Ei aina reipas tyttö

Ei ole helppoa olla reipas tyttö, Reipas tyttö joutuu tulemaan toimeen omillaan.

Kaikkien mielestä hän on ikuinen selviytyjä  ei häntä tarvitse lohduttaa, kannatella, tukea eikä edes kuunnella. Ei reippaalla tytöllä ole ongelmia, hän ei ole ahdistunut, ei masentunut, ei murehdi turhia. Hän jaksaa puuhastella, hoitaa tehtävänsä tunnollisesti, kuntoilee, laittaa ruokaa, siivoaa, hoitaa lapsensa ja miehensä mallikelpoisesti. 

Jos hän olisi kiltti tyttö, kaikki ystävät, kaverit ja tuttavat tietäisivät että tarpeen tullen häntä pitää auttaa ja tukea. Jos hän sairastuu hänelle kiikutetaan syötävää, käydään apteekissa hakemassa hänen lääkkeensä ja hänelle pitää soittaa vähintään joka toinen päivä.

Reippaalle tytölle ei kannata soittaa, vaikka hän olisi eilen kotiutunut lonkkaleikkauksesta. Hänhän pärjäilee kotona ihan hyvin omatoimisesti. Hän on hankkinut jääkaapin ja pakastimen etukäteen täyteen syötävää ja juotavaa.

Pikemminkin on tärkeää, että hän saa kerrankin rauhassa levätä ja parannella itseään. Sen ajan mitä mahdollisesti käyttäisi reippaan tytön auttamiseen, kannattaa mieluummin viettää kiltin tytön koiraa ulkoiluttamassa.

Vuosia sitten toivuin koko kesän autolle jäämisessa saamistani vaivoista. Kun olin sairaalassa, huoneeni oli kuin kukkakauppa. Niin moni halusi muistaa minua. Moni olisi halunnut tulla myös sairaalaan, mutta en halunnut tavata kuin perheenjäseniä ja ihan läheisempiä ystäviä.

Kun sitten jouduin viikkokausia olemaan toipilaana, sain olla rauhassa. Juuri kukaan ei soittanut, kukaan ei ehdottanut tapaamista. En vieläkään tiedä pelkäsikö moni rehellistä tietoa siitä miten voin.

Onneksi minulla oli oma perhe, vanhemmat ja sisarukset jotka välittivät. He tiesivät että vaikka olenkin reipas, tarvitsen tukea.

Voihan olla että on oma vika että on reipas tyttö. Antaa ulkopuolisille väärän kuvan itsestään. Mutta kun ei anna. Reipaskin voi kaivata kysymystä miten voit. Aina silloin tällöin tömään tuttaviin vuosien takaa, säännöllisesti moni mies kysyy miten miehesi voi, kukaan ei kysy minulta miten minä voin. Olen heillekin reipas tyttö - se omillaan toimeen tuleva. Ja vaikka olenkin, tarvitsen tukea ja ymmärtämystä.

 Ensimmäistä kertaa kirjoitin tekstin uudella mini-Ipadilla ja erillisellä näppäimistöllä. Nyt ei enää tarvitse raaha painavaa tietokonetta mukana vaan haastatteluun tarvittavat "koneet" voi laittaa olkalaukkuun 

 Hailkat on kannet mutta kone on ihastuttavan kevyt ja aina monta appia olen osannut itsekin laittaa. Ilman henkilökohtaista mikrotuki-henkilö Matiasta alkuun pääseminen olisi ollut hankalaa. Onneksi näitä tukihenkilöitä on lisää: kaksi reipasta tyttöä: tyttäreni ja hänen tyttärensä. 

Unohdin että reipas tyttö kuntoilee. Niskani on edelleen hankala. Kävin vetreyttämässä sitä Konalan Liikuntapuiston seniorikuntolaitteilla. Siellä ne nököttivät käyttämättöminä. Siitä huolimatta olen vakaasti sitä mieltä että kannatti nähdä vaivaa niiden saamiseksi jokaisen ulottuville.