Kaasua, komisario Palmu!
Komisario Palmu selvittää rikoksen Helsingin
Kaupunginteatterin uudessa Palmu-näytelmässä Kaasua, komisario Palmu!
kunniakkaasti. Näytelmän yleisö jakautuu selkeästi kahteen joukkoon: on niitä
jotka vertaavat näytelmää kaikilta osin Matti Kassilan loistaviin elokuviin ja
sitten on niitä tai meitä, jotka katsomme näytelmää näytelmänä.
Mika Waltari kirjoitti ensimmäisen Palmu-dekkarin Kuka
murhasi rouva Skrofin, johon Kaasua, komisario Palmu! perustuu, vuonna 1939 ja Komisario
Palmun erehdyksen 1940. Tähdet kertovat, komisario Palmu -dekkari ilmestyi 1962, samana vuonna kuin samanniminen
elokuva. Kahtena edellisenä vuonna olivat saaneet ensi-iltansa kaksi
ensimmäistä Palmu-elokuvaa.
Elokuvista on sanottu: ”Lopputuloksena on kolme nokkelaa,
monipolvista tarinaa eloisine, monisyisine henkilöineen ja edelleen herkullisilta
kuulostavine repliikkeineen.”
Vertailemista lisää se, että Mika Waltarin perikunnan
edustajana Joel Elstelä on dramatisoinnissaan pitäytynyt tiukasti romaanien
henkeen. Ohjaaja Heikki Kujanpää on pitäytynyt aidossa palmumaisessa
ilmapiirissä.
Kari Väänänen on järkelemäinen ja omista mielipiteistään
tiukasti kiinni pitävä vanhan polven poliisi. Apulaiset etsivät Virta (Heikki
Ranta) ja Kokki (Petrus Kähkönen) pysyttelevät kiltisti apupoikien roolissa. Näytelmän
arvioinneissa on jo ehditty kaivata Kähköseltä räväkämpää otetta rooliinsa.
Mutta hyvä näinkin.
Helsinki on läsnä näytelmässä hieman sameissa valokuvissa.
Puvustus (Elina Kolehmainen) on tyylikkäällä ja ajattomalla tavalla ajassaan
kiinni. Samalla ajattomalla tavalla Kaasua,
komisario Palmu on viihdyttävää teatteria. Kun syyllisen löytäminenkään ei ole
liian mutkikasta, pysyy katsoja (siis ne jotka eivät muista elokuvaa) hyvin
mukana. Komisario Palmu joukkoineen on paikkansa ansainnut.
Heikki Ranta, Kari Väänänen ja Petrus Kähkönen
Kommentit
Lähetä kommentti