Joulu Tampereen Tammelassa 1950-luvulla
Välimuotolaukku ja enkelikello
Joulukuusi, jossa oli oikeat kynttilät ja hopealankaa. Tädin enkelikello, jossa enkelit pyörivät ja josta lähti kaunis ääni. Kermavaahto, jota sai tätien luona luumukiisselin päälle joulupäivänä. Joululahjaksi saamani kirja, jota sai joulupäivänä lukea rauhassa. Punainen kynttilänjalka, jossa paloi kolme valkoista kynttilää. Italian salaatti, jota opin tekemään kotitaloustunnilla ja jonka äiti hyväksyi uudeksi jouluruoaksi.
Joulupöydässä oli tarjolla lipeäkalaa ja valkokastiketta, lasimestarin
silliä, rosollia, lanttu-, porkkana-, maksa- ja makaronilaatikkoa, keitettyjä
herneitä, kinkkua, keitettyjä perunoita, joululimppua, kotikaljaa. Jälkiruokana
oli sekahedelmäkeittoa. Kahvin kanssa myöhemmin illalla oli tarjolla
joulutorttuja, piparkakkuja, Hanna-tädin kakkuja.
Jouluaattona meillä oli kotona kuusi-henkisen perheen
lisäksi tätejä, setä, isotäti ja isosetä. Olimme tietysti koolla jollain
kokoonpanolla joka viikonloppu, mutta joulu oli eri asia. Saunakin tuntui
erilaiselta jouluaattona. Kaikilla oli pyhävaatteet päällä, oli hyvää syötävää,
radiosta kuunneltiin Taatan joulupakina ja joululaulujakin laulettiin. Joulupukki
ilahdutti meitä lahjoillaan.
Lukiolaisena olin joululomalla kiireapulaisena
laukkukaupassa. Jouluaatto oli liikkeessä hyvin vilkas päivä. Liikkeen edessä
oli pitkän linjan onnikoitten pysäkki. Moni ”maalaismies” – kuten me
tamperelaiset heitä nimitimme, poikkesi kauppaan. ”Pitäisi saada muijalle
joululahjaksi laukku.” 1960-luvun alkuvuosina oli muotia välimuotolaukku –
suurempi kuin siro käsilaukku, mutta pienempi kuin tavallinen kassi.
Suosittelin ja esittelin muotilaukkuja. Yritin udella väriä: musta vai ruskea
ja eri malleja. ”Neiti voi valita mieleisensä.” Neiti valitsi laukun ja kääri
sen paperiin. Kerroin että laukun voi tulla joulun jälkeen vaihtamaan.
Jännittyneenä odotin miten moni hämeenkyröläinen tai
ylöjärveläinen emäntä tulee vaihtamaan laukkunsa joulun jälkeisinä päivinä. Ei
kukaan tullut. Eipä silti en minäkään koskaan ollut pettynyt tai kokenut
saavani vääränlaista tuliaista, kun mieheni oli ulkomaanmatkoiltaan ostanut
minulle mekkoja, puseroita, kenkiä tai koruja.
Lahjojen antaminen ja saaminen on hauskaa, mutta jos
jouluaattona on koolla isompi joukko sukulaisia, voi lahjojen antamisesta tulla
rasite. Muutama vuosi sitten teimme radikaalin päätöksen. Jokainen aikuinen saa
vain yhden lahjan. Arvomme – ilman virallista valvojaa – tyttärieni kanssa kuka
antaa kenellekin lahjan. Lahjan antaja voi udella mitä lahjan saaja haluaisi.
Koululaiset ja heitä nuoremmat saavat lahjoja vanhan tavan mukaan.
Uudesta käytännöstä huolimatta lukiessani syksyn
kirjauutuuksia mietin kenelle tämän kirjan voisi antaa lahjaksi. Usein sitten
lainaan kirjan hänelle, jonka oletan pitävän kirjasta. Tyttäreni saavat
luettavaksi Sirpa Kähkösen 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia ja Heini
Junkkaalan kirjoittaman Pirkko Saision elämäkerran Pirkko Saisio - Sopimaton. Sisar saa Silja-Elisa Laitosen Haavat ja
toisena kirjana Tuomas Nyholmin Sami
Haber – forever yours. Vävyille tarjoan luettavaksi Lea Ypin Albaniasta
kertovan kirjan Vapaa ja Antti Järven Minne katosi Antti Järvi? Langolle
mieluinen on Seppo Jokisen Sen maksaa mitä tilaa. Seuraavia sukupolvia
houkuttelen lukemaan Iida Turpeisen Elolliset ja Victoria Belimin Punaiset
seireenit.
Loistava joululahja olisi vuoden lukuoikeus äänikirjoja
välittävälle BookBeatille tai jollekulle muulle vastaavalle yritykselle.
BookBeatilta on mahdollisuus ostaa lukuoikeuksia useammalle henkilölle, joiden
ei tarvitse asua samassa osoitteessa.
Kommentit
Lähetä kommentti