Tekstit

Katrina Tampereen Työväen Teatterissa

Kuva
Tampereen Työväen Teatterin Katrina yllättää ja ei yllätä. Katrina perustuu Sally Salmisen vuonna 1936 ilmestyneeseen romaaniin. Piikana Amerikassa leipänsä ansainnut Salminen kirjoitti vähäisinä vapaa-aikoinaan lapsuutensa ja nuoruutensa Ahvenanmaan ihmisistä ja heidän kohtaloistaan. Katrina voitti suomalaisen ja ruotsalaisen kustantamon kirjoituskilpailun ja sai niin hyvän vastaanoton Yhdysvalloissa ja muuallakin että Salmiselle ehdotettiin kirjallisuuden Nobel-palkintoa useamman kerran. Katrina on käännetty kymmenille kielille. Katrina koki uuden tulemisen, kun romaani ilmestyi Juha Hurmeen suomentamana vuonna 2018. Ja nyt Katrina valloittaa katsojia Tampereen Työväen Teatterissa. Näytelmän on ohjannut Johanna Freundlich ja näytelmäksi sovittanut Seija Holma.   Näytelmä on ennen kaikkea Katrinan nimiroolia näyttelevän Jonna Järnefeltin taidonnäyte. Näytelmän alussa hän on ison talon tytär Pohjanmaalta, iloinen ja seikkailuun valmis. Johan (eläväinen Jyrki Mänttäri) saa houkutelt

Tampereen Teatterin Anastasia

Kuva
Viime vuoden syyskuussa ensi-iltansa saanut Anastasia -musikaali jatkaa voittokulkuaan Tampereen Teatterissa. Anastasia on hurmaava esitys. Teatterin lava ei ole suuren suuri, mutta se riittää niin tanssikohtauksiin kuin Pariisiksi. Ohjaaja Samuel Harjanne on taikasauvallaan saanut kaikki osat loksahtamaan kohdalleen, niin että katsoja voi tempautua tarinan seuraamiseen varmana siitä, että nyt nähdään hyvä musikaali. Vuosikymmenet on elänyt käsitys, että Romanovien keisariperheen neljäs tytär olisi selviytynyt hengissä kun Venäjän keisari Nikolai II perheineen ja lähimpine palvelijoineen teloitettiin heinäkuussa 1918. Anastasia oli silloin 17-vuotias. Aika ajoin on ilmaantunut nainen, joka väittää olevansa oikea Anastasia. Aihe on kiehtonut elokuvan, näytelmien, tv-sarjojen ja romaanien tekijöitä. Terence McNallyn (teksti), Stephen Flaherty (musiikki) ja Lynn Ahrens (laulujen sanat) musikaali perustuu 1997 valmistuneeseen animaatioelokuvaan. Näytelmän on suomentanut Reita Lounatvuo

Fanny ja Alexander Helsingin Kaupunginteatterissa

Kuva
  Fannyn ja Alexanderin tarina on tuttu Ingmar Bergmanin elokuvasta vuodelta 1982. Seuraavana vuonna katselimme Ekdalin suvun tarinaa tv-sarjasta. Paavo Westerberg on rohkeasti tarttunut Bergmanin tekstiin ja loihtinut siitä Helsingin Kaupunginteatterin suurelle näyttämölle ihastustuttavaa ja koskettavaa teatteria. Loistavien näyttelijöiden lisäksi on tarvittu Antti Mattilan taianomainen lavastus, Sanna Salmenkallion säveltämä musiikki ja äänisuunnittelu, Anna Sinkkosen puvustus ja William Ilesin huikean hienot valot. Ensimmäisessä näytöksessä saimme olla mukana Ekdalien joulunvietossa, seurata intohimoista keskustelua teatterista ja surra Fannyn (Elena Leeve) ja Alexanderin (Olavi Uusivirta) isän (Pekka Huotari) kuolemaa. Minä monen muun katsojan tavoin tiesin mitä tapahtuu, kun lasten äiti Emilie (Anna-Maija Tuokko) suostuu kopean piispan (Eero Aho) puolisoksi. Emilie perustelee avioliittoaan yksinäisyydellään. Lasten kohtalosta hän ei voinut etukäteen tietää, ehkä kuitenkin aavi

En ole hylännyt läheistäni

Minä olen huono vaimo ja paha ihminen. Määritteet tupsahtivat niskaani kun professori, emeritus eli eläkeläinen Jaakko Valvanne kertoi Helsingin Sanomissa mitä hän ajattelee muistisairaiden omaisista. Ennen kaikkea me, joiden omainen on hoitokodissa, olemme itsekkäitä, koska emme halua hoitaa muistisairasta omaista itse. Vielä vaarallisempia ja pahempia olemme jos omaisemme on sijoitettu hoitolaitokseen vastoin tämän tahtoa eli olemme rikkoneet muistisairaan itsemääräämisoikeutta.   Yli viisi vuotta olen ollut hoivakodissa olevan muistisairaan vaimo. Syvästi muisti- ja muullakin tavalla sairas läheiseni oli lääkärien diagnoosin mukaan vaaraksi itselleen. Kotiin palaamisesta sairaalajakson jälkeen ei edes keskusteltu. Kerroin miestäni hoitavalla lääkärille tutun lääkärin kertomasta muistisairaan vaimon elämästä. Nainen nukkui ulko-oven eteen levitetyllä patjalla, jotta mies ei yöllä pääsisi ”karkaamaan”. Sinä nukkuisit seisaltaan, arveli lääkäri minulle. Valvanteen määritelmän mukaa

Suomen Kansallisteatterin Ensimmäinen tasavalta

Kuva
Suomen Kansallisteatterin 150 vuotta kestäneen taipaleen juhlanäytelmä on Esa Leskisen kirjoittama ja ohjaama Ensimmäinen tasavalta. Näytelmä on kunnianosoitus Suomen ensimmäiselle presidentille J.K. Ståhlbergille ja hänen aikalaistensa sitkeälle työlle demokratian juurruttamisesta maahamme. He loivat Suomesta oikeusvaltion. Ståhlberg oli osallistunut monella tavalla venäläistämisen vastustamiseen 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa Ensi vaikutelma näytelmän edetessä on, että eihän tässä kerrota mistään uusista asioista. Mutta kun näytelmä etenee, on pakko todeta, että kerrotut asiat eivät ole sinänsä uusia, mutta tapa millä ne yhdistetään ja millä tavalla mitäkin käännettä ja tapahtumaa painotetaan. Tästä kaikesta syntyy mielenkiintoinen ja monia oivalluksia katsojalle tarjoava näytelmä. Näytelmän voi myös kokea oppituntina itsenäisen Suomen synnystä ja sitä seuranneista vuosista. Moni lukion ja miksei ylläasteenkin historian opettaja varmasti haluaisi että oppilaiden pitäisi nä

Ryhmäteatterin Vaellus

Kuva
Ryhmäteatterissa Anna Krogeruksen kirjoittamassa ja Laura Jäntin ohjaamassa Vaelluksessa pienen seurakunnan työyhteisön tavoitteena on Lapissa tehtävällä vaelluksella virkistyä ja saada eväitä uusien tavoitteiden omaksumiseen. Matkalla ovat mukana omasta asemastaan epävarma kirkkoherra (Pihla Penttinen), ahdasmielinen ja kaiken tietävä kappalainen (Robin Svartström), omiin oloihinsa vetäytyvä suntio (Minna Suuronen), pomoa myötäilevä nuorisotyöntekijä (Santtu Karvonen) ja vt. kanttori, kirkkoherran luuseri-veli (Lassi Alhorinne). Matkalla on mukana myös seurakuntayhtymän työnohjaaja (Sari Mällinen). Hänen tehtävänsä on yhteishengen luomisen lisäksi myös valmistaa mukana olijat tulossa oleviin piispan tarkastuksessa paljastettaviin uudistuksiin.    Kaikki tuntuu menevän pieleen jo alusta alkaen. Työnohjaaja ei saa minkäänlaista otetta seurueeseen. Kukaan ei innostu Marjutin mielikuvaharjoituksista. Jokainen on linnoittautunut omiin asemiinsa. Kirkkoherra haluaa että heidän retkensä on

Helsingin Kaupunginteatterin Minä valitsin sinut

Kuva
Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä Minä valitsin sinut -näytelmässä kaksi nuorta naista etsii elämälleen pysyvää suuntaa, löytää sen, kadottaa välillä ja päätyy tilanteeseen, missä on tehtävä siihenastisen elämän suurimmat ratkaisut. Näytelmä perustuu Laura Lehtolan samannimiseen romaaniin. Lehtola on yhdessä Milja Sarkolan kanssa muokannut kirjasta puhuttelevan näytelmän. Milja Sarkolan ohjauksessa kahden naisen tarinasta kasvaa moniulottoinen näytelmä siitä miten suhtautumisemme   kahden naisen rakkauteen ja ylipäätään sateenkaariperheisiin on muuttunut. Näytelmän alussa arka, mutta kunnianhimoinen Kauppakorkeakoulussa opiskeleva Elisa (Misa Lommi) saa opiskelija-asunnossa asuintoverikseen kirjallisuuden opintojensa kanssaan pitkään askaroineen räväkän Saaran (Wenla Reimaluoto). Vähitellen naiset löytävät toisensa. Mutta perheen perustamisen tiellä on monia esteitä. Elisan vanhemmat huolehtiva ja hössöttävä äiti (Kaisa Torkkel) ja omissa maailmoissaan työkalupakk