Tampereen Työväen Teatterin Väinämöinen
Tampereen Työväen Teatterin Väinämöinen ravistelee käsityksiämme Kalevalasta ja sen sankareista perusteellisesti ja riemullisesti. Juha Hurme on päätellyt että koko Kalevala on Eljas Lönnrotin käsialaa. Lönnrot on kuunnellut ja muistiin kirjannut lukemattoman määrän runoja, mutta rakentanut niistä itse jännittävän ja kunniakkaan tarinan.
”Kalevala on hieno kirja. Tutkijoiden
mukaan se on aika puhtaasti kaunokirjallinen tuote. Tehdessään kansanrunoutta
ymmärrettäväksi Lönnrot väärensi perinnettä hyvää hyvyyttään. Aineisto oli
hankalaa, monesti karjalankielistä ja saavuttamatonta. Juoni on Lönnrotin
keksimä ja jopa termi Kalevala hänen
muokkaamansa. Sellaista paikkaa ei muinaisrunoudessa ole”, sanoo Juha Hurme.
Juha Hurmeen käsikirjoittamassa ja ohjaamassa esityksessä Eino
Salmelaisen näyttämöllä kaikki on toisin. Tätä uudenlaista tarinaa vie
eteenpäin Pekka Käpin musiikki ja äänimaailma, missä ei ole tietoakaan
kansanmusiikin poljennosta tai viipyilevästä toistosta. Pikemminkin välillä
tuntui kuin olisi ollut rock-konsertissa, ainakin niissä osuuksissa, joissa
tarinaa kerrotaan englanniksi, karjalan kieltä unohtamatta.
Hurmeen tulkinnan mukaan saattaa sittenkin olla niin että
tarinoiden Väinämöinen onkin ollutkin nainen. Heidi Kiviharjun Väinämöinen
täyttää tarumaisen sankarin roolin täydellisesti.
Kuten Lönnrotin Kalevalassa niin Hurmeenkin Kalevalassa
etsitään Sampo. Sampo ratkaisisi kaiken: luontokadon, energiapulan ja
valtionvelan. Väinämöinen laittaa peliin kaiken, mutta esteitä on liikaa. Louhi
(Petra Ahola) on sittenkin ovelampi. Ja voimaa Louhi saa renkailla
taituroinnista. Liike on usein Juha Hurmeen esitysten kulmakivi, niin nytkin.
Riemastuttavaa oli kun kokeneet näyttelijät Teija Auvinen (Ilmatar) ja Pentti
Helin (Joukahainen) repäisivät ja innostuivat tanssimaan ja steppaamaan siinä
missä nuoremmatkin.
Hauska, luutuneita käsityksiä ravisteleva ja vauhdikas
esitys.
Heidi Kiviharju ja Pentti Helin
Kuva Kari Sunnari
Kommentit
Lähetä kommentti