Vallilan Kansallisteatterin Faust

Faust ei ole taruolento. Se selviää Vallilan Kansallisteatterin Faust-näytelmän käsiohjelmasta. Mutta sillä ei  ole väliä, kun keskellä huikeaa teatteriesitystä yrittää pysyä ”kärryillä” mitä tässä juuri on tapahtumassa. Ohjaaja Anne Rautiainen joukkoineen on luonut Vallilan entisen konepajan näyttämölle erityislaatuisen  maailman omanlaisine ihmisineen ja olentoineen.

Näytelmä perustuu Johann Wolfgang von Goethen kahteen näytelmään, vanhin niistä on vuodelta 1808 ja toinen vuodelta 1932, se julkaistuun vasta Goethen kuoleman jälkeen. Ensimmäisen kerran Faustista kerrotaan 1587 Frankfurt am Mainissa anonyymisti julkaistussa teoksessa ”Kuuluisan tietäjän ja henkien manaajan, tohtori Johann Faustin tarina, kuinka hän myi itsensä paholaiselle sovituksi määräajaksi; mitä ihmeellisiä seikkailuja hän näki, koki ja itse alulle saattoi tuona sopimuskautena aina siihen hetkeen saakka, kun hän viimein sai ansaitsemansa palkan”.  Faustin liitto Mefistofeles- paholaisen kanssa sai uudelleen siivet alleen Goethen näytelmistä.

Uudelleen Faustiin palattiin 1900-luvun alkupuolella totalitaaristen valtioiden varjossa. Klaus Mannin Mefistoteles ilmestyi 1936 ja siinä sopimus paholaisen kanssa rinnastuu demonisiin natseihin. Mihail Bulgakov kirjoitti romaaninsa Saatana saapuu Moskovaan Stalinin ajan Neuvostoliitossa. Teos julkaistiin vasta 1967. Sen alkuperäinen nimi oli Mestari ja Margarita. Faustin tarinasta katsotaan myös Aleksis Kiven saaneen idean Seitsemän veljeksen Simeonin matkasta saapasnahkatorniin. Liittoa paholaisen kanssa Simeoni ei tee, hänen paholaisensa on viina. 

Vallilan Faustin on sovitus ohjaaja Rautiaisen ja dramaturgi Eva Buchwaldin yhteistyötä.  Koko työryhmän upealla työllä on aikaan saatu hurja ja hieno esitys. Lavastaja on Katri Rentto, pukusuunnittelija Saija Siekkinen, musiikin on tehnyt Marzi Nyman ja koreografian Jenni Nikolajeff. Valosuunnittelusta vastaa Ville Toikka, äänisuunnittelusta Esa Mattila ja videosuunnittelusta Pyry Hyttinen. Näyttämön moninaisuus syntyy kankailla ja valoilla ja musiikilla.

Faustille (Marc Gassot) mikään ei riitä. Verisellä allekirjoituksella vahvistettu sopimus pääpaholaisen Mefistofeleksen (Juha Varis) kanssa lupaa Faustille kaiken sen mitä hän haluaa. Juha Variksen Mefistofeles on monikasvoinen huijari. Niin vikkelä ja häikäilemätön että on helppo uskoa että hän pyörittää koko maailmaa. Variksen viehätysvoima piilee siinä että punaisista kengistään huolimatta hän rähjäinen miehenkuvatus, kieltämättä vähän kuin Uuno Turhapuro – Helsingin Sanomien arvostelijaa lainaten.

Faust yrittää olla paholaisen vastakohta, herrasmiesmäisesti pukuun pukeutunut ja omanarvontuntoinen.  Kaikkeen puuttuu ylväästi ja harsomaisessa valkoisessa asussaan asioiden kuluta huolta pitävä Jumala (viehkeä Annika Poijärvi).  Paholaisen ja Jumalan välien selvittely ei oikein käänny kummankaan tappioksi tai voitoksi. Toisessa näytöksessä väliajan jälkeen Faust tapaa Gretan (raikas Aksa Korttila). Ei siinäkään kaikki mene niin kuin Faust toivoisi.

Näytelmä on täynnä nerokkaita yksityiskohtia, alkaen olmimaisista olennoista jotka tervehtivät lämpiössä katsojia. Tein henkilökohtaisen ennätyksen tuijottamisessa – vastapuolena ruskeasilmäinen nuori otus. Näytelmä alkoi ja loppui lämpiössä rosoisten konepajan seinien ja kivisen lattian keskellä. Nymanin musiikki pääsi tilassa täysin oikeuksiinsa.

Faust juoksemassa loputonta juoksuaan – siinä näytelmän loppu.   

                                          Juha Varis ja Marc Gassot. Kuva Tommi Mattila.