Suomen Kansallisteatterin Omapohjan Talo
Kansallisteatterin Omapohjan näyttämöllä on näytelmässä Talo kaksi taloa ja kaksi henkilöä: mainetta niittänyt näyttelijä ja lapsuudenkodissaan koko ikänsä asunut isäntä. Näyttelijä (Pirjo Luoma-aho) haluaa ostaa vaarinsa rakentaman talon ja vetäytyä sinne rauhaan – itse asiassa sairastamaan. Taisto (Petri Liski) on tukahtua yksinäisyyteensä ja kaiken polkemiseen paikallaan.
Taina West on
kirjoittanut ystävyyttä ja ennakkoluulottomuutta ”julistavan” näytelmän, josta
Laura Jäntti on ohjannut koskettavan ja karhean hauskan esityksen. On
myönnettävä, että henkilöt ovat aika kliseisiä, mutta niinhän me ihmiset olemme.
Usein tarvitaan joku tuuppaamaan eteenpäin ja kertomaan mitä toinen ihan
oikeasti voisi tehdä.
Tarina on
täynnä pieniä yksityiskohtia, jotka kertovat enemmän kuin suuresti
julistettavat asiat. Riikka ei muista naapurin häntä neljä vuotta nuorempaa pikkupoikaa.
Vasta kun Taisto näyttää Riikalle vanhan valokuvan, muistuu Riikan mieleen
pikkupoika, joka seurasi häntä kaikkialle. Taisto myöntää olleensa
umpirakastunut vanhempaan kaupunkilaistyttöön.
Nyt on aika
heidän kummankin auttaa toistaan. Toinen pystyy kertomaan sairaudestaan ja
toinen yksinäisyydestään ja kumppanin kaipaamisesta. Sairauden ohella
näyttelijällä on pohdittavanaan myönteinenkin asia: ryhtyisikö hän
kirjoittamaan muistelmiaan. Hänestä tuntuu, että hänen elämäänsä liittyvät
tarinat ovat mielenkiinnottomia ja liian tavanomaisia.
Näytelmän
tunnelma oli kahden ammattitaitoisen näyttelijän tasapainoista ja punnittua
työtä.
Kuvassa Pirjo Luoma-aho ja Petri Liski
Kommentit
Lähetä kommentti