Anna Karenina Tampereen Teatterissa

Katsojankin sydän on pakahtua kun Tampereen Teatterin Anna Kareninassa kaikki rakastavat väärää henkilöä. On sitten mittapuuna muut ihmiset tai asianosaiset itse. Leo Tolstoi kirjoitti romaani ilmestyi vuosina 1875-1877.  Tampereen esityksen on Tolstoin romaanista dramatisoinut Helen Edmundson ja ohjannut Marika Vapaavuori.

Esityksen erikoisuutena ja koko upean esityksen runkona ovat Anna Karenina

(Pia Pilz) ja Levin (Lari Halme). Kaksikko toimii tarinan kertojana. Välillä näkökulma on toisen ja välillä toisen. Muutaman tovin kesti ennen kuin ratkaisu tempaisi mukaansa.

Vaikka naimisissa olevan Annan rakastuminen Vronskiin on vastoin kaikkia oman aikansa normeja ja soveliaisuussääntöjä, olisi se sitä ehkä vieläkin. Tänä päivänä on vaikea käsittää, miten mahdotonta naisen oli saada avioeroa 1800-luvun Venäjällä, puhumattakaan että aviorikoksen tehnyt olisi saanut lapsen hoidettavakseen.

Nuorena romaania lukiessa Levinin pohdinnat tuntuivat vain hidastavan tarinan kulkua ja välillä niitä ei olisi jaksanut lukea millään. Tässä Anna Kareninassa Levinillä on myönteisessä mielessä filosofin rooli. Välillä hänen ajatuksiaan työn tekemisestä ja intoa tehdä työtä on hieman vaikea ymmärtää. Ei tilanherran varmaankaan ole tarvinnut 1800-loppupuolen Venäjällä ahertaa, mutta Levin oli Tolstoin mukaan erilainen herra.

Anna Karenina on syvällinen näytelmä rakastamisen vaikeudesta, elämisenkin vaikeudesta. Tuntuu että näytelmään on saatu vangittua koko se tunteiden kirjo, joka on tehnyt Tolstoi teoksesta kuolemattoman.

Tampereen Teatterin esityksessä on loistoa, räiskettä, rakkautta, vihaa, elämisen riemua ja tuskaa. Puitteina on yksinkertainen, mutta moneen ulottuvuuteen soveltuva Marjatta Kuivaston lavastus, Leena Rintalan upea pukusuunnittelu ja Miika Riekkisen koskettava koreografia. Kun tähän yhdistetään osaava näyttelijäjoukko, on nähtävänä huipputeatteria.

Pia Piltz on Anna Karenina ihastuttavan ristiriitainen nainen, joka haluaa elämältä enemmän mitä voi saada ja jonka tie tuhoon on viitoitettu paljon ennen kuin hän itse aavistaakaan. Lari Halmeen Levin on turvallinen ja luotettava. Turkka Mastomäki Karenina on ajoittain jopa sympaattinen. Marc Gassot on vietävän komea ja rakastettava Vronski, mutta tällä kertaa hänenkin kestokyknsä äärirajat tulevat hyvin esille. 

Tunteisiin vetoava huikean hieno esitys.

                                                   

                                                   Pia Piltz ja Marc Gassot

                                                                Valokuva Harri Hinkka