittävän ja kunniakkaan tarinan. ”Kalevala on hieno kirja. Tutkijoiden mukaan se on aika puhtaasti kaunokirjallinen tuote. Tehdessään kansanrunoutta ymmärrettäväksi Lönnrot väärensi perinnettä hyvää hyvyyttään. Aineisto oli hankalaa, monesti karjalankielistä ja saavuttamatonta. Juoni on Lönnrotin keksimä ja jopa termi  Kalevala  hänen muokkaamansa. Sellaista paikkaa ei muinaisrunoudessa ole”, sanoo Juha Hurme. Juha Hurmeen käsikirjoittamassa ja ohjaamassa esityksessä Eino Salmelaisen näyttämöllä kaikki on toisin. Tätä uudenlaista tarinaa vie eteenpäin Pekka Käpin musiikki ja äänimaailma, missä ei ole tietoakaan kansanmusiikin poljennosta tai viipyilevästä toistosta. Pikemminkin vä

Teatteri Jurkan Elämän ensikertalaiset

Kuva
Teatteri Jurkka täyttää 70-vuotta. Juhlanäytelmäksi on päätynyt Lauri Veijosen kirjoittama Elämän ensikertalaisia – eli ikoni ja assistentti. Näytelmä on hioutunut esitykseksi Jurkan ja KOM-teatterin yhteistyöllä. Ohjaaja on Lauri Maijala ja lavalla Tommi Eronen ja Ella Mettänen. Ja taas kerran on pakko muistella miten Jurkan pikkuruinen teatteritila ei tälläkään kertaa tuntunut pieneltä eikä oikein ollut aistittavissa sekään että katsomossa on paikat vain viidellekymmenelle katsojalle. Elämän ensikertalaisia on näytelmä näytelmien tekemisestä. Assistentti (Tommi Eronen) on menettänyt ikoninsa, huippulahjakkaan ohjaajan (Ella Mettänen). Ohjaaja on sairastunut aivosyöpään ja menehtynyt eikä ohjaaja tunnu millään selviytyvän yksinään. Hän ei mielestään osaa mitään, ei onnistu mistään, on turhautunut ja ahdistunut ja vihainen ohjaajalle, joka on hylännyt hänet.    Teatterin tekemisen rankkuus ja vaikeus tulee monella tavalla näytelmässä esille, on itse asiassa sen keskeistä antia. Mai

Q-teatterin Joitakin keskusteluja merkityksestä

Kuva
O-teatterissa kuunnellaan ja katsotaan Joitakin keskusteluja merkityksestä -näytelmää. Teksti ja ohjaus on Akse Petterssonin käsialaa. Näyttämöllä istuu kolme näyttelijää: Elina Knihtilä, Pirjo Lonka ja Tommi Korpela. Lavalla on lähes koko ajan muusikko Ringa Manner, välillä siellä piipahtaa tanssija Jyrki Karttunen. Kolmikko ei paljon muihin henkilöihin kiinnitä huomiota. Laimeasti he ihmettelevät mitä tanssija tekee paikalla ja Korpelan mielestä muusikolta ei pidä missään tapauksessa kysyä yhtään mitään. Sen sijaan kolmikko yrittää näennäisesti saada kiinni toistensa ajatuksista ja tarkoitusperistä.   Kovin hyvin se ei onnistu. Jokaisella on oma asiansa, jota he yrittävät edistää. Tilanne on kaikkien kannalta hyvin epämukava. Ei katsojallekaan tarkkaan selviä miksi ja mitä näyttelijät odottavat. Uutta roolia, joka mullistaisi elämän ja tekisi kuuluisaksi tai edes pientä sivuosaa, jotta tulisi omillaan toimeen. Kolmikon ajatusten vaihto on huikeaa, rytmi on välillä hämmentävän no