Nukkekoti Nora Teatteri Jurkassa


Kaksi nuorta naista Teatteri Jurkan pienessä esiintymistilassa. Tuolit, matto, patja, iso marenkikakku. On hiirenhiljaista tai räiskyvää huutamista ja kirkumista. Alistumista ja hämmennystä. On elämän ottamista omiin käsiin. Mutta onko olemassa sittenkään naisen vapautta.

Henrik Ibsenin Nukkekoti esitettiin ensimmäisen kerran 1879. Huikea päätös näytelmälle oli Noran lähteminen pois kotoaan. Skandaalihan se oli, vaikka tapahtuikin vain näyttämöllä. Vieläkin saatamme hämmästellä miten nainen voi jättää miehensä ja lapsensa.

Dramaturgi Marie Kajava ja ohjaaja Alma Lehmuskallio ovat yhdessä kahden näyttelijän Rosanna Kempin ja Kreeta Salmisen kanssa rakentaneet Ibsenin tekstin pohjalta moni-ilmeisen näytelmän. Molemmat näyttelijät ovat näytelmän Noria. Eivät mitenkään Noran persoonan eri puolia. Noran tarinaan tulee ilmavuutta ja ulottuvuutta kun esittäjiä on kaksi.

Näyttelijöiden antaumus esitykseen on hieno. On hienovireistä pohdintaa, hämmennystä, raivoa, irtiottoa, alistumista, vastaan panemista. Tämä kaikki esitetään huikealla ammattitaidolla ja monipuolisella liikunnalla ja otteella. Välillä Kreeta Salminen oksentaa ison maton alla, musertaa marenkikakkua palasiksi pitkin näyttöä, huutaa ilmoille sen että hän on  sentään suuren näyttelijän Esko Salmisen tytär.

Mutta ei sekään auta, kun tavoitteena on saada Nora pois Nukkekodista, elämästä jota hän ei enää pysty elämään. Näytelmän kaksi Nora lähtevät ja päätyvät hotellihuoneen steriiliin äänettömyyteen. Mutta onko Nora nyt vapaa ja onnellinen.     

Raikas ja puhutteleva esitys.   

Teatteri Jurkka
Henrik Ibsen-Työryhmä NUKKEKOTI NORA
Ohjaus Anna Lehmuskallio
Näyttämöllä Rosanna Kemppi ja Kreeta Salminen
Dramaturgia Marie Kajava ja Anna Lehmuskallio
Äänisuunnittelu ja musiikki Viljami Lehtonen
Skenografia Veera-Maija Murtola
Valot Viuljami Lehtonen, Veera-Maija Murtola ja Saku Kaukiainen

                                              Rosanna Kemppi    Kreeta Salminen
                                                          Kuva Marko Mäkinen

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Peukalon virittäminen

Niin kuin taivaassa Helsingin Kaupunginteatterissa

Vantaan Näyttämön nousu ja lasku