Tampereen Billy Elliot


Billy Elliotin suosion salaisuus on Tampereen Työväen Teatterissa roolissaan upeasti onnistuvat Billy ja Michael. Lapset tuovat musikaaliin raikkautta ja toivoa kaivosmiesten lohduttomalta tuntuvan elämän ja lakon sijaan.  

Näin esityksen, jossa Billy Elliottina oli Osku Perkiö ja Michaelina Juho Mönkkönen.  Hauska yhteensattuma: olin katsomassa musikaalia Kangasalla asuvien sukulaislasten kanssa ja Kangasalta ovat molemmat pojatkin kotoisiin.

Lee Hallin (käsikirjoitus ja laulujen sanat) ja Elton Johnin (sävellys) tekemässä musikaalissa kerrotaan 1980-luvusta, jolloin Englannin kaivostyöläiset olivat kuukausia lakossa ja jolloin kaivokset vähitellen suljettiin eri puolilla maata. Elettiin myös aikaa, jolloin aika harva poika löysi tien balettisalille.

Keskeistä musikaalissa on myös isän muuttuminen, henkinen kasvu. Aluksi isä (Jyrki Mänttäri) ei ymmärrä poikansa puuhista yhtään mitään. Isä luulee, että poika tarvitsee rahaa nyrkkeilyharjoituksiin, mutta rahat ovatkin menneet balettiharjoituksiin. Isääkin rajummin pikkuveljen puuhista on kauhuissaan isoveli (Jussi-Pekka Parviainen).   

Käsiohjelmassa kerrotaan, että musikaalin on eri puolilla maailmaa nähnyt 12 miljoonaa ihmistä. Ohjaaja Samuel Harjanne on loihtinut Työväen Teatterin lavalle hienon esityksen. Kun kaikki palaset ovat kohdallaan, voi yleisö nauttia esityksestä täysin rinnoin. Harjanne on musikaalien ohjaajana tämän syksyn todellinen velho. Siinä missä Billy Elliot kerää täydet katsomot Tampereella, tapahtuu sama Helsingissä. Väki jonottaa lippuja Harjanteen ohjaamaan Kinky Bootsiin Helsingin Kaupunginteatteriin.  

Musiikki soi kauniisti, laulut raikuvat, tanssit ovat vauhdikkaita ja esittäjät täysin rinnoin mukana. Lapsiesiintyjät häkellyttävän hyviä. On kuin itsekin leijailisi Billyn mukana kohti tähtitaivasta! Unelmista voi sittenkin tulla totta.






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Peukalon virittäminen

Niin kuin taivaassa Helsingin Kaupunginteatterissa

Vantaan Näyttämön nousu ja lasku