Gabriel tule takaisin


Tummat kiharat hiukset, silmälappu, sulava käytös ja soljuva puhe. Muuta ei juuri tarvita kun kapteeni Gabriel Lindström hurmaa vanhapiika-sisarukset ja melkein näiden sisarvainaan tyttärenkin.

Mika Waltarin Gabriel tule takaisin nähtiin näyttämöllä ensimmäisen kerran 1945. Seuraavan kahden vuoden aikana se esitettiin 17 teatterissa. Valentin Vaala ohjasi Gabrielista elokuvan 1951, pääosassa Tarmo Manni.

Paljon on pohdittu mistä Waltari sai aiheen näytelmäänsä. Oliko hän tutustunut Helsingin yössä Ruben Oskar Auervaaraan? Auervaarasta kerrottiin Helsingin Sanomissa tammikuussa 1945, näytelmä syntyi helmikuussa. Waltarin elämää tutkineet eivät ole löytäneet vastausta kumpi oli ennen Auervaara vai Gabriel.

Kun poistuimme Suomen Kansallisteatterin Willensaunasta muisteli moni katsoja Tarmo Mannia hurmaavana huijarina. Sampo Sarkola on kyllä ihan yhtä uskottava ihana mies kuin esikuvansakin. Kun taidot osaa ei ole kummoinen juttu hurmata naisia.

Gabriel tulee paperikaupan pitäjien kotiin nuoremman sisaren (Karin Pacius) kutsumana. Pian kuitenkin selviää että perityt rahat ovat vanhemman sisaren (Paula Siimes) hallinnoimia. Eli Gabrielin on pakko vaihtaa ihastuksensa kohdetta.

Kaiken sekoittaa kuitenkin nuori Raili (Minttu Mustakallio). Hän on se joka näkee huijarin todellisen olemuksen nopeasti. Mielellään kyllä nuorikin nainen lankeaisi miellyttävän miehen lumoihin, mutta hän pitää päänsä kylmänä.

Vesa Vierikon ohjaama Gabriel on hykerryttävän hauskaa teatteria. Vaikka tarina on tuttu ja huijarin puuhat ennalta aavistettavia, on näytelmästä helppo nauttia. Näyttelijät ovat rooleissaan upeita. Paula Siimeksen sulautuminen huijarin käsivarsilla, on ihastuttavan aitoa. Noinko helposti vanhat naiset lankeavat nuorten miesten virittämiin ansoihin? Ja vastaus on mikä ettei, kun huijarikin on noin ihana.   



                                                                    Kuva Mitro Härkönen 
                                      
                                                 Karin Pacius ja Paula Siimes
                                                             

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Peukalon virittäminen

Niin kuin taivaassa Helsingin Kaupunginteatterissa

Vantaan Näyttämön nousu ja lasku