Tekstit

Q-teatterin Uuteen nousuun - laman lasten elämä ja teot

Kuva
Uuteen nousuun – laman lasten elämä ja teot helsinkiläisessä Q-teatterissa on ravisuttava esitys. Esityksen käsiohjelmassa kerrotaan että Juho Mantere ja Anna Brotkin ryhtyivät muistelemaan lapsuuttaan ja nuoruuttaan lama-ajan Suomessa 1990-luvun alkuvuosina. Hyvinkäällä asuneet 1987 syntyneet käsikirjoittaja ja ohjaaja ovat oivallisesti kaivaneet esiin kaiken olennaisen ensin omista muistoistaan ja kokemuksistaan ja laventaneet sen ympäröivän maailman todellisuuteen. Kaikesta tästä Mantere ja Brotkin käsikirjoittivat yhdessä näytelmän, jonka Mantere ohjasi.  Näytelmässä neljä nelikymppistä (Satu Tuuli Karhu, Miro Lopperi, Olli Riipinen ja Anna-Sofia Tuominen) on päätynyt muistelemaan kouluaikojaan entisen koulunsa jumppasaliin. Alkaa hurja ja huikea matka vuosikymmenien takaisiin tapahtumiin. Oma mielikuvani 1990-luvun lamasta koostuu työelämään liittyvistä asioista. Teimme Päiväopistoa –   ohjelmia työttömille ja ohjelmia työttömyydestä. Ohjelmat esitettiin arkipäivisin iltapäivä

Rautavaara - ihminen ja ikoni Teatteri Avoimissa Ovissa

Kuva
Rautavaara – ihminen ja ikoni – näytelmän kantaesitys oli viime syksynä Riihimäen teatterissa. Näin esityksen Helsingissä Teatteri Avoimissa Ovissa. Ilahduttavaa kun teattereiden yhteistyö kukoistaa. Esityksessä lavalla on vain yksi näyttelijä Timo Ruuskanen. Esityksessä on paljon kuvia Rautavaarasta ja hänen musiikkiaan kuullaan sekä näyttelijän että laulajan itsensä esittämänä. Timo Ruuskanen on kirjoittanut tarinan ihailemastaan muusikosta, filmitähdestä ja huippu-urheilijasta. Ohjaajana ja dramaturgisena apuna on ollut Olka Horila. Ruuskanen piti itsestään selvänä että hän on ainoa mahdollinen henkilö esittämään Rautavaaraa. He molemmat ovat 188 senttiä pitkiä ja painavat yhtä paljon. Katsojan on tässä asiassa helppo olla samaa mieltä näyttelijä-kirjoittajan kanssa.      Tapio Rautavaaran (1915-1979) ankea ja köyhä lapsuus ”punakaartilaisen kakarana” on koskettanut Ruuskasta ja koskettaa myös katsojaa. Rautavaara on ollut selviytyjä lapsesta saakka. Hän ei unohtanut taustaansa

Tampereen Työväen Teatterin Frida

Kuva
Tampereen Työväen Teatterin Frida on musiikkipitoinen näytelmä meksikolaisen taidemaalarin Frida Kahlon elämästä ja etenkin hänen rakkaudestaan omana aikanaan jo kuuluisuutta saavuttaneeseen taiteilija Diego Riveraan. Näytelmän on kirjoittanut ja ohjannut Anne Rautiainen, palkittu ja monipuolinen teatterin tekijä. Hän on erityisesti perehtynyt tanssi- ja nukketeatteriin. Fridana on näytelmässä Elsa Saisio ja Riverana Pentti Helin. Vaikka Frida ei ole musikaali, ryhdyin alusta asti vertaamaan esitystä Tampereen Työväen Teatterin unohtumattomiin musikaaleihin: Anna Liisa, Billy Elliot, Kinky Boots, Tytöt 1918, Vuonna 85. Vimmaa ja voimaa, menoa ja meininkiä, koskettavia tarinoita. Lapsuudesta tai pikemminkin teinivuosilta ovat peräisin häivähdyksenomaiset muistikuvat opereteista: Erämaan laulu, Hawaijin kukka, Mustalaisruhtinatar. Naapuriteatterin West Side Story on huikeimpia kokemuksia kotikaupungin teatteritarjonnasta. Ja nyt Frida, näytelmä – ”melkein musikaali”. Frida Kahlo (190

Helsingin Kaupunginteatterin Jerusalem

Kuva
Helsingin Kaupunginteatterin Jerusalem hätkähdyttää, hämmästyttää ja ihastuttaa. Näyttämöllä on suuri punainen Pyhän Yrjön risti ja sen katveesta astuu esille enkelisiipinen keijukainen laulaen Jerusalem-hymniä.  Alkamassa on moderniksi klassikoksi luokiteltu vuonna 2009 Lontoossa ensi-iltansa saanut Jez Butterworthin kirjoittama ja Pasi Lampelan ohjaama näytelmä. Alun herkän hetken jälkeen näyttämöllä alkaa melkomoinen meno. Entinen surmanajaja Johnny ”Rooster” Byron (Santeri Kinnunen) on uransa päätyttyä leiriytynyt maalaiskylän kupeeseen, omaan metsäänsä, oikeasti kunnan omistamaan. Kunta haluaa rakentaa alueelle loistoasuntoja ja Byron on saanut muuttokäskyn toisensa jälkeen. Ränsistynyt ja sekava pihapiiri vetää puoleensa etenkin seudun teinejä. Tarjolla on alkoholia, huumeita, mahtavia bileitä ja Byronin hurjia tarinoita. Pihapiirissä lojuvat myös wannabe-dj (Markus Järvenpää) ja muistisairautta poteva professori (Joachim Wigelius). Välillä Byronin seuraan hakeutuu myös pubin

Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin Kansallisteatterissa

Kuva
Suomen Kansallisteatterin isolla näyttämöllä nähtävä näytelmä ”Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin” on hyvin merkittävä. Elina Hirvonen on yhdessä Ujuni Ahmedin kanssa muokannut Ujunin elämästä ensin kirjan ja sitten ohjaaja Satu Linnapuomi on dramatisoinut tekstin ja ohjannut siitä koskettavan näytelmän.   Näytelmä on ravisteleva kertomus naisesta, joka on muuttanut Somaliasta Mogadishusta kolmevuotiaana Suomeen. Tie ihmisoikeusvaikuttajaksi, joka on organisoinut kansalaisaloitteen, jossa vaadittiin selkeämpää lakia tyttöjen sukuelinten silpomisen kieltämiseksi ja PENin (kirjailijoiden kansainvälinen sananvapausjärjestö) sananvapauspalkinnon saajaksi on ollut monipolvinen. Somaliasta kotoisin oleva tytöt elävät rankkaa kaksoiselämää. Perhepiirissä pitäisi elää niin kuin Somaliassa on eletty ja mieli palaa kuitenkin samanlaiseen elämään mitä koulutoverit ja muut ympärillä olevat nuoret elävät. Tyttöjä vahditaan ja heiltä vaaditaan Somali-yhteisöissä paljon enemmän kuin pojil

Joulu Tampereen Tammelassa 1950-luvulla

Kuva
  Välimuotolaukku ja enkelikello Joulukuusi, jossa oli oikeat kynttilät ja hopealankaa. Tädin enkelikello, jossa enkelit pyörivät ja josta lähti kaunis ääni. Kermavaahto, jota sai tätien luona luumukiisselin päälle joulupäivänä. Joululahjaksi saamani kirja, jota sai joulupäivänä lukea rauhassa. Punainen kynttilänjalka, jossa paloi kolme valkoista kynttilää. Italian salaatti, jota opin tekemään kotitaloustunnilla ja jonka äiti hyväksyi uudeksi jouluruoaksi. Joulupöydässä oli tarjolla lipeäkalaa ja valkokastiketta, lasimestarin silliä, rosollia, lanttu-, porkkana-, maksa- ja makaronilaatikkoa, keitettyjä herneitä, kinkkua, keitettyjä perunoita, joululimppua, kotikaljaa. Jälkiruokana oli sekahedelmäkeittoa. Kahvin kanssa myöhemmin illalla oli tarjolla joulutorttuja, piparkakkuja, Hanna-tädin kakkuja.         Jouluaattona meillä oli kotona kuusi-henkisen perheen lisäksi tätejä, setä, isotäti ja isosetä. Olimme tietysti koolla jollain kokoonpanolla joka viikonloppu, mutta joulu oli er

Suomen Kansallisteatterin Juhlat - ja elämä siinä sivussa

Kuva
Kaikki alkaa lupaavasti Suomen Kansallisteatterin suurella näyttämöllä Juhlat – ja elämä siinä sivussa -näytelmän ensi minuuteilla. Eeva (Sari Puumalainen) on kutsunut koolle perheen ystävät juhlistamaan hänen ja Heikin (Timo Tuominen) 30-vuotishääpäivää. Juhlat ovat Heikille yllätys. Sari Puumalainen ryntäilee hermostuneena ja jännittyneenä pitkin näyttämöä rehvakkaasti vannealushameessa ja levitetyissä hiharakenteissa. Juhlien teemana on Valheita ja viettelyksiä -elokuva. Myöhässä oleva Heikki saapuu aikanaan ja juhlat pääsevät alkamaan. Jo juhlien alusta lähtien ilmassa on keski-ikäisten naisten ja miesten välien selvittyä, eroamisia, pettymyksiä, rakkautta, suhteiden alkamisia ja loppumisia. Näytelmän ovat käsikirjoittaneet ja ohjanneet Kirsi Porkka ja Marina Meinander. Kaikki toimii näyttämöllä hyvin ja kerronta etenee soljuvasti. Mutta loppujen lopuksi tuntuu, että olen nähnyt ja kuullut tämän kaikan jo moneen kertaan. Keskeisenä teemana on vanhempien odotukset lapsistaan ja su