Voi Luoja! Espoon Kaupunginteatterissa


Jumala haluaa kuolla ja Ella ei osaa enää terapoida. Ja viereisessä huoneessa Ellan autistinen poika seurustelee itsensä ja sellonsa kanssa. Jumala on kyllästynyt kaikkeen ja Ella ei oikein tiedä miten auttaa miestä, joka on tottunut ratkaisemaan kaikki maailman ongelmat. Tai ainakin me oletamme että hän kaikkivoipa. 

Espoon Kaupunginteatterissa kantaesityksensä saanut israelilaisen Anat Govin Voi Luoja! on asetelmaltaan hyvin yksinkertainen näytelmä. Terapeutti ja hänen asiakkaansa sanailevat keskenään, eivät löydä yhteistä säveltä, kiihtyvät ja rauhoittuvat vuoron perään.

Näytelmässä käydään läpi lukuisia Vanhan testamentin tapahtumia. Henkilöitä vilisee sitä tahtia, että huonosti Raamattunsa tunteva ei ihan pysy perässä. Samalla on helppo havaita mihin meidän länsimainen sivistyksemme ja kulttuuriperintömme pohjautuu. Hyvän ja pahan taistelu on ikiaikaista, peräisin sieltä tuhansien vuosien takaa.

Sanna-Kaisa Palo on teräväsanainen, ihastuttavan nokkela, mutta samalla hieman jo periksi antanut terapeutti. Hänellä on käytössä kysymyspatteristo, jota hän käyttää ja toisaalla laatikollinen valmiita vastauksia. Palo on parhaimmillaan kun hän yrittää saada Jumalaa uskomaan että jotain hänen ongelmilleen kaikesta huolimatta on tehtävissä. Kummallisinta on se, että Jumala ei osaa kunnolla selittää mitä kaikkea ja miksi hän on tuhansien vuosien aikana tehnyt.  

Martti Suosalon Jumala on melkein kuin kuka tahansa kaikkeen turhautunut keski-ikäinen mies. Terapeutin luo on varmuuden vuoksi Jumalan mielestä tultava hyvin pukeutuneena ja yritettävä pysyä rauhallisena. Eikä sekään ole pahasta vaikka mies itkee terapeutin vastaanotolla. Suosalo on täysin kotonaan Jumalan roolissa – kun ei tarvitse olla kaikki tietävä eikä kaikki osaava.

Tanssija Ari Kauppila tasapainottaa esitystä liikehdinnällään ja läsnäolollaan. Autistinen poika on totta – Jumala ei niinkään. Ohjaaja Taru Mäkelä rohkenee heittää ilmoille näytelmän käsiohjelmassa ajatuksen: oliko Ellan vastaanotolla käynyt mies oikea Jumala vai vain Ellan mielikuvitushahmo. Ei sillä ole väliä, ajatuksia kuitenkin heräsi ja hauskaakin oli – etenkin sen Jumalan kustannuksella.          

                                               
                                       Martti Suosalo ja Sanna-Kaisa Palo
                                                                kuva Juuso Westerlund

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Peukalon virittäminen

KADONNEEN KUULOLAITTEEN METSÄSTYS

Huippuosaaja