Tekstit

Tansseja, myyjäisiä ja vaatimuksia

Kuva
Ikäihmisiä ison eläkeläisjärjestön liittokokouksessa, lapsia ja heidän läheisiään tanssiopiston joulunäytöksessä ja eri-ikäistä väkeä myyjäisissä. Kokouksessa pohdittiin mitkä asiat ovat tärkeitä ikääntyneen väestön elämässä. Tanssinäytöksessä nautittiin esityksistä, joita on tanssitunneilla hiottu pitkin syksyä. Myyjäisissä järjestävät keräsivät varoja monenlaiseen toimintaansa.   Eläkkeensaajien Keskusliiton liittokokous esittää julkilausumassaan, että on huolehdittava tinkimättömästi siitä, että ikäihmisille tärkeitä sosiaali- ja terveyspalveluja on riittävästi ja että ne ovat laadullisesti korkeatasoisia sekä kohtuuhintaisia. Lähipalvelut on taattava ikään ja asuinpaikkaan katsomatta. Asiakasmaksut eivät saa nousta esteeksi riittävien palvelujen saamiselle. Palveluista, avusta ja tuesta ei ole hyötyä, jos ikääntyneellä ei ole mahdollisuutta niitä hankkia ja saavuttaa. Maahamme on laadittava toimenpideohjelma, jolla eläkeläisköyhyys poistetaan. Keskeinen osa ohjelmaa on oltava kan
Kuva
 Suomen Kansallisteatterin suuren näyttämön Pintaremontti on kirpeän hauska esitys. Näytelmä perustuu Miika Nousiaisen romaaniin Pintaremontti. Minna Leino on dramatisoinut ja Irene Aho ohjannut siitä hellyttävän, kirpeän näytelmän. Nousiaisen oivallukset ja sutkaukset osuvat useimmiten täysin kohdalleen. Pintaremontin väki haaveilee ja havittelee elämältään ihan muuta mitä se tarjoaa. Kolmen lapsen yksinhuoltaja isä (Pyry Nikkilä) kaipaa sairastunutta vaimoaan ja lasten äitiä, nelikymppinen nainen (Annika Poijärvi) kaipaa lasta, hänen hiljattain leskeksi jäänyt äitinsä (Tiina Weckström) isoäitiyttä ja veljens  (Juha Varis) tulevien lastensa äitiä, eronneita huonokuntoisia vanhempiaan hoitava mies (Heikki Pitkänen) omaa elämää ja hyvinvointibloggari (Katja Kuttner) sitä hyvää elämää mistä hän bloggaa.  Toiveet eivät ole mahdottomia, kun näkee hieman vaivaa ja kohtalon käänteetkin auttavat niin, että lopussa kaikki on hyvin ja kaikki saavat toisena. Ja katsojalla on hyvä mieli. Pint

Aina heikomman puolella ja puolesta!

Kuva
  Turun Messukeskuksen ala-aula kuhisee väkeä. Meitä on koolle nelisen sataa ikäihmistä aloittamassa Eläkkeensaajien Keskusliitto EKL ry:n XXI liittokokousta. Mukanani on iso kasa papereita, on sääntömuutoksia, yhdistyksen ehdotuksia tärkeiden asioiden ajamisesta, liiton hallituksen strategiaohjelma visioineen. Kokouksen asialistalla on myös iso joukko henkilövalintoja. Kun selvisi että olisin Pitäjänmäen Eläkkeensaajien liittokokousedustaja, olin vähän hämilläni. Minähän olen ollut vuosia sitten useammassakin liittokokouksessa. Minusta on tärkeää, että jokainen yhdistys käyttää oikeuttaan edustajan lähettämisessä kokoukseen. Miksen sitten minä siinä kuin joku muukin. Niin moni vierastaa isoja kokouksia. Olen hiljaa mielessäni myös etukäteen iloinen, että pääsen julkilausumavaliokuntaan. Ei julkilausumilla ole enää paikkaa tämän päivän viestinnässä, mutta siihen saadaan kuitenkin koottua ne asiat, jotka tällä hetkellä ovat tärkeitä eläkkeensaajien elämässä. Viestinnästä pääsen myös

Helsingin Kaupunginteatterin Turvamies

Kuva
                                         Katja  Küttner ja Martti Suosalo                                                                                                         Kuva Robert Seger Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä saa ihailla Martti Suosalon näyttelijäntaitoja. Pasi Lampelan kirjoittamassa ja ohjaamassa näytelmässä Turvamies on vain kaksi näyttelijää: turvamies (Katja Küttner) ja turvattava (Martti Suosalo). Martti Suosalo on rikkaan perheen kuuskymppinen raikulipoika, joka on lähdössä viettämään viikonloppua, tähtäimessä hänen elämänsä nainen. Mutta suunnitelmat muuttuvat kun paikalle tupsahtaa isä-ukon palkkaamaa turvamies. Perhettä on uhattu ja saattaa olla, että pojankin turvallisuus tai jopa henki on uhattuna. Jotta mies malttaisi mielensä eikä livahtaisi pakoon, tarvitaan turvamiehen perusteluja ja välillä jopa fyysistäkin yliotetta. Eli asetelma on herkullinen: rikkaan suvun perillinen ja tavallinen hyvinkääläinen duunariperheen kasvatti. Mutta n

Kom-teatterin huikea Lou Salomè

Kuva
Ensikosketus Kom-teattterin näytelmään Lou Salomè on hätkähdyttävä. Katsomoon mennään puna-seinäisen tunnelin läpi ja kun kääntää katseensa näyttämölle on tarjolla ylipursuava yksityiskohtien runsaus. Värit häikäisevät ja pakostakin alkaa pohtia miten kaikki liittyy runoilija, filosofi, psykoanalyytikko Lou Andreas- Salomèn elämään. Ja kaikki liittyy. Salomè (s. 1861 Pietari, k. 1937 Göttingen) uhmasi koko elämänsä ajan niitä rajoja, joita naisille oli asetettu. Siihen Janne Vasaman lavastus on ainut oikea. Salomèn lahjakuudesta, rohkeudesta ja omaperäisyydestä huolimatta hän jäänyt oman aikansa miesten varjoon. Hän ei antanut aikakautensa käsitysten eikä normien koskettaa itseään. Naisen paikka oli hänen mielestään ihan muualla kuin kotilieden äärellä. Hän arvosti ja rakasti tietoa, oppi ja opiskeli uutta koko elämänsä ajan. Sovinnaisuus ei kuulunut hänen elinpiiriinsä. Näytelmän – käsikirjoitus Aina Bergrothin ja ohjaus Riikka Oksasen – miesgalleria on herkullinen: Friedrich Niet

Lapset Helsingin Kaupunginteatterissa

Kuva
 Kaikki alkaa kepeästi; kahden naisen ja yhden miehen välienselvittelyä luvaten. Mutta Helsingin Kaupunginteatterin pienen näyttämön Lapset on paljon muutakin. Lucy Kirkwood on palkittu ja arvostettu brittiläinen näytelmäkirjailija. Lapset on esitetty ensimmäisen kerran 2016. Ohjaaja Johanna Freundlichin loihtimassa esityksessä Rose (Jaana Saarinen) saapuu yllättäen ystäviensä Hazelin (Aino Seppo) ja Robinin (Jukka-Pekka Palo) luokse 38 vuoden tauon jälkeen. Kaikki kolme ovat ydinfyysikoita. Hazelin ja Robinin kodin lähellä on ydinvoimalassa tapahtunut onnettomuus. Hazel on huolissaan ydinvoimalan lähellä laiduntaneista lehmistä, ei ihmisistä, joita onnettomuus kohtaa. Kun ensin saatu selville mikä on kolmikon suhde toisiinsa ja valotettu millaisia ihmisiä nämä eläköityneet ydinvoimalassa työskennelleet naiset ja mies ovat, päästään kohti sitä miksi Rose on tullut paikalle. Joudutaan elämän peruskysymysten äärelle. Kenen elämä on tärkeää, mitä me välitämme läheisistämme ja kanssaih

Tunnit, viikot, kauukaudet Kansallisteatterissa

Kuva
Tunnit, viikot, kuukaudet Kansallisteatterin suurella näyttämöllä on hieno kunnianosoitus 37-vuotiaana aivokasvaimeen kuolleelle ohjaaja, kirjailija Reko Lundánille. Lundánin viimeinen ohjaustyö oli Kansallisteatterissa esitetty Kutsumattomia vieraita (2006). Nyt lavalla on kaksi näyttelijää, vaimo ja mies, Petra Karjalainen ja Timo Tuominen. Ja sairaus, joka raastaa ja vie voimat ja jolle ei ole pätevää hoitokeinoa. Kati Kaartisen käsikirjoittama ja Jussi Tuurnan säveltämä teos perustuu Reko ja Tina Lundánin romaaniin Viikko, kuukausia (2006) ja Tina Lundánin romaaniin Ensimmäinen kesä (2008). Jussi Tuurna on säveltänyt kymmenen laulua, joihin sanat on tehnyt Kaartinen ja joiden avulla tarina vyöryy eteenpäin. Lavalla ovat myös soittajat: Jussi Tuurna (piano), Tommi Asplund (viulu), Esko Grundström (kontrabasso, folkharppu, kantele) ja Ville Leppilahti (koskettimet, laulu). Lauluissa on esityksen voima ja viehätys. Sekä Tuominen että Karjalainen ovat loistavia laulajia. Musiikki o