Tampereen Työväen Teatterin Pässi



                                            
                                                     

Sirkku Peltolan Pässi Tampereen Työväen Teatterissa on ajassamme kiinni oleva näytelmä, jota käsikirjoittaja-ohjaaja kertoo kirjoittaneensa vuosia. Herkullisen hersyvä globaalisen maailmamme analyysi ilahdutti ja hieman pani murehtimaankin.

On ränstyvä talo jossain maaseudulla kaukana naapureista. Talossa asuu Hellä Puska (rakastettava Tuire Salenius) pässinsä kanssa. Pokemonia pelaava ikääntynyt nainen on elänyt talossaan tyytyväisenä, kunnes sinne rantautuu Irakista paennut sellisti ja raskaana oleva sisarentytär ja vielä kaiken lisäksi remontti-yrittäjä-kaksikko.

Pässi asuu lampolassa ja lampolaan Hellä on kätkenyt sellistinkin. Veljentytär on rakastunut ulkomaalaiseen mieheen ja tullut raskaaksi, nyt miehestä ei ole mitään tietoa. Miia Selinin Anita on hyvin uskottava uranainen, jonka pasmat ovat täysin sekaisin uudessa elämäntilanteessa.

Elämä tädin luona menee hyvin monimutkaiseksi kun sinne ilmestyy auton rengasrikon seurauksena kaksikko. Nopeasti miehet huomaavat, että bissneksen paikka on käsillä kun he tarjoavat kattoremonttia Hellälle edullisesti. Remontti ei vain tahdo edetä, kun tarviketilaus Puolasta kestää ja kestää.

Odottaessa Leksa (Aimo Räsänen) ehtii pohtia luonnon ihmeitä ja tarjota omatekoisia filosofisia ajatuksia muille. Tilanne käy eniten Hebun (Tommi Raitolehto) hermoille. Hänen pitäisi päästä tapaamaan tytärtään, muuten on vaarana että vaimo evää epäluotettavalta isältä tapaamisoikeuden kokonaan.

Auvo Vihro urakoi näytelmässä kolmessa eri roolissa: pässinä, sellistinä ja Hebun tyttärenä Tinjana. Näytelmän alussa Vihro esittelee itsensä ja roolinsa. Pässi tarvitsee karvalakin, irakilainen hupparin ja pikkutyttö pinkin repun. Niiden avulla Vihro muuntautuu roolista toiseen hienosti. Pakko ihastella näyttelijän raudanlujaa ammattitaitoa.
Sitä on Pässissä tarjolla jokaisella näyttelijällä, jopa lopussa näyttämöllä piipahtavalla Samuli Mujeella eläinlääkärin roolissa.

Pässi edustaa näytelmässä kaiken pysyvyyttä. Hella potee vanhuudenvaivoja, pelaa Pokemonia ja tuskailee puhelimen akun loppumista. Siinä ohessa puuron ja leipien salakuljettaminen lampolaan paperittomalle pakolaiselle tuntuu arkipäiväiseltä ja ikiaikaiselta puuhalta.

Näytelmässä on vankasti mukana Sirkku Peltolan monista elämänmakuisista näytelmistä tuttu maanläheisyys, rivien välistä luettava ironisuus ja huumori. Tamperelaisyleisö suhtautui näytelmään tietyllä pieteetillä, juuri millekään ei naurettu. Ei Sirkku Peltolakaan kuvaamaansa maailmaa ihan ilottomaksi ollut loihtinut.    

                             
                                             Tommi Raitolehto ja Aimo Räsänen 
                                             Ylä kuvassa Tuire Salenius ja Miia Selin 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Peukalon virittäminen

Niin kuin taivaassa Helsingin Kaupunginteatterissa

Vantaan Näyttämön nousu ja lasku