Tekstit

Nauravan kulkurin tarina

Tekijä -
Kuva
T urhaan mietti ohjaaja Pavo Westerberg voisiko Vesa-Matti Loirista tehdä näytelmän kun taiteilijan kuolemasta on kulunut vasta neljä vuotta. Onneksi Westerberg ja Sami Keski-Vähälä ovat loihtineet juuri nyt Helsingin Kaupunginteatterin isolle näyttämölle Nauravan kulkurin tarinan, musiikkidraaman Vesa-Matti Loirin (1945-2022) elämästä. Lahjakkaan ja monipuolisen taiteilijan elämä vöyryy isolla näyttämöllä katsomoon kaikkine puutteineen ja ansioineen koskettavasti ja ihastuttavasti. Hieno oivallus ja ratkaisu on ollut ottaa näytelmään mukaan kaksi Veskua, toinen nuori, ilmiömäinen Oliver Kollberg ja toinen vanha, kokemusten karaisema Santeri Kinnunen. Loirin tarinaa kertoo kirjailija (Maria Ylipää), joka on tekemässä Loirista kirjaa. Ylipää vie esitystä lauluillaan hienosti eteenpäin. Kaupunginteatteri on tunnettu loistavista musikaaleistaan, mutta nyt on tarjolla musiikkidraama. Musiikin sovituksen ja musiikkidramaturgian tehnyt Eeva Kontu selittää käsiohjelmassa, että musiikkid...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Ryhmäteatteri: Äitisi Klytaimestra

Tekijä -
Kuva
Ryhmäteatterin Äitisi, Klytaimestrassa paneudutaan antiikin draamaan. Minna Lund on muokannut kiehtovan, oudon ja hämmentävän näytelmän Elektra-myytistä. Kaiken taustana ja tapahtumapaikka on ihastuttavan vaaleanpunainen keittiö viehkeissä raameissa. Keittiön perällä äiti Klytaimestra valmistaa perheelleen perinteistä trippa alla romana -sisälmyspataa. Minna Suuronen kokkaavana äitinä on parempi kuin parhainkaan tv-kokki. Ruoan valmistamisella ei sinänsä ole pakollista yhteyttä Klytaimestran kohtaloon. Mutta ikiaikaisesti äidit ovat huolehtineet lastensa ja miestensä ruoasta. Elektra-myytin mukaan Elektra rakastaa isäänsä Agamemnonia ylenpalttisesti. Äiti on synnytettyään tyttärensä vakuuttanut tälle, ettei hän koskaan päästä tyttärestään irti. Klytaimestra aloittaa suhteen Aigisthoksen kanssa. Yhteistuumin he surmaavat sodasta palaavan Agamemnonin. Elektra ei jää veljensä Oresteksen kanssa sivusta seuraamaan äitinsä uutta elämää, vaan he surmaavat äidin ja tämän rakastajan. Ryhm...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Q-teatteri: Suliko

Tekijä -
Kuva
Q-teatterin Suliko on syksyn teatteritapaus. On Pirkko Saision kirjoittama romaani Suliko, Q-teatterin ilmiömäinen näyttelijäjoukko ja teatteritekniikan taitajat sekä katsojat, jotka ovat tulleet kokemaan unohtumatonta, tasokasta ja oivaltavaa teatteria. Emmekä pettyneet. Ohjaaja Juho Mantere joukkioineen oli taikonut ilmapiirin, jossa hirmuvaltias Stalinin (1878-1953) elämän viimeinen yö paljasti millainen ihminen diktaattori saattoi olla. Tunnelmaan viritti siirtyminen lämpiöstä mahtavan Stalin-veistoksen alta katsomoon. Näyttämöllä on käynnissä mahtavat bileet, jotka enteilevät illan kulkua. Katsojaa ei päästetä helpolla. Eikä näyttelijöitäkään (Lotta Kaihua, Elina Knihtilä, Tommi Korpela, Elena Leeve, Pirjo Lonka, Miro Lopperi ja Samuli Niittymäki). Näytelmän ensi-illan jälkeen Stalinia esittävän Elinä Knihtilän loukkaama käsi on saanut melkein enemmän huomiota, kuin upea näytelmä ja upea Knihtilä. Ei siinä mitään kummallista ole että Stalinin toinen käsi on lepositeessä. Ei kä...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Suomen Kansallisteatteri: Lopetus

Tekijä -
Kuva
Kun kuulin että Suomen Kansallisteatteriin tulee unkarilaisen Nobel-kirjailijan Imre Kertèszin (1929-2016) Lopetus-romaanista Katariina Nummisen dramatisoima ja Milja Sarkolan ohjaama näytelmä, muistin miltä romaanin lukeminen tuntui. Alkuteos ilmestyi vuonna 2003 ja suomeksi se ilmestyi Outi Hassin kääntämänä vuonna 2006. Romaani oli vaikuttava, se oli hyvä, se pakotti ottamaan kantaan kaikkeen mistä siinä kerrotaan, mutta se oli vaikeaa luettavaa. Siinä oli monta asiaa, kokemusta päällekkäin, limittäin ja lomittain. Näin on näytelmässäkin.   Näytelmä keskittyy kustannustoimittaja Keserüün (loistavasti näyttelevä Janne Reinikainen). Hänen ystävänsä, kulttikirjailija B on tehnyt itsemurhan. Kirjailija on hiljattain saanut valmiiksi romaanin, mutta Keserü on varma että on olemassa romaanikäsikirjoitus, joka selkiinnyttäisi sitä miksi kirjailija on päätynyt itsemurhaan. Valtion ylläpitämää kustantamoa uhkaa lopettaminen. Vanhan järjestelmän murtuminen ei olekaan tuonut mukanaan...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Suomen Kansallisteatteri: Viidakon villit naiset

Tekijä -
Kuva
Suomen Kansallisteatterin Viidakon villit naiset hätkähdyttää jo ennen teatteritaloon sisään menemistä. Teatterin ulko-oven edessä on keikkabussi. Näyttelijät ovat aloittaneet bilettämisen meikkauksen lomassa. Musiikki soi ja meno on esityksen nimen mukaisesti villiä, tai melkein villiä.  Esityksen alussa kameralla kuvataan myös yleisöä ja viritellään meidät kaikki tosi-tv -esityksen tunnelmiin. Näyttämöllä on hieno viidakko, ei oikea mutta oikean näköinen ja tuntuinen. Lavastus on syntynyt Katariina Kirjavaisen ammattitaidolla. Valoista ja videosuunnittelusta vastaa Petri Tuhkanen ja äänestä ja musiikista Ville Aalto. Ohjaaja Kristian Smeds opastaa katsojan virittäytymään esitykseen, jossa on aineksia monestakin tosi-tv-formaatista. Ensimmäisellä puoliajalla näemme miten kuusi naista laitetaan luomaan keskinäistä yhteishenkeä erilaisten tehtävien avulla. Seremonia-mestarina on Hannu-Pekka Björkman apulaisenaan Pirates of the Caribbean -elokuvan innoittavan merirosvon Petri Man...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Teatteri Avoimet Ovet: Soteorpo

Tekijä -
Kuva
Teatteri Avoimien Ovien näyttämöllä Minna Lindgrenin romaanin pohjalta Hanna Kirjavaisen dramatisoimassa ja ohjaamassa näytelmässä Soteorpo on mies ja nainen. Nopeasti katsojalle selviää että mies on muistisairas ja vaimo hänen omaishoitajansa. Näyttämöllä ei siis ole mummuni, ei isäni, ei puolisoni, ei kukaan kaukaisempikaan sukulaiseni. Pystyn seuraamaan näytelmän kulkua objektiivisesti. Ei kertaakaan tarvitse huokailla: tämän olen kokenut. Minna Lindgrenin romaani Soteorpo on ironisella otteella kirjoitettu tarina siitä, miten mieletöntä muistisairaan kanssa eläminen on. Ja se kaikki on todellisuutta hyvin monille. Näyttämöllä ovat Ella Pyhältö ja Heikki Kujanpää. Satu Lankinen on näytelmän muusikko. Pääsääntöisesti esitys pysyy kasassa, välillä se hajoaa. Kohtaukset ovat liian tuttuja – niillekin jotka eivät ole eläneet muistisairaan kanssa. On eittämättä vaikeaa valita rajat sille millaista riehumista esitetään ja mikä jätetään katsojan oivaltamiseksi siitä mitä tapahtui tai olisi...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Helsingin Kaupunginteatterin Elolliset

Tekijä -
Kuva
Helsingin Kaupunginteatterin pienen näyttämön katsomossa on hiiren hiljaista. Odotamme miten näyttämölle on siirretty Iida Turpeisen loistava romaani Elolliset. Romaani innosti menemään Helsingin Luonnonhistorialliseen museoon ihastelemaan ja hämmästelemään Stellerin lehmän luita ja pohtimaan luontokatoa.    Heti ensimmäisenä kohtaamme teatterin lavalla museo-oppaan (Noora Dadu). Hän kertoo meille eläinten sukupuutosta. Muutaman tovin kuluttua näyttämön valtaa tututkija Georg Wilhelm Steller (Heidi Herala) haaksirikkoutuneen seurueensa kanssa. Museo-opas joutuu väistymään innokkaiden löytöretkeilijöiden tieltä. Ei heitä kiinnosta eläinten sukupuutto tai luonnonkato. Mikään ei näytelmässäkään vähennä Stellerin intoa löydöstään. Ei haittaa vaikka eturaajojen luut ovat kadonneet. Kun luita ei ole, niin niitä ei ole. Lehmältä puuttuvat sormet, päättää Steller. Retkikunnan jäseniä ei hätkähdytä vaikka he selkeästi joutuvat todistamaan että luonto muuttuu ja on muuttunut. Palj...
Lähetä kommentti
Lue lisää