Helsingin Kaupunginteatterin & Julia

Tekijä -

Helsingin Kaupunginteatterin musikaali & Julia on syksyn hieno avaus musikaalien ystäville. Heitä tai pikemminkin meitä on pääkaupunkiseudulla ainakin sata tuhatta. Näin arveli aikanaan teatterinjohtaja Asko Sarkola. 

Huikean hieno Samuel Harjanteen ohjaama musikaali alkaa yllättäen. Julia ei olekaan kuollut. Hän päätti jäädä jatkamaan elämäänsä, vaikka rakas Romeo makasikin hänen vieressään kuolleena. Julia alkaa rakentaa omaa elämäänsä. Ensiksi pitää karistaa Veronan kahleet. Julia ei ota kuuleviin korviinsa vanhempiensa uhkausta luostariin vetäytymisestä. Hän kokoaa ystävät ympärilleen ja päättää lähteä Pariisiin.  

Tutun tarinan uudet käänteet kehittävät alkuperäisen tarinan kirjoittaja William Shakespeare (Tuukka Leppänen) ja vaimonsa Anne Hathaway (Maria Lund) kumpikin omaan suuntaansa. Anne vielä innokkaammin kuin William. Pariisiin lähtevät Julian mukana hänen paras ystävänsä, imettäjä ja Anne. Eivätkä yllätykset ihan tähänkään lopu. Romeokin astuu kuvaan mukaan, kun tarina etenee.

Jos musikaalin juonenkäänteet ovat yllättäviä ja raikkaita, on sitä ennen kaikkea musiikki. Musiikin tekijä tai pikemminkin koostaja on ruotsalainen Max Martin. Hänen mm. Britney Spearsilla kirjoittamat kappaleet vievät tarinaa eteenpäin nopeassa tempossa. Musikaalin on suomentanut Paavo Leppäkoski, mutta hän kääntänyt vain osan kappaleista ja kaikki toimii hienosti.   

Ohjaaja Samuel Harjanne on taas kerran saanut joukot yltämään ennen näkemättömään menoon. Kokonaisuuden luomiseen on tarvittu koreografi Gunilla Olsson-Karlsson, kapellimestari Eeva Kontu, lavastaja Peter Ahlqvist, pukusuunnittelija Elina Kolehmainen, naamioinnin suunnittelija Aino Hyttinen ja monta muuta.      

 Renèe Böök on Juliana ensimmäistä kertaa näyttämöllä pääroolissa. Ja upealla tavalla onkin. Hänen kanssaan lavalla loistavat Martti Manninen ranskalaisnuorukaisena, Niki Rautén indentiteettiään etsivänä Mayna ja Romeona Mikko Peltomäki. Heidän joukossaan ”veteraaniammattilaisina” loistavat imettäjänä Laura Alajääski ja hänen vuosien takainen rakkaansa Risto Kaskilahti.

Näytelmän viimeisen biisin aikana tunnelma oli kuin onnistuneilla festareilla. Yleisö oli suostunut vaikka minkälaisiin taputuksiin ja käsien heilutteluun. Penkkirivi toisensa jälkeen nousi ylös. Olimme olleet mukana nauttimassa upeasta musikaalista.

Sain pääsylipun teatterilta.  


                                                                            Juliana Renée Böök 

                                                                      Kuva Tuukka Raitala 




 

    

 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Amos A. Svenska Teatern

Tekijä -
Kuva
Svenska Teaternin Amos A. näytelmää katsoessa opin, että Amos Anderson oli liikemies, lehden kustantaja, kulttuurivaikuttaja ja taidemesenaatti, mutta hän oli myös teatterin suuri ystävä ja ohjasi myös itse esityksiä Svenska Teaterniin. Teatteri saattoi olla Amokselle henkireikä kaiken johtamisen ja yrittämisen ohella. Näytelmässä Andersonin suhde teatterinjohtaja Nicken Rönngreniin (Riko Eklundh) oli hyvin tärkeä ja läheinen.   Kari Heiskasen ohjaama näytelmä on hyvin moniulotteinen ja pystyy hyvin tuomaan esille Gunilla Hemmingin kattavan käsikirjoituksen asiat. Sen lisäksi että näytelmä valottaa hyvin Amos A:n persoonallisuutta, se pureutuu myös etenkin 1930-luvun yhteiskuntamme tapahtumiin ja suomenruotsalaisuutta uhkaaviin ilmiöihin. Kysymys joka vääjäämättä aina esitetään Andersonista puhuttaessa: pitikö hän enemmän miehistä kuin naisista. Näytelmässäkin Amos kertoo selkeästi ettei hän mene koskaan naimisiin eikä halua lapsia. Hän pelkäsi että hänen veljiensä mielisa...
Lue lisää

Exlibrikseni tarina

Tekijä -
Kuva
Täyttäisin viisikymmentä vuotta muutaman kuukauden kuluttua. Olin pohtinut haluanko syntymäpäivälahjaksi exlibriksen vai Tampere-aiheisen taulun. Minä olen kotoisin Tampereelta ja mieheni Turusta. Meillä oli Turku-aiheinen maalaus, muttei Tampere-kuvaa. Olen harrastanut lukemista siitä saakka kun ensimmäisellä luokalla kansakoulussa opin lukemaan. Lukemaan oppiminen oli hankalaa. Oliko kukka vai kuka, kokko vai koko, kannu vai kana. Vähitellen sanat alkoivat lukiessa saada oikean muodon. Kirjat löytyivät Tammelan kirjastosta, jonne kotoa oli matkaa vain kilometri. Oppikoulua kävin toiselle puolella kaupunkia ja koulumatkoilla oli helppo poiketa lainastossa Keskustorin kupeessa. Piti odottaa että täytti 16 vuotta ennen kuin sai lainata kirjoja aikuisten osastolta. Onneksi isä lainasi kirjoja toiveitteni mukaan. Vähitellen omia kirjojakin kerääntyi. Sain säännöllisesti kirjoja nimipäivä-, syntymäpäivä- ja joululahjaksi. Pääsin opiskelemaan Helsingin yliopistolla suomen kieltä ja he...
Lue lisää

Kaiteet kunniaan

Tekijä -
  Ei taida minusta tulla haastajaa Senni Sopaselle, 97 vuotta. Hän juoksi elokuussa veteraanien 100 metrin Suomen ennätyksen ajalla 55,38. Hän kilpaili myös kuulantyönnössä, pituushypyssä ja kolmiloikassa. Pituuskisassa Sopasen tulos oli 87 senttiä. Sopanen on kahminut yleisurheilussa lukuisia MM-, EM- ja SM-mitaleita. Jalkani ovat vääjäämättä kangistuneet ja on ihan oikeitakin vaivoja todettuja. Juoksuaskeleita en ole ottanut pitkään aikaan. Vuosia olin vakaasti sitä mieltä että olen liian nuori vesijumppaan. Vesijuoksu on sen verran iätön laji, että sitä voi harrastaa. Nyt molemmat kelpaavat ja vetreyttävät. Nyt on tilanteita joissa ei todellakaan tarvitse miettiä miten kuntoilisin tänään. Riittää kun selviytyy kauppareissusta, Helsingin keskustassa käynnistä, teattereissa oman paikkansa löytämisestä, ehjin nahoin pois bussin kyydistä. Junassa ja pikaratikassa meno on vähän rauhallisempaa. Pysäkille saavutaan vauhtia hiljentäen, ei horjuen ja spurttaillen kuten bussit. Raka...
Lue lisää