LM-Mummin maailma

Teatteri Avoimien Ovien näyttämöllä Minna Lindgrenin romaanin pohjalta Hanna Kirjavaisen dramatisoimassa ja ohjaamassa näytelmässä Soteorpo on mies ja nainen. Nopeasti katsojalle selviää että mies on muistisairas ja vaimo hänen omaishoitajansa. Näyttämöllä ei siis ole mummuni, ei isäni, ei puolisoni, ei kukaan kaukaisempikaan sukulaiseni. Pystyn seuraamaan näytelmän kulkua objektiivisesti. Ei kertaakaan tarvitse huokailla: tämän olen kokenut. Minna Lindgrenin romaani Soteorpo on ironisella otteella kirjoitettu tarina siitä, miten mieletöntä muistisairaan kanssa eläminen on. Ja se kaikki on todellisuutta hyvin monille. Näyttämöllä ovat Ella Pyhältö ja Heikki Kujanpää. Satu Lankinen on näytelmän muusikko. Pääsääntöisesti esitys pysyy kasassa, välillä se hajoaa. Kohtaukset ovat liian tuttuja – niillekin jotka eivät ole eläneet muistisairaan kanssa. On eittämättä vaikeaa valita rajat sille millaista riehumista esitetään ja mikä jätetään katsojan oivaltamiseksi siitä mitä tapahtui tai olisi...

Helsingin Kaupunginteatterin pienen näyttämön katsomossa on hiiren hiljaista. Odotamme miten näyttämölle on siirretty Iida Turpeisen loistava romaani Elolliset. Romaani innosti menemään Helsingin Luonnonhistorialliseen museoon ihastelemaan ja hämmästelemään Stellerin lehmän luita ja pohtimaan luontokatoa.    Heti ensimmäisenä kohtaamme teatterin lavalla museo-oppaan (Noora Dadu). Hän kertoo meille eläinten sukupuutosta. Muutaman tovin kuluttua näyttämön valtaa tututkija Georg Wilhelm Steller (Heidi Herala) haaksirikkoutuneen seurueensa kanssa. Museo-opas joutuu väistymään innokkaiden löytöretkeilijöiden tieltä. Ei heitä kiinnosta eläinten sukupuutto tai luonnonkato. Mikään ei näytelmässäkään vähennä Stellerin intoa löydöstään. Ei haittaa vaikka eturaajojen luut ovat kadonneet. Kun luita ei ole, niin niitä ei ole. Lehmältä puuttuvat sormet, päättää Steller. Retkikunnan jäseniä ei hätkähdytä vaikka he selkeästi joutuvat todistamaan että luonto muuttuu ja on muuttunut. Palj...

Helsingin Kaupunginteatterin musikaali & Julia on syksyn hieno avaus musikaalien ystäville. Heitä tai pikemminkin meitä on pääkaupunkiseudulla ainakin sata tuhatta. Näin arveli aikanaan teatterinjohtaja Asko Sarkola.  Huikean hieno Samuel Harjanteen ohjaama musikaali alkaa yllättäen. Julia ei olekaan kuollut. Hän päätti jäädä jatkamaan elämäänsä, vaikka rakas Romeo makasikin hänen vieressään kuolleena. Julia alkaa rakentaa omaa elämäänsä. Ensiksi pitää karistaa Veronan kahleet. Julia ei ota kuuleviin korviinsa vanhempiensa uhkausta luostariin vetäytymisestä. Hän kokoaa ystävät ympärilleen ja päättää lähteä Pariisiin.   Tutun tarinan uudet käänteet kehittävät alkuperäisen tarinan kirjoittaja William Shakespeare (Tuukka Leppänen) ja vaimonsa Anne Hathaway (Maria Lund) kumpikin omaan suuntaansa. Anne vielä innokkaammin kuin William. Pariisiin lähtevät Julian mukana hänen paras ystävänsä, imettäjä ja Anne. Eivätkä yllätykset ihan tähänkään lopu. Romeokin astuu kuvaan mukaa...

Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä on tavattoman suuri vuode, muutama nojatuoli, pöytä ja kaksi naista. Ja taustalla soi koko ajan musiikki. Pieniksi paloiksi lukemattomista kappaleista kokoonpantu soljuva virta. Jos toinen näyttämön naisista Lady T. pukisi ylleen tyylikkään jakkupuvun – nyt hänen päällään on pehmeän näköinen työpaita ja aamutakki – ja ottaisi mukaansa mustan käsilaukkunsa ja tulisi minua vastaan Rautatietorilla, tunnistaisin hänet heti. Hämmentyisin ja hätkähtäisin. Eihän Lady T. enää ole hengissä. Ei hän olekaan, mutta Paula Siimes on viimeistä piirtoa myöten näytelmän Lady T., kiistelty ja kiitetty pääministeri Margaret Thatcher Tiina Puumalaisen kirjoittamassa ja ohjaamassa näytelmässä Lady T. Hän asuu hotelli Ritzin sviitissä elämänsä viimeisinä kuukausina vuonna 2013. Päivisin muistisairasta Ladya hoitaa hänen oma henkilökuntansa, mutta yöt hän on hotellin vastuulla. Hotelli on komentanut Thatcherin hoitajaksi tilapäisesti hotellissa työskentelevän ker...

Rakkauden tekoja on näytelmä kuvanveistäjä Laila Pullisesta. Se on Teatteri Vantaan ja Laila Pullisen säätiön ja kotimuseon yhteistuotanto. Sen on kirjoittanut Laila Pullisen poika Jean Ramsay. Näytelmä esitetään Pullisen ateljeerakennuksessa Nissbackan kartanolla. Ennen näytelmän alkamista Jean Ramsay kertoo näytelmän synnystä, äidistään ja veistospuistosta. Näytelmä on saanut sysäyksen kuvanveistäjän säilyneestä haalarista ja puukengistä. Haalari päällään ja puukengät jalassa Anne Nielsen saapuu kertomaan meille Laila Pullisesta. Tapaamme naisen, vaimon, äidin, taiteilijan. Ei Laila Pullisesta (1933-2015) ollut tarkoitus tulla kartanon emäntää eikä oikein vaimoa eikä äitiäkään. Hänestä tuli ne kaikki, mutta ennen muuta hänestä tuli intohimoisesti työhönsä suhtautuva taiteilija. Hän oli myös naistaiteilijoiden puolestapuhuja ja puolustaja. Saimme monologin myötä uudenlaisen käsityksen ja mielikuvan siitä mitä taiteilija halusi meille kertoa pronssi-, kupari- ja kiviveistoksillaan....

Ryhmäteatterin tulkinta Kjell Westön hienosta romaanista Missä kuljimme kerran on kesäteattereittemme helmi. Ohjaaja Riikka Oksasen ja näyttelijänjoukon vaativa työ on kannatella katsoja näytelmän avulla 1910-luvulta aina toisen maailmansodan jälkeisiin vuosiin. Vuoden 1918 tapahtumat koskettavat jokaista näytelmän henkilöä olivatpa he sitten valkoisten tai punaisten puolella. Punaisista tutustumme jalkapalloilija Alluun (Ville Heiska) ja hänen isäänsä Eccuun (Juha Kukkonen). Allu ei porvareitten houkutteluista välitä, vaan vastaa kieltävästi kun houkutellaan porvariseuran riveihin. Syntyperänsä mukaan Eccu (Santtu Karvonen), Lucie (Satu Tuuli Karhu) ja Cedi (Miiko Toiviainen) valitsevat valkoisten joukot. Näiden kahden rintaman välillä liikuskelee ja kirjoittaa toimittaja Ivar (Juha Kukkonen). Teatteri esiintyy Suomenlinnassa Hyvän Omatunnon linnakkeessa, lähellä punavankien vankileiriä. Toukokuussa 1918 perustetulla leirillä oli enimmillään 8 000 vankia. Suomenlinnan ja sen saa...