Liiku, liiku ja vielä kerran liiku

Olen jo vuosikausia lukenut hanakasti kaiken mitä eteen tulee vanhan ihmisen kunnon ja toimintakyvyn ylläpitämisestä. Jos ei mitään muuta ohjeista jää mieleen, niin kehotus liikkua. Liikkua pitäisi joka päivä, ja ohjeiden mukaan pienikin päivittäinen kävelylenkki pitää loitolla monenmoisia vaivoja.

 Kävellään vaan. Tuskinpa juuri kukaan pääkaupunkiseudun asukas – oli nuori tai vanha, rollaattorin tai lastenvaunujen kanssa tai ilman, kepin tukemana tai ilman keppiä, huonojalkainen tai ketterästi liikkuva – on menneen talven aikana välttynyt liukkailta kaduilta ja poluilta.

Olemme oppineet varomaan autoja ja tottuneet pitämään jalkakäytäviä turvallisina kulkuväylinä. Nyt ne eivät sitä enää ole, vaikka lumet ovat sulaneet ja kohta hiekatkin viedään pois. Pitää varoa polkupyöriä ja ennen kaikkea sähköisiä potkulautoja. Potkulaudat ja pyörät sujahtelevat takaa ohi oikealta ja vasemmalta. Välillä ei jalkakäytävällä ole tilaa mihin jalkansa asettaa. Parhaimmillaan siinä voi rotkottaa useampiakin potkulauta pystyssä tai kyljellään maassa.

Meillä vain ihmetellään ja harkitaan parkkipaikkojen osoittamista potkulaudoille. Laudat ovat olleet saatavissa muutaman viikon ja nyt niitä lojuu vaikka missä. Olen vuosia ihastellut miten hienoa että pääkaupunkiseudulle on hyvinä taloudellisina aikoina rakennettu kevyen liikenteen väyliä. Mutta nyt huomaan miten mieletön ajatus on ollut tunkea pyöräilijät ja jalankulkijat samoihin uomiin. Ei paljon helpota vaikka asfalttiin on piirretty viiva, jolla ohjataan liikennettä.  Kovin turvallista ei ole bussipysäkillä poistua ajoneuvosta suoraan pyöräilyyn osoitetulle väylälle.

Pienistä puutteista ei pitäisi nyt valittaa, mutta kun nämä pienet asiat tekevät tavallisen arjen hankalaksi. Ranskassa nostetaan eläkeikää ja maailmalla ihastellaan kun japanilaiset tekevät töitä vuosikausia pitempään kuin me länsi-eurooppalaiset. En halua patistaa ketään eläkkeeltä töihin, mutta haaveilen, että meiltä vanhoilta kysyttäisiin millaisissa olosuhteissa haluamme liikkua. Esteettömiä kulkuväyliä on perään kuulutettu vuosikymmeniä ja paljon on saatukin aikaan. Keski-ikäiset suunnittelijat eivät ilman asiantuntemusta aina oivalla mitä he saavat päätöksillään aikaan.

Voisiko Helsinki ihan vain kokeeksi ottaa käyttöön jossain kaupunginosassa – esim. Pitäjänmäen Reimarlassa – turvallisen liikkumisalueen. Kadut tai edes kadun pätkät, joilla ei jalankulkijan tarvitse turvattomana punnita pitääkö tänään pelätä polkupyöriä vai potkulautoja. Olosuhteita pyöräilylle rakennetaan koko ajan otollisemmiksi, mutta kovinkaan moni ikäihminen ei pyöräile. Ja penkkejäkin saisi reitin varrella olla.  

Kun kehotatte ihmisiä liikkumaan, miettikää myös missä voi liikkua turvallisin mielin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Peukalon virittäminen

KADONNEEN KUULOLAITTEEN METSÄSTYS

Vanhanaikaista kodinhoitoa