Helsingin Kaupunginteatterin Näytelmä joka menee pieleen
Kun Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämön Näytelmä joka menee pieleen päättyi, totesi seuralaiseni: ”Tällaista juuri nyt tarvitaan”. Tarjolla oli englantilaisen Henry Lewisin, Jonathan Sayerin ja Henry Shieldsin farssi. Kolme teatteriopiskelijaa kirjoitti kuukauden päivät opiskelija-asunnollaan lopputyöksi farssin 2012. Näytelmä sai ensi-iltansa pohjoislontoolaisessa pubissa ja päätyi kansainväliseksi hitiksi, jonka on nähnyt kaksi miljoonaa katsojaa ja joka on palkittu useille teatterialan palkinnoilla.
Pentti Kotkaniemen ohjaamassa näytelmässä esitettävää jännitysnäytelmää
esittää Pirkanmaan Polytekninen seura. Kartanossa on tapahtunut murha ja
paikalle kutsuttu etsivä yrittää saada selville, kuka perii murhatun henkilön
rahat. Helpolla ei etsivälle selviä sekään kuka rakastaa ketäkin.
Näytelmän hauskuus ja viihdyttävyys perustuu lavastukseen
ja näytelmän äänimaailmaan yhä paljon kuin juonen kiemuroihin ja henkilöiden kömpelyyteen
tai tietämättömyyteen. Selväähän on että harrastelijat unohtavat vuorosanojaan.
Kun Matti Rasilan hovimestari lukee sivistyssanoja kämmeneensä kätkemästä
paperinpalasesta, onnistuu hän tekemään sen niin hellyttävästi, että katsoja
pakostakin ilahtuu ja nauraa.
Peter Ahlqvistin lavastus on huikean kekseliäs. Vieläkin
minua askarruttaa miten Alex Anton ja Joel Hirvonen pysyivät kaltevalla
pinnalla eli lahoamassa olevan kartanon alas romahtavalla lattialla. Katsojat
hurmasi Pekka Huotari valo- ja äänimiehenä. Hänen puuhastelunsa ei tahtonut
onnistua millään, mutta kun epäonnistumiset esittää vilpittömällä mielellä, saa
sympatiat puolelleen. Onhan kepeässä farssissa oltava sekin näyttelijä, joka
kaiken aikaa yrittää valloittaa katsojien sydämen. Joel Hirvonen onnistui siinä
melkein.
Näyttämömestari (Eija Vilpas) yritti kaiken tavoin
syrjäyttää näytelmän primadonnan (Sanna-June Hyde). Vuorosanat voi ihan yhtä
hyvin lukea näytelmäplarista kuin pajattaa ulkomuististakin. Santeri Kinnunen
poliisitarkastajana ja Jari Pehkonen kartanon isäntänä valloittivat ”amatöörimäisellä”
näyttelemisellään katsojat ilman muuta.
Helsingin Kaupunginteatterin ja Arena-näyttämön taattua
laatufarssia.
Matti Rasila ja Santeri Kinnunen
Kuva Tapio Vanhatalo
Kommentit
Lähetä kommentti