Homoäiti Kansallisteatterin Omapohjassa


Kirjailija, käsikirjoittaja, ohjaaja Heini Junkkaala tietää millaista on olla kotiäiti kahden pienen lapsen kanssa. Pakostakin kadehtii puolisoa, joka sulkee aamulla kodin oven ja jättää taakseen hälinän, riidan, juuri pöydälle kaatuneen maitomukin, kaikenlaiset vaipat ja haalarit. Hän saa elää omaa elämää. Kotiäidille on ylellisyyttä kun saa yksinään istua bussissa 12 ja puoli minuuttia, kun on menossa hammaslääkäriin.

Junkkaala purkaa kokemuksiaan ja tunteitaan näytelmässään Homoäiti, jonka esittää loistavasti roolissaan onnistuva Katja Küttner Kansallisteatterin Omapohjassa.
Näin esityksen ennakkonäytöksessä. Ohjaaja oli mukana tiiviisti esityksessä. Välillä näyttelijä ja ohjaaja olivat yhdessä lavalla, välillä vain toinen, useimmiten tietenkin Küttner. Homoäiti esitettiin Lista -näytelmän lavasteissa. Osan tekstistä näyttelijä luki paperista ja puhui mikrofoniin.

Näytelmä oli monella tavalla äänen juhlaa. Karja Küttner on loistava äänen käyttäjä. Näytelmä ei todellakaan tarvinnut lavasteita eikä rekvisiittaa. Kaiken kertoi ja ilmaisi näyttelijän ääni. Ja musiikki – tärkeimpänä Ludvig van Beethovenin Sinfonia nro 9 d-molli. Jossain vaiheessa kuiskasin vierustoverilleni: ”Tästä saisi hienon kuunnelman”.

Teksti on raastavaa, repivää ja riipaisevaa. Pienten lasten äiti ei pysty kaikkeen siihen mitä hän asettaa tavoitteekseen tai mitä hän kuvittelee että ympäristö häneltä vaatii. Junkkaalan lisämausteena on homoäitiys. Sillä ei esityksessä kuitenkaan ole paljon painoarvoa, äitiys ei perimmiltään riipu siitä mitä sukupuolta äidin puoliso on.

Iäkkäämpi katsoja kääntää katseen kauas vuosikymmenten taakse ja pohtii oliko minun äitiyteni samanlaista vai erilaista. Se oli erilaista. Me muutimme ja halusimme muuttaa maailmaa monella tavalla.

Jonain vuosikymmenenä halusimme ja kannatimme vapaata kasvatusta, mutta osasimme samalla suhtautua äitiyteen rennommin. Emme asettaneet itsellemme tavoitteita sille millaisia äitejä meidän pitäisi olla. Äitiyteen kuuluu vielä 1970-luvulla, että äiti on kiinni lapsessaan. Ei laskettu tunteja eikä vapaailtoja eikä jaettu niitä puolison kanssa. Oltiin äitejä!


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Peukalon virittäminen

Niin kuin taivaassa Helsingin Kaupunginteatterissa

Vantaan Näyttämön nousu ja lasku