Tekstit

Ryhmäteatterin Lemminkäisen äiti

Kuva
Ryhmäteatterin Lemminkäisen äiti on samalla kertaa raivoisa ja lattea esitys. Anna Krogerus on kirjoittanut tarinan tämän päivän aika tavallisesta perhe-elämästä. Äidinkielen opettajana antaumuksella työtään tekevä äiti on erkaantunut aviomiehestään. Perheen isälle on tärkeintä Suomen pisin silta, jota hän suunnittelee. Perheen pojan ahdingosta vanhemmilla ei ole mitään tietoa. Ja vaimon äitikin saisi mielellään kohentua muistisairautensa keskeltä tavalliseksi vanhaksi naiseksi. Hämmennystä kaiken sekavuuden keskellä aiheuttaa myös opettajan eteen tuleva yläasteikäinen  ukrainalainen tyttö, joka on raskaana.   Perheen poika katoaa ja tästä alkaa lopullinen välien selvittely, johon kaikki henkilöt antautuvat estoitta ja usein voimanmittelössä tarvittavalla kovalla huutamisella. Kaiken keskellä loistaa Minna Suuronen Elina Lemminkäisenä. Kuuluisan esikuvansa mukaan hän ei suostu hellittämään kadonneen poikansa etsinnästä hetkeäkään. Äidin oivalluksen avulla poika myös löytyy. On kuin M

Helsingin Kaupunginteatteri Arena näyttämö: Yllätysvieras

Kuva
Helsingin Kaupunginteatteri Arena-näyttämöllä pureudutaan Yllätysvieraan aikaansaamaan sotkujen, mutta myös hyvien asioiden vyyhtiin. Skotlantilaisen Steven Moffatin Yllävieras-näytelmän on ohjannut Milko Lehto. Rempseänä yllätysvieraana on energinen ja puuhakas Sanna Saarijärvi. Pariskunta (Vuokko Hovatta ja Santeri Kinnunen) on tavannut lomamatkallaan ihan tavalliselta naapurin rouvalta vaikuttavan naisen. Loman viimeisinä yhteisinä hetkinä vaihdetaan yhteystiedot eikä ehdi kovinkaan kauan aikaa vierähtää, kun Elsa tupsahtaa vierailulle. Ongelma tulee pariskunnan silmille hyvin pian. Nopean ”googlaamisen” jälkeen isäntäväki saa selville, että heidän vieraansa saattaakin olla peräti sarjamurhaaja. Tiedosta huolimatta Elsan karkottaminen pois keskiluokkaisen pariskunnan kodista ei tahdo onnistua millään. Perheessä teini-ikäisten lasten ja vanhempien välit ovat etäiset ja takkuiset. Elsa ystävystyy lasten (Ronja Keiramo ja Jussi Matias Korhonen) kanssa nopeasti. Tietysti Elsa tutust

Espoon & Teatterin Minna Craucher

Kuva
Espoon & Teatterissa on innostuneen odottava ilmapiiri. On alkamassa teatterin oman musikaalin Minna Craucher ensi-ilta. Aino Pennasen käsikirjoittama, Eeva Konnun säveltämä ja Riikka Oksasen ohjaama musikaali vie katsojat 1920-luvun Helsinkiin. Näyttämöllä on kuusi näyttelijää Laura Hänninen, Petrus Kähkönen, Jussi-Pekka Parviainen, Roosa Söderholm, Robert Kock ja Miiko Toiviainen. Heistä viisi on vuorollaan Minna Craucher punakettuisessa stoolassa. Näyttelijät laulavat, näyttelevät ja soittavat. Tarina Minna Craucherista on huikea. Maria Wilhelmiina Lindell syntyi 8.3.1932 Pirkkalassa 16-vuotiaan Olga Aallon, 16 v. aviottomana tyttärenä. Olga avioitui Vilho Lindellin kanssa ja häneltä Maria sai sukunimensä. Äidin kuoltua Minna muutti Tampereelle ja sieltä nopeasti Helsinkiin. Maria joutui tavan takaa tekemisiin poliisin kanssa. Hän päätyi vankilaan maksamattomien sakkojen takia. Hänen yhteiskunnalliseksi asemakseen kirjattiin ”sakkolainen ja irtolainen”, joka vietti ”työtöntä

Suomen Kansallisteatterin Eerika Rantasen tähänastinen elämä

Kuva
Suomen Kansallisteatterin pienen näyttämön näytelmä Eerika Rantasen tähänastinen elämä houkuttelee jo nimellään. Ennen esityksen alkua näyttelijät Eeva Sovio, Ria Kataja ja Kaisa Hela kehottavat katsojia jatkamaan rupatteluaan, vaikka he ovat jo näyttämöllä. Vähitellen siirrytään esitykseen, kunhan näyttelijät ovat kertoneet, että esityksen päähenkilö on saanut nimensä heidän kaikkien etunimien ensimmäisestä tavusta. Ohjaajaa Juha Jokela oli pohtinut miten hän saisi kasaan tarinan nuoresta naisesta, jonka elämänkäänteet olisivat peräisin joko oikeasta elämästä tai sitten ei. Hän pyysi ja sai kolmelta naisnäyttelijältä materiaali tarinaansa yllin kyllin. Hankkeeseen saatiin mukaan myös muusikko Mila Laine. Syntyi tarina Eerikasta ja hänen elämästään. Kun Eerika (näyttämöllä Ria Kataja) havahtuu olevansa 45-vuotias nainen, hän alkaa pohtia mennyttä elämäänsä. Se ei todellakaan ole mennyt mutkattomasti ja rakkauden täyttämänä. Kotona isä joi, äiti pelkäsi ja rakasti. Kun isä ajaa tytt

Tampereen Teatterin Taru sormusten herrasta

Kuva
Loistavaa, täydellistä, upeaa! Sanat ovat loppua kun J.R.R. Tolkien Taru sormusten herrasta esitys on päättynyt Tampere-talolla. Eikä näytelmän kesto, reilut neljä tuntia ole ollut sekuntiakaan liian pitkä. Yli kolmekymmentä vuotta näin Ryhmäteatterin Tarun sormusten herrasta Suomenlinnan kesäteatterissa, kesto kuusi tuntia. Mikko Kanninen, esityksen ohjaaja ja Tampereen Teatterin johtaja ryhtyi 2019 tähystelemään teatterilleen väistötiloja, teatteri olisi menossa remonttiin. Pitkään kypsynyt ajatus Taru sormusten herran esittämisestä alkoi vähitellen konkretisoitua. Mukaan saatiin Tampere-talo, Tampereen Filharmonia, Sorin Sirkus ja Teatteri NEO. Lopulta tarinan runsaudensarvesta valittiin tärkeimmäksi Frodon (loistava Ella Mettänen) tarina. Mieleen jäivät myös Aragorn (Antti Reini) ja Gandalf (Ville Majamaa).   Tolkien saaga on kertomus hyvän ja pahan taistelusta. Mikään ei esityksessä tapahdu sattumalta, kaikki on viimeistä lavastuksen (lavastussuunnittelu Marjatta Kuivasto) r

Helsingin Kaupunginteatterin Moulin Rouge

Kuva
Kun Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä Moulin Rouge -musikaalin Christiania esittävä Martti Manninen aloitti laulunsa, tiesin heti kuka on esityksessä  suosikkini. Manninen valloitti minut laulullaan, liikkumisellaan ja näyttelemisellään. Onnettomasti rakastunut nuori mies Pariisin paheitten keskellä taistelemassa rakkautensa puolesta. Moulin Rouge on tuttu Baz Luhrmannin elokuvasta vuodelta 2001. Elokuvan käsikirjoituksen Luhrmann teki yhdessä Craig Pearcen kanssa. Helsingissä nähtävän musikaalin musiikin sovituksen, orkestraation, lisämusiikin, tanssisovitukset ja sanoitukset on tehnyt Justin Levine. Ohjaajana on Anders Albien. Hän on ohjannut esityksen Kööpenhaminaan, Osloon, Tukholmaan ja nyt Helsinkiin. Musikaalissa kuullaan 70 musiikkinumeroa, osan lauluista Paavo Leppäkoski on suomentanut. Apulaisohjaaja on ollut Kirsi Karlenius ja kapellimestarina oli näkemässäni esityksessä Ville Myllykoski. Esityksen tarina on ikiaikainen. Nuori mies rakastuu naiseen, jot

Ryhmäteatterin Don Quijote ja tragikoomillinen transaformaatio

Kuva
Tuleva lukiolainen ei tiennyt mitä tarkoittaa sanonta ”taistella tuulimyllyjä vastaan”.  Tänä kesänä on mainio tilaisuus nähdä ja kuulla tulkinta asiasta ensimmäistä kertaa tai kerrata vanhoja mielikuviaan. Ryhmäteatterin väki on ohjaaja Juha Kukkosen johdolla päättänyt tarjota katsojille uudenlaisen tulkinnan Miguel de  Cervantesin kirjoittamasta Don Quijoten elämäntarinasta. Don Quijote on lukenut läjäpäin ritariromaaneja, että hän olettaa itsensäkin olevansa ritari. Ja ritarihan tarvitsee rekilleen mukaansa aseenkantajan. Tästä kaikki alkoi Hyvän omantunnon linnakkeen muurien  suojissa. Ennen kuin näyttelijät (Robin Svartström, Santtu Karvonen, Jesse Gyllenbögel, Peta Lähde, Pihla Penttinen ja Viila Virtanen) muuntautuivat Don Quijoten tarinan henkilöiksi, he kertoivat noudattavansa esityksessä tragikoomillisen transformaation periaatteita. Välillä ja etenkin näytelmän alussa näyttelijät olivat lavalla omina itsenään ja vasta kumisevan rummun käskiessä he heittäytyivät rooleihinsa