LM-Mummin maailma

"Pitkästä aikaa ihan kunnon teatteria, oikeiden näyttelijöiden esittämänä." Kokeneen teatterinkävijän vilpitön tunnustus Helsingin Kaupunginteatterin Pienen näyttämön Hinta -näytelmästä. Arthur Millerin Hinta on esitetty ensimmäisen kerran 1968 Broadwaylla, Suomessa näytelmää ei ole nähty kovin paljon. Ne oikeat näyttelijät Paavo Westerbergin ohjaamassa näytelmässä ovat Eero Aho, Santeri Kinnunen, Esko Salminen ja Aino Seppo. Ollaan ullakolla mihin on koottu veljesten Victorin (Kinnunen) ja Walterin (Aho) isän jäämistö. Näyttämöllä on röykkiöittäin tuoleja, iso ruokapöytä, muutama antiikkikaappi, hieno lamppu ja muuta tavaraa. Poikien isä on köyhtynyt pörssiromahduksen myötä ja menettänyt otteensa elämää. Nyt on aika arvioiden hänen eletyn elämänsä hinta.       Walter on opiskellut ja hänestä on tullut menestynyt lääkäri. Victor jätti opintonsa kesken ja tuli kotiin huolehtimaan isästä. Veljekset ovat riitaantuneet eivätkä ole tavanneet toisiaan 16 vuoteen. ...

Tyttö joka käveli Michael Baran on kirjoittanut ja ohjannut Kansallisteatterin Willensaunaan kolmen eri-ikäisen naisen elämäntarinan Tyttö joka käveli. Merkillisten sattumien summana naiset kohtaavat ja heidän tarinansa avautuu katsojalle pala palalta. Jokainen – Aksa Korttila, Pirjo Määttä ja Seela Sella – kertovat vuorollaan miten he ovat päätyneet töölöläiseen kerrostaloon. Vanhin naisista on tullut 1948 Suomeen Saksasta Ruotsin kautta. Hänen muistojensa mukana näytelmä vie katsojan keskelle kaikkea sitä mitä Euroopassa tapahtui toisen maailmansodan aikana.  Näytelmän jokaisella naisella on elämänsä varrelta muistoja, joita ei haluaisi muistaa. Tätä kautta näytelmä pakottaa meidät muistamaan ja muistelemaan. Muistot ovat hyvin henkilökohartaisia ja ne voivat myös elämän varrella muuttua. Tyttö joka käveli on hyvin kirjallinen näytelmä. Teksti on kaunista. Se on hienoja aforismeja ja ajatelmia täynnä. Vaativuudestaan huolimatta se tempaisi mukaansa. Kuulas ja m...

Olen seurannut yli puoli vanhusten hoitoa espoolaisittain ja vähän helsinkiläisittäinkin. Sairaaloiden koneistossa löysin paljon korjattavaa ja valittamisen aihetta. Olin lukemattomia kertoja kuullut tarinoita miten vaikea on saada huonokuntoista vanhusta hoitolaitokseen. Mutta läheiseni oli riittävän huonokuntoinen ja hoitopaikka löytyi nopeasti siinä vaiheessa kun sairaalassa päädyttiin sosiaaliviranomaisten kanssa siihen että hän ei selviydy kotona. Palvelukotiin piti siirtyä kolmen päivän varoitusajalla. Oli nopeasti päätettävä mitä huonekaluja, vaatteita ja muuta tarvitaan. Vaatteet oli merkattava ja kaikki arvioitava uudelta pohjalta. Ensin tietysti tuntui ettei mistään tule mitään. Ahdistukseni vain lisääntyi kun muutaman viikon totuttelun jälkeen kerrottiin että on edessä siirtyminen saman talon sisällä toiselle osastolle. Meille vakuutettiin että mieheni pääsee paikkaan, joka sopii hänelle paremmin. Nyt on pakko myöntää, että ammatti-ihmiset tiesivät mistä puhuivat. Rauh...