Syksyn teatterikausi avattu

On kliseemäistä pohtia saada rajoilleen vastinetta vai. Helsingin Kaupunginteatterin Billy Elliot –musikaalissa varmasti saa. Balettitanssijan urasta haaveilevan Billyn tarina on tuttu saman nimisestä elokuvasta monelle. Näytelmän tapahtumat on sijoitettu 1980–luvulle englantilaiseen kaivoskaupunkiin, jossa kaivostyöläiset ajautuvat vuoden kestäneeseen, tappiolliseen lakkoon.

Äiditön Billy harjoittelee isän toivomuksesta kotipaikkansa nyrkkeilysalilla. Poika jää kerran hengailemaan salille ja näkee kun tytöt harjoittelevat balettia. Poika tietää heti että tämä on hänen juttunsa. Alkaa sitkeä kädenvääntö isän kanssa. Onneksi isä loppujen lopuksi antaa periksi.

Elton Johnin musiikki soi musikaalissa mukaansa tempaavasti ja tarina etenee Lee Hallin käsikirjoituksen mukaan juohevasti. Yllätyksiäkin on välillä tarjolla. Markku Nenonen on loihtinut Peacockin lavalla hienon esityksen. Kaikki palaset ovat kohdallaan. Lavastus yllätti – karusta lavasta ei ollut tietoakaan. Kiitos lavastajat Jani Uljas ja Jari Ijäs! Näkemässäni esityksessä katsojat valloitti Lassi Hirvonen Billynä ja Kasperi Viita hänen ystävänään Michaelina. Leena Uotila oli rakastettava mummi, Jonna Järnefelt napakka tanssinopettaja ja Risto Kaskilahti topakka isä.  

On paljon kohistu siitä että näytelmässä kiroillaan paljon. Näin on. Selitin 11-vuotiaalle katsojakaverilleni että tällä korostetaan englantilaisen työväenluokan ihmisten puhetapaa. Tyttö totesi että kyllä hän nuo kiroilut tietää, mutta olisi ollut kivampi jos ei olisi kiroiltu.

Äidin kullasta oikeaksi pojaksi

Kimalluksen kaupungissa Studio Pasilassa ei kiroiltu – päinvastoin. Philip Ridleyn tarinassa keskitytään siihen miten hankalaa on elää ilman ystävää ja siihen millainen on todellinen hyvä ystävä. Helsingin Kaupunginteatterin esityksessä valot ja äänet olivat tärkeässä roolissa näytelmässä, jonka alaikäraja on 8 vuotta. Ehkäpä hieman liian jännittävä sen ikäiselle. Vähän isommalle sopivan kimalteleva ja vauhdikas tarina. Juonen kulku oli aika tavanomainen, vaikka näyttämöllä loikki ja temmelsi varsin erikoinen joukko argonautteja.

Ohjaaja Kari Rentola oli puhaltanut joukkonsa nauttimaan esityksestä. Hannes Suominen näytelmän Kasperina oli oikeanlainen äidinpoika, joka kasvoi lopussa rohkeaksi miehenaluksi. Mieleen jäi tietysti myös Jari Pehkosen Katujen Kuningas.

Miksi veljeni on onnellinen?

Näyttelijä Petja Lähteen kirjoittama Onnellinen veli on pysäyttävä näytelmä. Miksi Päiviön veli Pyy on päätynyt sairaalan seinien sisälle ja miksi hän on onnellisempi kuin veljensä ja kaikki muutkin sairaalan porttien ulkopuolella elävät. Onnellinen veli on tarina siitä mitä tapahtuu kun veljekset lähtevät tapaamaan isäänsä Hailuotoon.

Jo ennen kuin miehet ovat Tampereella, tapahtuu vaikka mitä. 

Näytelmä on hieman merkillinen sekoitus komiikkaa ja tragediaa. Onnellinen veli (Antti Lang) on parantumattomasti sairas ja vanhempi veli (Pekka Huotari) ei saa sitä kerrottua. He kohtaavat matkallaan toisen toistaan merkillisempiä tyyppejä (Riitta Havukainen ja Pertti Koivula). Ohjaaja Laura Wallgren on rohkeasti tyylittelyn ja liioittelun tielle. Osittain se onnistuu, osittain ei. Mutta kokonaisuutena aika hyvin!