Salainen puutarha Ryhnmäteatterin Suomenlinnan kesäteatterissa

Salainen puutarha ja Suomenlinnan kesäteatteri. Kesän odotetuin kesäteatteri-ilta. Anna Krogerus on dramatisoinut F.H. Burnetiin kirjasta Salainen puutarha näytelmän, joka sopii ns. koko perheelle. Ala-ikärajaksi on ilmoitettu seitsemän vuotta ja se lienee oikeaan osunut. Anne Rautiainen on ohjannut kaikesta karuudesta huolimatta lämminhenkisen näytelmän.

Lavastaja Janne Siltavuori on ”rakentanut” Hyvän Omantunnon linnakkeen muurien sisälle ihanan puutarhan ja kolkolta vaikuttavan suuren kartanon. Tarina alkaa kun orvoksi jäänyt Meeri (Anna-Sofia Tuominen) saapuu setänsä luokse. Vastassa on yrmeä rouva Medaljonki (Minna Suuronen). Ohjeena on, että tyttö saa käyttää vain kahta huonetta ja kaikin tavoin käyttäytyä siivosti. Itsepäinen ja oma-aloitteinen tyttö saa selville, että kartanon puutarhassa on salainen puutarha, jossa kukaan ei ole käynyt kymmeneen vuoteen. Silloin Meerin sedän vaimo kuoli, puutarhan ovi suljettiin ja avain kätkettiin syvälle maahan.  

Ystävällinen puutarhuri (Robin Svartström) suhtautuu iloiseen ja uteliaaseen pikkutyttöön ymmärtäväisesti ja tutustuttaa tytön puutarhan eläimiin, ennen kaikkea punarintaan, jota liikuttelee paikasta toiseen Nicklas Pohjola. Meerin ystävä ja ymmärtäjä on hänen hoitajakseen palkattu Martta (Minna Suuronen), pian tutuksi tulee myös Martan poika (Nicklas Pohjola).

Kartanon uumenista kuuluu öisin ihmeellistä ääntä. Lopulta Meeri on varma, että ääni on lapsen itkua ja kielloista välittämättä hän lähtee löytöretkelle ja löytää serkkunsa Dinon (Ville Saarenketo). Salaisen puutarhan tarinalla on onnellinen loppu, niin kuin useimmilla saduilla.

Seurueemme 7-vuotias pohti kotimatkalla laivassa miksi Dinon isä ei välittänyt pojastaan eikä pitänyt muutenkaan lapsista. Syy löytyi: Isä pelkäsi menettävänsä poikansa, niin kuin menetti pojan äidin. Lasten ystävystyminen ei avoimesti kaikkeen suhtautuvaan lapseen tehnyt suurta vaikutusta. Se oli itsestään selvää.

Suomenlinna on se kesäteatteri, mihin pitää päästä joka kesä. Ja siellä on nähty monta hyvää näytelmää. Suosikkilistalla Taru sormusten herrasta, Cyrano de Bergerac, Veljeni Leijonamieli, Idän pikajunan arvoitus, Robin Hoodin sydän, Liisa ihmemaassa, Yksi lensi yli käenpesän, Seitsemän veljestä, Ronja, ryövärintytär.

 

                                            

                                    Ville Saarenketo ja Anna-Sofia Tuominen

                                             Kuvaaja Mitro Härkönen

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Peukalon virittäminen

KADONNEEN KUULOLAITTEEN METSÄSTYS

Huippuosaaja