Suomen Kansallisteatteri Muistopäivä

Tekijä -

 

Suomen Kansallisteatterin Pienen näyttämön Muistopäivä on rouhea ja ravisteleva näytelmä. Viisi vuotta sitten aloitettiin Suomalaiset Venäjällä 1917-1964 -tutkimus. Se valmistuu lähiaikoina. Kansallisteatterin kotikirjailija Elli Salo on saanut tutkimuksen aineiston käyttöönsä ja kirjoittanut siitä näytelmän, joka kertoo seitsemän loikkarin  kohtalosta Venäjän armottomissa olosuhteissa. Näytelmän on ohjannut Riikka Oksanen.

Joukosta vain Heino (Miiko Toiviainen) on vakaumuksellinen kommunisti. Toisia ajaa Venäjälle lupaukset työstä ja ennen kaikkea ruoasta.

Neuvostoliittoon pakeni vuonna 1918 kaiken kaikkiaan 12 000 punaista. 1930-luvulla rajan yli pakeni tai siirtyi paremman elämän toivossa 15 000 henkilöä. Kanadasta ja USA:sta muutti Venäjälle noin 5 000 suomalaista.   

Helsingistä pakomatkalle lähteneet maksavat viimeisillä rahoillaan venematkan Inkerinmaalle. Vene hajoaa ja loikkarit päätyvät Leningradiin. Sieltä heidät siirretään sinne missä tarvitaan työvoimaa. Matka Leningradista Karagandaan Syvärin, Sarovin, Magnitogorskin, Asbestin ja Tsheljabinskin kautta on armoton.

Ihmisiä kuljetaan kuin karjaa. Kenellekään ei ole passia eikä sitä kukaan saa Suomen-konsulaatista. Miehet ammutaan Tsheljabinskissa ja naiset vasta Karagandassa.

Me katsojat tiedämme etukäteen että kukaan ei tältä retkeltä selviä hengissä. Tuntuu ettei itsekään pysty kestämään sitä kaikkea mitä loikkarit joutuvat kärsimään. Helppoa on samaistua tuntemattoman ”joku Toikka” -nimisen miehen kirjeen, jonka hän on lähettänyt toverilleen 10.12.1932 Svirstroin patotyömaalta Helsingin Kallioon.

”Ihan ensiksi voin mainita, ettei mua ole vituttanut kuin yks ainut kerta. Se oli silloin kun astuimme moottorista maihin Inkerin rantaan. Nyt on kulunut puoli vuotta, eikä vieläkään ole lakannut vituttamasta.”   

Riikka Oksanen on loihtinut kaikesta kuulaan ja koskettavan näytelmän. Eva Louhivuoren ja Ilkka Tolosen musiikki ja äänimaailma vievät tapahtumia eteenpäin hienosti. Ville Virtasen valot ja videot täydentävät tapahtumia. Lasse Lipposen koreografia täydensi kaikkea. 

Näyttelijöiden joukko (Geoffrey Erista, Inke Koskinen, Pirjo Lonka, Marja Salo, Rasmus Slätis ja Miiko Toiviainen) on tiivis ja tuskissaan välillä toivorikas väliin täysin pohjalla.

Lippu saatu Kansallisteatterilta    

 

        Valokuva Janne Vasama 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Peukalon virittäminen

Tekijä -
Kuva
Tulehtunut peukalo ja turmeltunut kynsi Yli kaksikymmentä vuotta meni ilman sen kummempaa. Säästinpähän kynsilakoissa kun ei tarvinnut käyttää kynsilakkaa kuin yhdeksään sormeen. Sitten alkoi peukalo vähitellen oireilla. Iho halkesi talvipakkasilla, oli kipeä ja hankala. Ylen terveysasemalla yrittivät hoitaa parhaansa mukaan. Kirjoittaessa sormia tarvitaan koko ajan ja kaikessa muussakin puuhailussa peukalo on tuiki tarpeellinen. Viitisen vuotta sitten peukalo ärtyi aina vain pahemmaksi ja pahemmaksi. Kynnen päälle tuli tummempaa kynttä ja alue levisi vähitellen. Lika meni kynnen alle, se tulehtui ja oli kipeä. Välillä en suostunut uskomaan että yhden pienen kynnen takia joutuu kipristelemään kivusta yölläkin. Kului kertakäyttöhanskoja ja puuvillahansikkaita kun suojasin peukaloani. Sisareni oli vakaasti kynnen poisoton kannalla. Joka toinen Pitäjänmäen terveysaseman lääkäri kannatti pois ottamista, joka toinen vastusti. Kerran oli varattuna leikkausaikakin, mutta joko m...
Lue lisää

Exlibrikseni tarina

Tekijä -
Kuva
Täyttäisin viisikymmentä vuotta muutaman kuukauden kuluttua. Olin pohtinut haluanko syntymäpäivälahjaksi exlibriksen vai Tampere-aiheisen taulun. Minä olen kotoisin Tampereelta ja mieheni Turusta. Meillä oli Turku-aiheinen maalaus, muttei Tampere-kuvaa. Olen harrastanut lukemista siitä saakka kun ensimmäisellä luokalla kansakoulussa opin lukemaan. Lukemaan oppiminen oli hankalaa. Oliko kukka vai kuka, kokko vai koko, kannu vai kana. Vähitellen sanat alkoivat lukiessa saada oikean muodon. Kirjat löytyivät Tammelan kirjastosta, jonne kotoa oli matkaa vain kilometri. Oppikoulua kävin toiselle puolella kaupunkia ja koulumatkoilla oli helppo poiketa lainastossa Keskustorin kupeessa. Piti odottaa että täytti 16 vuotta ennen kuin sai lainata kirjoja aikuisten osastolta. Onneksi isä lainasi kirjoja toiveitteni mukaan. Vähitellen omia kirjojakin kerääntyi. Sain säännöllisesti kirjoja nimipäivä-, syntymäpäivä- ja joululahjaksi. Pääsin opiskelemaan Helsingin yliopistolla suomen kieltä ja he...
Lue lisää

Pitäjänmäen uusi sydän

Tekijä -
Kuva
Ennen kuin siirrymme ajanlaskussamme uudelle kymmenluvulle, on Pitäjänmäelle noussut uusi koulu, päiväkoti, kirjasto, nuorisotalo, liikuntahalli keskittymä. Kaikki rakennukset kestävät sata vuotta. Suunnittelijan mukaan on tehty uusi Pitäjänmäen sydän. Sitä ennen pitää löytää koululaisille, päiväkotilaisille, kirjaston asiakkaille, nuorisotalon ja koulujen liikuntasalien käyttäjille väistötilat. Tavarat on pakattava ja asetuttava uusiin tiloihin kolmeksi vuodeksi eli muutto on kaikilla edessä kesällä 2026.   Lähiseudun asukkaiden on siedettävä purku- ja rakennustöiden liikennettä, melua ja pölyä, kunnes uusiin tiloihin toivon mukaan muutetaan syksyllä 2029. Kaikki pitäisi saada kesällä valmiiksi.    Vanha koulurakennus on seissyt paikoillaan vuodesta 1954. Sen viereen rakennettiin vuonna 1991 yläasteen koulu, nuorisotalo ja kirjasto. Päiväkoti valmistui myöhemmin. Uudemmat rakennukset puretaan, on rakennusvirheitä ja pahoja puutteita.   Kouluille saatanee väliaik...
Lue lisää