Yskää ja skräppystä

Edelleen vaan yskittää - tuntuu siltä että yöllä enemmän kuin päivällä. Siirsin eilen menemiseni Kansallisarkistoon tälle päivälle. Katsotaan miten onnistuu.


Skräppääminen on mieluisin harrastukseni. En malta tehdä mitenkään monimutkaisia sivuja eli sellaisia mitä malleissa on: yksi kuva ja monta paperia päällekkäin ja sitten kaikenlaisia koristeita. Minusta on ihanaa kun iso ruokapöytä on täynnä kaikenlaista kaunista materiaalia ja niitä voi sitten mielensä mukaan käyttää.

Valmiit sivut näytän vain albumista.

Eilisen päivän hyvä hetki oli se kun aamulla löysin Hesarista sunnuntaina kirjoittamani mielipidekirjoituksen. Asiaa olin pohtinut pari viikkoa aikaisemmin lenkillä Tampereella. Idean sain Saukonpuistossa kun kuuntelin Kalevan kirkon kellon soittoa.

Otsikkona oli Siirretään jumalanpalvelukset iltaan.


Minäkin olen huono ihminen ja huono kirkon jäsen. Käyn jumalanpalveluksissa ani harvoin, kuten yhtä useampi suomalainen (HS 21.10.2012). Siitäkin huolimatta että oman seurakuntani kirkkoherra on toivottanut minutkin kirkkoon tervetulleeksi kertomalla, että  me = seurakunnan työntekijät olemme aina sunnuntaina paikalla. .
Olin taannoin sunnuntai tapojeni mukaisella lenkillä aamupäivällä Tampereella. Lyhyen ajan sisällä kuuntelin niin Tuomikirkon kuin Kalevan kirkonkin kelloja, jotka kutsuivat väkeä jumalanpalvelukseen. Sateisena aamupäivänä meitä kulkijoita oli liikkeellä ani harva. Kirkkoon menijöitä vielä harvemmassa. 
Ajankäyttötutkimusten mukaan sunnuntai-aamuisin nukutaan pitkään, syödään aamiaista kaikessa rauhassa ja luetaan sanomalehteä tai tietokoneen uutisia niihin syventyen. Lapsiperheissä päivä yritetään aloitetaan rauhallisemmin kuin arkisin.
Ja kirkossa pitäisi sitten olla kello 10. Mitäpä jos se onkin meidän nykysuomalaisten aikataulussa sunnuntaina liian tai ainakin turhan aikaisin. Olisiko paikallaan että perinteisestä aikataulusta luovuttaisiin ja alettaisiin pitää jumalanpalveluksia vaikkapa klo 15. Siihen mennessä olisi ehditty ulkoilla, harrastaa sitä mitä itse kukin haluaa ja nauttia sunnuntailounas.
Ei perinteistä kannata pitää kiinni, jos ne eivät enää kanna.  Ani harvassa kirkossa pidetään joulupäivänä jumalanpalvelusta klo 7. Omassa seurakunnassani Pitäjänmäellä riensimme taannoin sankoin joukoin jouluaatto-iltana klo 22 messuun, joka pidettiin kirkon vieressä urheilukentällä. Kirkko oli remontissa. Laulujen sanat näki lyhtyjen valossa hyvin ja tunnelma oli ennen kokematon
Muistan miten lapsena piti sunnuntaina aamupäivällä olla hissuksiin, jos kylässä oli vanhempaa väkeä, joka halusi kuunnella radiosta jumalanpalveluksen. Kolme-vuotiaana olin kysynyt isältä, miksi hän osti meille kiroomuradion eikä tanssimuradiota, jollainen oli tädilläni. Pieni tyttö oli uuden radion myötä ”joutunut” kuuntelemaan 1940-luvun puolivälin Jumalan sanaa. Tädin radiossa oli soinut musiikki. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Peukalon virittäminen

Niin kuin taivaassa Helsingin Kaupunginteatterissa

Vantaan Näyttämön nousu ja lasku