Tekstit

Kuka tappoi bambin? Helsingin Kaupu nginteatterissa

Kuva
Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä jouduin pohtimaan syyllisyyttä ja anteeksiantoa katsoessani Monika Fagerholmin romaanista Kuka tappoi bambin? Pipsa Lonkan dramatisoimaa ja Riikka Oksasen ohjaamaa näytelmää. Hienostoperheiden asuma-alueella on tapahtunut raiskaus ja syytteeseen joutuu neljä nuorta miestä. Tarinan kertoo Gusten, joka aikanaan teki poliisille ilmoituksen tapahtuneesta. Hän palaa ”rikospaikalle” ja joutuu kasvokkain oman itsensä kanssa. Gustenia aikuisena näyttelee Pyry Nikkilä ja nuorena Jaakko Hutchings.   Mennyt nousee ajankohtaiseksi, kun yksi pojista kertoo ryhtyvänsä tekemään elokuvaa kotibileitten tapahtumista, joista on kulunut kymmenen vuotta. Gusten joutuu kertaamaan mielessään mitä oikein tapahtui. Raiskaus ja tytön pitäminen vankina ei oikeastaan ollut väärin muiden kuin hänen mielestään. Hän ei ole koskaan unohtanut tapahtumia. Hän yrittää selittää omaa osuuttaan asiassa nuorelle itselleen. Näytelmän etenemisen kannalta hieno ratkaisu.  

Hiirenloukku Helsingin Kaupunginteatterin Areena-näyttämöllä

Kuva
Nyt ymmärrän miksi Agatha Christien Hiirenloukkua on näytelty vuodesta 1952 lähtien   – lukuun ottamatta   pandemian ajan neljäätoista kuukautta. Selitys löytyi Helsingin Kaupunginteatterin Areena-näyttämön Hiirenloukusta. Aino Piirola on suomentanut ja Miika Muranen ohjannut viihdyttävän, ei oikeastaan ollenkaan jännittävän soljuvasti etenevän näytelmän. On juuri toimintansa aloittanut täysihoitola, ennen näkemätön lumimyrsky, kylällä tapahtunut murha ja henkilöt, jotka eivät tiedä liittyvänsä toistensa elämään. Teatterilla on monessa paikassa lappunen, jossa pyydetään, ettei katsoja paljastaisi loppuratkaisua kenellekään ja näin pilaisia ystävänsä tai tuttavansa teatteri-illan. Täysihoitolan uudet yrittäjät Elina Keinonen ja Severi Saarinen ovat olleet vuoden naimisissa ja yrittävät nyt kaikkensa jotta vieraat viihtyisivät heidän majatalossaan. Vähitellen vieraat aiheuttavat sekaannuksia ja selkkauksia, jopa siinä määrin että etenkin isäntäpari alkaa pohtia miten hyvin he tunteva

Salainen puutarha Ryhnmäteatterin Suomenlinnan kesäteatterissa

Kuva
Salainen puutarha ja Suomenlinnan kesäteatteri. Kesän odotetuin kesäteatteri-ilta. Anna Krogerus on dramatisoinut F.H. Burnetiin kirjasta Salainen puutarha näytelmän, joka sopii ns. koko perheelle. Ala-ikärajaksi on ilmoitettu seitsemän vuotta ja se lienee oikeaan osunut. Anne Rautiainen on ohjannut kaikesta karuudesta huolimatta lämminhenkisen näytelmän. Lavastaja Janne Siltavuori on ”rakentanut” Hyvän Omantunnon linnakkeen muurien sisälle ihanan puutarhan ja kolkolta vaikuttavan suuren kartanon. Tarina alkaa kun orvoksi jäänyt Meeri (Anna-Sofia Tuominen) saapuu setänsä luokse. Vastassa on yrmeä rouva Medaljonki (Minna Suuronen). Ohjeena on, että tyttö saa käyttää vain kahta huonetta ja kaikin tavoin käyttäytyä siivosti. Itsepäinen ja oma-aloitteinen tyttö saa selville, että kartanon puutarhassa on salainen puutarha, jossa kukaan ei ole käynyt kymmeneen vuoteen. Silloin Meerin sedän vaimo kuoli, puutarhan ovi suljettiin ja avain kätkettiin syvälle maahan.   Ystävällinen puutarhuri

Täydelliset häät Krapin kesäteatterissa

Kuva
Keski-Uudenmaan teatterin kesänäytelmä Täydelliset häät Krapin kesäteatterissa Tuusulassa oli täydellinen kesäteatterikauden avajaisnäytelmä. Toinen toistaan hauskempi kohtaus seurasi toistaan. Juonenkäänteet välillä arvasi ennakolta, välillä ei. Yleisöä ei kosiskeltu vaan asiat menivät sopivalla tavalla pieleen kaiken aikaa. Ja onneksi kaikki selvisi lopussa. Kaiken piti olla kunnossa, kun sulhanen oli polttareiden jälkeen tarkoitus majoittaa hotelliin, minkä sviitissä nuoripari viettäisi ensimmäisen yönsä virallisena avioparina. Mutta ei ollutkaan. Sulhasella oli aivan väärää seuraa. Bestman ei pysynyt perässä ollenkaan. Paikalle saapunut morsian äiteineen vain pahensi asiaa. Siivoojasta tehtiin välillä jopa ilolintu. Ohjaaja Anna-Maria Klintrup oli saanut joukkonsa parhaaseen mahdolliseen farssimaiseen kuntoon Robin Hawdonin käsikirjoituksen siivittämänä.  Pinkin värinen lavastus (Teemu Loikas) lukuisina ovineen lupasi paljon ja myös lunasti lupaukset. Näytelmän rytmitys oli par

Liiku, liiku ja vielä kerran liiku

Olen jo vuosikausia lukenut hanakasti kaiken mitä eteen tulee vanhan ihmisen kunnon ja toimintakyvyn ylläpitämisestä. Jos ei mitään muuta ohjeista jää mieleen, niin kehotus liikkua. Liikkua pitäisi joka päivä, ja ohjeiden mukaan pienikin päivittäinen kävelylenkki pitää loitolla monenmoisia vaivoja.   Kävellään vaan. Tuskinpa juuri kukaan pääkaupunkiseudun asukas – oli nuori tai vanha, rollaattorin tai lastenvaunujen kanssa tai ilman, kepin tukemana tai ilman keppiä, huonojalkainen tai ketterästi liikkuva – on menneen talven aikana välttynyt liukkailta kaduilta ja poluilta. Olemme oppineet varomaan autoja ja tottuneet pitämään jalkakäytäviä turvallisina kulkuväylinä. Nyt ne eivät sitä enää ole, vaikka lumet ovat sulaneet ja kohta hiekatkin viedään pois. Pitää varoa polkupyöriä ja ennen kaikkea sähköisiä potkulautoja. Potkulaudat ja pyörät sujahtelevat takaa ohi oikealta ja vasemmalta. Välillä ei jalkakäytävällä ole tilaa mihin jalkansa asettaa. Parhaimmillaan siinä voi rotkottaa use

Tampereen Työväen Teatterin Jeanne d'Arcin housut Espoossa

Kuva
Linda Wahlgrenin Jeanne d’Arcin housut, alaotsikkona Noitia ja politiikkaa, on riemastuttavan tasokasta teatteria.  Mikä nerokas yhdistelmä: Orleansin neitsyen Jeanne d’Arcin kohtalo 1400-luvun Ranskassa, Anneli Jäätteenmäen pyrähdys pääministerinä vuonna 2003 ja Anneli Auerin murhaoikeudenkäynti ja seksuaalirikossyytteet vuodesta 2006 tähän päivään.     Näin Tampereen Työväen Teatterin ohjelmistossa olevan näytelmän Espoon kaupunginteatterissa – olivat vierailulla. Niin kliseistä kuin onkin kuitata, että jokin esitys on teatterin juhlaa, niin teen sen nyt kuitenkin. Wahlgrenin käsikirjoitus ja ohjaus ovat hienoja oivalluksia täynnä. Janne Vasaman lavastus ja Sanna Levon puvustus toivat esitykseen lisäelementtejä, jotka täydensivät kaikki toisiaan. Kolmen naisen elämään liittyvät tärkeät käänteet ovat monitahoisia ja -tulkintaisia. Tavallinen maalaistyttö (Inke Koskinen) johti Ranskan armeijaa voittoisasti satavuotisessa sodassa brittejä vastaan, mutta lopulta hänet poltettiin rovi

Teatteri Avoimien Ovien Talvisota

Kuva
Teatteri Avoimien Ovien Talvisodassa on tavallaan kaksi näytelmää. On ensimmäinen puoliaika, jossa taistellaan talvisodassa vuorotellen molempien taistelevien maiden rintamilla. On toinen puoliaika, joka kertoo vuonna 2009 järjestetystä työpajasta, missä suomalaiset, venäläiset ja ukrainalaiset kirjailijat saivat tehtäväkseen kirjoittaa talvisodasta lukudraaman. Iida Karo on dramatisoinut Talvisota-näytelmän Hanna Kirjavaisen, Ari-Pekka Lahden, Oleg Mihailovin, Mikhail Durnenkovin ja Evgeni Kazachkovin teksteistä. Näytelmän on ohjannut Hanna Kirjavainen. Rooleissa huikeat näyttelijät: Kati Outinen, Ella Pyhältö ja Anna-Leena Sipilä. Esityksen upeudesta vastaavat Tinde Lappalainen (skenografia), Juha Tuisku (äänisuunnittelu), Jere Kolehmainen (valosuunnittelu), Ilari Kallinen ja Tinde Lappalainen (valosuunnittelu ja -toteutus) ja Helena Parikka (pukujen toteutus).           Näytelmän alkuosan sotaosuus on pilkottu kohtauksiin, jotka selventävät tapahtumien kulkua. Riippuu täysin kum