LM-Mummin maailma

Aleksandra ja Matti Kivinen  Isäni jäi monta kertaa suljetun oven taakse katselemaan kun poistuin dementiakodista, missä hän asui elämänsä viimeiset kuukaudet. Enää hänellä ja hänen kohtalotovereillaan ei ollut kiire. Kaikilla muilla tuntui ja tuntuu olevan tavaton kiire. Kävelin viime viikolla aamutuimaan radanvarsitietä Pasilan asemalta Pitäjänmäelle. Reitti on tuttu, koska samaa tietä poljin monet kerrat työpaikalleni Pasilaan. Tiellä kulkijoita oli toistakymmentä vuotta sitten harvakseltaan. Tielle mahtuivat hyvin pyöräilijät, kävelijät, juoksijat, koirien ulkoiluttajat. Nyt tielle mahtuvat vaivoin vain pyöräilijät. Heillä on hirmuinen kiire. Vauhdin pitää olla mieluummin yli 40 km/tunti kuin mitään muuta. Selkä köyryssä ajava trikoo-housumies tuskin edes näkee että tiellä on jalankulkija. Minun piti jalankulkijana tiiviisti pysyä tien reunassa. Yksikin harha-askel sivusuunnassa saattaisi olla kohtalokas. Entäpä jos olisin ollut liikkeellä jonkun kanssa ja olisimm...

On kliseemäistä pohtia saada rajoilleen vastinetta vai. Helsingin Kaupunginteatterin Billy Elliot –musikaalissa varmasti saa. Balettitanssijan urasta haaveilevan Billyn tarina on tuttu saman nimisestä elokuvasta monelle. Näytelmän tapahtumat on sijoitettu 1980–luvulle englantilaiseen kaivoskaupunkiin, jossa kaivostyöläiset ajautuvat vuoden kestäneeseen, tappiolliseen lakkoon. Äiditön Billy harjoittelee isän toivomuksesta kotipaikkansa nyrkkeilysalilla. Poika jää kerran hengailemaan salille ja näkee kun tytöt harjoittelevat balettia. Poika tietää heti että tämä on hänen juttunsa. Alkaa sitkeä kädenvääntö isän kanssa. Onneksi isä loppujen lopuksi antaa periksi. Elton Johnin musiikki soi musikaalissa mukaansa tempaavasti ja tarina etenee Lee Hallin käsikirjoituksen mukaan juohevasti. Yllätyksiäkin on välillä tarjolla. Markku Nenonen on loihtinut Peacockin lavalla hienon esityksen. Kaikki palaset ovat kohdallaan. Lavastus yllätti – karusta lavasta ei ollut tietoakaan. Kiitos lavas...

Olin Ruotsin risteilyllä. Olimme kaksi yötä laivalla. En edes muista milloin olen edellisen kerran ollut Tukholmassa laivalla. Laiva yllätti minut täysin. Silja Symphony muistutti suuresti Gunard-yhtiön Qeen Mary II, jolla risteilimme Karibialla kohta 10 vuotta sitten. Siljalla moni asia oli samaa, mutta vain pienemmässä mittakaavassa. Hytti oli pienen pieni, mutta oli ylellistä että siinä oli ikkuna. Olimme yläkerroksissa joten moottoreiden jyske ei sinne kuulunut. Eikä käytävilläkään pidetty pahaa meteliä. Hauska oli matkata lasten kanssa. Pääsi Siljalandiin eli leikkipaikkaan. Jäätelöt olivat siellä minun mielestäni parasta. Illan akrobatia-ohjelmat olivat tasokkaita ja hauskaa katsottavaa. Lapsille tehdyt Afrikka ja merenalaisten elämä - esitykseet olivat aika kökköjä. Pakostakin jäi miettimään miksi lapsia välillä aliarvioidaan. Kaupoissa riitti katseltavaa. Muuta ei ostettu kuin karkkia ja suklaata. Ruoka oli hyvää ja valinnan varaa paljon. Italialaisen ravintolan olivat ma...

Olin tunnelissa, mutta en mummutunnelissa Helsingin Aleksanterinkadun varrella vaan puisessa tunnelissa Keravanjoella Vantaalla. Auto oli huollossa ja minä kävelyllä upeissa Keravanjoen maisemissa. Kun aikoinaan melkein 50 vuotta sitten asuin Hiekkaharjussa, en edes tiennyt että Keravanjoki virtaa Tikkurilasta kohti väljempiä vesiä. Nyt joen penkat on siivottu ja molemmilla puolille rakennettu kävelytiet. Aika moni talokin on saanut paikan joen rannoilta. Puisesta sillasta tulee vääjäämättä mieleen Hiljaisten siltojen sillat. Nyt on muotia muuttaa veroja pakoon Portugaliin. Tähän mennessä tuttavapiiristä on muutettu puoleksi vuodeksi asumaan Espanjaan. Sitä ei kummemmin ole paheksuttu. On vain hämmästelty kauempaa miksi suomalaiset haluavat mennä ryyppäämään Aurinkorannalle ja seurustelemaan muitten suomalaisten kanssa. Minä en voi muuttaa Espanjaan enkä Portugaliin. Eihän minulla sitä paitsi ole edes tarvittavan suurta eläkettä että kehtaisin mennä Portugaliin. Min...

Tätä kaikkea pohdin syksyn ensimmäisen tanotorven kolumnissani.  Minun ei välttämättä enää tarvitse poistua kotoa yhtään mihinkään. Silti teidän kuka on menossa mielenosoitukseen, kuka vastustaa uusinta kansalaisaloitetta, kuka on ollut mustikassa, kuka kirpputorilla, kuka on lukenut tänä aamuna Aamulehteä tai eilen illalla Apua. Tiedän kuka saarnaa sunnuntaina Pitskun kirkossa ja parhaassa tapauksessa voin lukea saarnan kaikessa rauhassa kotona muutaman tunnin kuluttua siitä kun se on pidetty. Tiedän senkin mihin kannattaisi lähteä ruokaostoksille, jos haluan tuoretta lohta tai grillipihvejä edullisesti.   Tätä kaikkea ja paljon muuta saan tietää kun seikkailen Facebookissa. Twirtter tuntuu minusta hieman oudolta. Eli en tiedä mitä ministeri Stubb ajattelee juuri nyt. Mielipiteitä, muitten ajatuksia ja tekemisiä voin loputtomasti lukea blogeista tai katsoa Youtuben videoista mihin kynnet saa lakattua ja kuvioitua trendikkäästi, miten seinän saa maalattua siistis...

Kaikissa taloissa on katto. Muutaman kerran joku tuttu on kertonut että heillä tehdään kattoremontti. En ole kiinnittänyt asiaan juuri huomiota. Ihmetellyt vain miten kerrotalon katto menee sellaiseen kuntoon että se pitää korjata. Muutama viikko sitten ovikello soi illan suussa. Ovella seisoi hauskannäänköinen nuori mies joka esitteli itsensä ja kertoi että hän on kattofirmasta. Poika oli sitä mieltä että teidän kattonne saattaisi kaivata kohentamista. Edellispäivänä olimme Enskan kanssa miettineet miten tiilikatolta saa syksyllä pois sammaleet ja kaikki roskat. Roskien poistaminen ja tiilien tarkastaminen on jo monta vuotta ollut nuorimman vävyn tehtävä. Ei muuta kuin  kellonsoittaja sisälle ja asiaan. Kävi ilmi että Oulussa opiskeleva nuorukainen oli kesätyönään myymässä kattoremontteja. Kaupat tehtiin ja naapurikin lähti mukaan. Ensin katto puhdistettiin perusteellisesti. Sammaleet saivat kyytiä. Sitten vaihdettiin rikkinäiset tiilet ehjiin ja sen jälkeen katto maalatt...

Huimaus ja niskan jännitys ovat aikaan saaneet melkoisen myllerryksen mielialoissani ja muussakin olotilassa. Jos kahtena yönä peräkkäin vain valvoo ja valvoo ja vasta aamuyöstä nukahtaa muutamaksi tunniksi, tuntee itsensä pakostakin syrjäytyneeksi, vanhaksi, raihnaiseksi, sairaaksi ja kummalliseksi. Teekkari-poika väitti että olisi vain makeeta jos ei tarvitsisi nukkua kuin muutama tunti/yö. Olemmehan aina silloin tällöin lukeneet suurmiehistä jotka tulevat toimeen vain muutaman tunnin yöunella. Vastaavati viime aikoina on moneen kertaa kerrottu että jo yhden yön valvominen saa aikaan humalatilan kaltaisen olotilan. Etsin ensimmäisenä unettomana yönä  ohjeita unen kiinni saamiseen. Käypä ohjeiden muikaan lämpimän maidon juominen - en juo maitoa missään olotilassa en koskaan, teen litkiminen tai mikään muukaan vanhan kansan kontsi ei muka auta. MUTTA NYT OVAT KAIKKI NEUVOT JA KEINOT TERVETULLEITA!!! Aluksi kavahdin sitä että pitkälleen meno sai aikaan keinuvan tunteen, nyt ...