Tampereen Työväen Teatterin Saituri - Ihana raha
Tampereen Työväen Teatterissa hurmaa katsojia näytelmä Saituri, alaotsikolla ”Ihana raha”. Lisänimi on enne. Näytelmä on ihana, mutta se on myös riemastuttava, säkenöivä, sitä mitä voi nimittää teatterin juhlaksi.
Moliéren
kirjoittama komedia Saituri nähtiin ensimmäisen kerran Pariisissa vuonna 1658. Eli melkein neljä sataa vuotta katsojat ovat
kerääntyneet teattereihin katsomaan mitä tapahtuu kun rikas ja vanha saituri
Harpagon yrittää saada vaimokseen nuoren ja kauniin Mariannen. Marianne on
rakastunut Harpagonin poikaan ja Harpagonin tytär on rakastunut Valére-nimiseen
nuorukaiseen. Harpagon ei tyttärensä puuhia hyväksy. Hän haluaa naittaa
tyttärensä rikkaalle, mutta vanhalle herra Anselmille.
Tässä ainekset minun
tämän syksyn ehdottomalle suosikilleni. On tapana sanoa että joku loihtii
hienon esityksen taikasauvallaan. Tampereella sitä on heiluttanut teatterinjohtaja
Otso Kautto. Ja hyvin on heiluttanutkin. Hänellä on ollut oivallisena tukena
toimittaja Juha-Pekka Raeste.
Näytelmän
kieli on kiehtovaa. Se on samalla kertaa runomittaista ja suoraa kerrontaa.
Voima, joka minua ajaa, on mitä suloisin,
enkä
edes osaa toivoa toisin.
Mutta
jos ihan totta puhutaan, niin onneni on vajaa,
olen
levoton; taidan rakastaa jo enemmän kuin soisin.
Näytelmässä ei eletä vain 1600-luvun Ranskassa. Rahan tekemiseen ja rahan turmiollisuuteen pureudutaan näytelmässä neljän asiantuntijan avulla tämän päivän näkövinkkelistä. Samuli Muje, Riikka Papunen, Pihla Pohjolainen ja Eriikka Väliahde huolehtivat näytelmän ”Ihana raha” -osuudesta napakasti sulkapalloa pelaten. Eihän rahan tekemisessäkään voi taukoa pitää vaan pelin on jatkuttava aina vaan.
Näytelmän lavastus- ja pukusuunnittelu on Pirjo Liiri-Majavan käsialaa. Etenkin puvut ovat häikäisevän hienoja. Raha-asiantuntijoilla hienostuneesti erilaiset, kaikilla naisilla kuitenkin kahisevat helmat.
Saituri on Auvo Vihron juhlaa. Punaisten korkokenkiensä kärkeä myöten hän on vastenmielinen, omaa erinomaisuuttaan uhkuva itsekäs vanhus, mutta kuitenkin aika rakastettava. Taiturimaisesti huolehtivat rooleissaan Harpagonin tytär Eine Koskinen ja poika Hiski Vihertörmä omien näkemystensä läpiviemisestä. Pihla Pohjolainen oli oman arvonsa tunteva ”köyhä”, kaunis Marianne. Jari Pohjola oli palvelijaksi naamioitunut perijä-nuorukainen ja Suvi-Sini Peltola säätäjä, oman aikansa neuvonantaja.
Ajankohtaisia rahoitusneuvoja saa myös Helsingin Kaupunginteatterin Studio Pasilassa Okko Leon näytelmässä Ape Army. Esitys on niin ajassa kiinni että etukäteen oli perehdyttävä näytelmässä käytettävään sanastoon. Siinä missä Saiturissa pelataan perityllä rahalla, Ape Army on oppitunti siitä miten tässä ja nyt rikastutaan ja välillä saatetaan myös köyhtyä. Naimakaupoilla ei kukaan Ape Armyn maailmassa rikastu, vaan omalla kyvykkyydellä ja häikäilemättömyydellä.
Auvo Vihro Saiturina
Kuva Kari Sunnari
Kommentit
Lähetä kommentti