Kummina oleminen ei paljon vaadi

On tammikuu vuonna 2002. Luen Interpediasta Vaasasta tullutta kirjettä kyyneleet silmissä. Kirjeessä kerrotaan, että tukemanne nuori on saanut opintonsa loppuun ja sen lisäksi onnistunut löytämään työpaikan.

Olimme tukeneet etelä-Intiassa asuvan D.Nalinin koulunkäyntiä 14 vuotta. Nyt tyttö oli valmistunut sairaanhoitajaksi ja päässyt töihin yksityiseen sairaalaan. Kirjeessä kerrottiin että hänen palkkansa on 1200 rupiaa eli noin 30 euroa ja hän pystyy huolehtimaan itsestään.

Mieheni työtoveri oli kertonut että hänellä on miehensä kanssa kolme kummilasta Intiassa Malaysian Social Service-järjestön ohjelmassa Interpedian kautta. Nuorin tyttäremme, joka silloin oli 13-vuotias. kiinnostui isän kertomuksesta ja kyseli emmekö mekin voisi ottaa Intiasta kummilasta.

Asia eteni hyvin nopeasti, kun olin soittanut Interpediaan ja kertonut, että ehdottomasti haluamme tukea tyttöä. Hyvin pian vuonna 1990 mieheni työtoveri vieraili Madrasissa ja tapasi myös Nalinin. Saimme tarkat tiedot tytön pituudesta, painosta ja kengän koosta. Vuosien mittaan lähetimme pääasiassa koulutarvikkeita. Vaatteita varten lähetimme rahaa.

Kaksi kertaa vuodessa saimme tietoja Nalinin voinnista. MSS:n vetäjä P.V. Ravindranath kirjoitti kirjeen, jossa hän seikkaperäisesti kertoi kuulumisista.

Kun Nalinin tukeminen loppui, saimme uuden kummitytön ja samaan aikaan ryhdyimme tukemaan myös Dominikaanisessa tasavallassa asuvaa Marisolia Plan-järjestön kautta. Tyttäremme, joka aikoinaan halusi että otamme kummitytön, oli Dominikaanisessa tasavallassa kehitysyhteistöissä. Samalla kun kävimme tapaamassa Kaisua ja hänen miestään, kävimme myös Marisolin kotona lähellä Haitin rajaa.

Tapasimme kummitytön

Vierailun jälkeen oli helppo ymmärtää miksi kummituki on tarpeellista. Ja samalla tuki koko hankkeelle, minkä kautta kummilasta kulloinkin tuetaan. Marisol kasvoi ja sai opintonsa päätökseen. Sitkeästi hän iltapimeällä käveli koulusta kotiin yli 5 kilometriä. Koulua käytiin iltapäivisin ja illalla. Näin tytöt ehtivät paremmin auttaa äitiään kotitöissä.

Kiinteä yhteistyö Interpedian kanssa on jatkunut vuosia. Lapset ovat vaihtuneet. Aluksi olin sitkeästi sitä mieltä että haluamme tukea pienten tyttöjen koulunkäyntiä, mutta helppo minun on ollut ymmärtää että Nepalissa Loo Nivan projektissa on ihan yhtä tärkeää taata teini-ikäisille tytöille mahdollisuus koulunkäyntiin.  

Nuorin tyttäremme on löytänyt työnsä kehitysyhteistyön parista. Loo Nivassa meillä on edelleen kummityttö, jota haluamme tukea. Kun tukijajoukkoon liittyi vanhin tyttäremme, olemme maksaneet kummimaksun lisäksi myös pienen lisätuen projektille.

Kun sain aikanaan terveiset Intiasta kummitytöltämme ja kun olin käynyt tapaamassa kummityttöämme Dominikaanisessa tasavallassa, oli minun helppo sitoutua säännölliseen ja vuosia kestävään tukemiseen. Eiväthän minun omatkaan lapseni tai lastenlapseni ole joutuneet keskeyttämään koulunkäyntiään. Miksi kummilapsemme pitäisi tehdä sen? Vain senkö takia että tarvitsen muka tukirahat johonkin muuhun. Käytyäni Kiinassa ja Intiassa on ollut entistä helpompi olla mukana kummi-toiminnassa.

Kummimaksu on ollut vuosia 25 euroa. Maksamme sen ja 10 euron lisämaksun (tarkoitettu yleistueksi hankkeelle, jonka puitteissa kummilastamme tuetaan) yhdessä toisen tyttäreni kanssa.