Liiku, liiku ja vielä kerran liiku
Olen jo vuosikausia lukenut hanakasti kaiken mitä eteen tulee vanhan ihmisen kunnon ja toimintakyvyn ylläpitämisestä. Jos ei mitään muuta ohjeista jää mieleen, niin kehotus liikkua. Liikkua pitäisi joka päivä, ja ohjeiden mukaan pienikin päivittäinen kävelylenkki pitää loitolla monenmoisia vaivoja.
Kävellään vaan.
Tuskinpa juuri kukaan pääkaupunkiseudun asukas – oli nuori tai vanha,
rollaattorin tai lastenvaunujen kanssa tai ilman, kepin tukemana tai ilman
keppiä, huonojalkainen tai ketterästi liikkuva – on menneen talven aikana
välttynyt liukkailta kaduilta ja poluilta.
Olemme oppineet varomaan autoja ja tottuneet pitämään
jalkakäytäviä turvallisina kulkuväylinä. Nyt ne eivät sitä enää ole, vaikka
lumet ovat sulaneet ja kohta hiekatkin viedään pois. Pitää varoa polkupyöriä ja
ennen kaikkea sähköisiä potkulautoja. Potkulaudat ja pyörät sujahtelevat takaa
ohi oikealta ja vasemmalta. Välillä ei jalkakäytävällä ole tilaa mihin jalkansa
asettaa. Parhaimmillaan siinä voi rotkottaa useampiakin potkulauta pystyssä tai
kyljellään maassa.
Meillä vain ihmetellään ja harkitaan parkkipaikkojen
osoittamista potkulaudoille. Laudat ovat olleet saatavissa muutaman viikon ja
nyt niitä lojuu vaikka missä. Olen vuosia ihastellut miten hienoa että
pääkaupunkiseudulle on hyvinä taloudellisina aikoina rakennettu kevyen liikenteen
väyliä. Mutta nyt huomaan miten mieletön ajatus on ollut tunkea pyöräilijät ja
jalankulkijat samoihin uomiin. Ei paljon helpota vaikka asfalttiin on piirretty
viiva, jolla ohjataan liikennettä. Kovin
turvallista ei ole bussipysäkillä poistua ajoneuvosta suoraan pyöräilyyn
osoitetulle väylälle.
Pienistä puutteista ei pitäisi nyt valittaa, mutta kun nämä
pienet asiat tekevät tavallisen arjen hankalaksi. Ranskassa nostetaan eläkeikää
ja maailmalla ihastellaan kun japanilaiset tekevät töitä vuosikausia pitempään
kuin me länsi-eurooppalaiset. En halua patistaa ketään eläkkeeltä töihin, mutta
haaveilen, että meiltä vanhoilta kysyttäisiin millaisissa olosuhteissa haluamme
liikkua. Esteettömiä kulkuväyliä on perään kuulutettu vuosikymmeniä ja paljon
on saatukin aikaan. Keski-ikäiset suunnittelijat eivät ilman asiantuntemusta
aina oivalla mitä he saavat päätöksillään aikaan.
Voisiko Helsinki ihan vain kokeeksi ottaa käyttöön jossain
kaupunginosassa – esim. Pitäjänmäen Reimarlassa – turvallisen liikkumisalueen.
Kadut tai edes kadun pätkät, joilla ei jalankulkijan tarvitse turvattomana
punnita pitääkö tänään pelätä polkupyöriä vai potkulautoja. Olosuhteita
pyöräilylle rakennetaan koko ajan otollisemmiksi, mutta kovinkaan moni
ikäihminen ei pyöräile. Ja penkkejäkin saisi reitin varrella olla.
Kun kehotatte ihmisiä liikkumaan, miettikää myös missä voi
liikkua turvallisin mielin.
Kommentit
Lähetä kommentti