Yskää ja skräppystä
Edelleen vaan yskittää - tuntuu siltä että yöllä enemmän kuin päivällä. Siirsin eilen menemiseni Kansallisarkistoon tälle päivälle. Katsotaan miten onnistuu.
Skräppääminen on mieluisin harrastukseni. En malta tehdä mitenkään monimutkaisia sivuja eli sellaisia mitä malleissa on: yksi kuva ja monta paperia päällekkäin ja sitten kaikenlaisia koristeita. Minusta on ihanaa kun iso ruokapöytä on täynnä kaikenlaista kaunista materiaalia ja niitä voi sitten mielensä mukaan käyttää.
Valmiit sivut näytän vain albumista.
Eilisen päivän hyvä hetki oli se kun aamulla löysin Hesarista sunnuntaina kirjoittamani mielipidekirjoituksen. Asiaa olin pohtinut pari viikkoa aikaisemmin lenkillä Tampereella. Idean sain Saukonpuistossa kun kuuntelin Kalevan kirkon kellon soittoa.
Otsikkona oli Siirretään jumalanpalvelukset iltaan.
Skräppääminen on mieluisin harrastukseni. En malta tehdä mitenkään monimutkaisia sivuja eli sellaisia mitä malleissa on: yksi kuva ja monta paperia päällekkäin ja sitten kaikenlaisia koristeita. Minusta on ihanaa kun iso ruokapöytä on täynnä kaikenlaista kaunista materiaalia ja niitä voi sitten mielensä mukaan käyttää.
Valmiit sivut näytän vain albumista.
Eilisen päivän hyvä hetki oli se kun aamulla löysin Hesarista sunnuntaina kirjoittamani mielipidekirjoituksen. Asiaa olin pohtinut pari viikkoa aikaisemmin lenkillä Tampereella. Idean sain Saukonpuistossa kun kuuntelin Kalevan kirkon kellon soittoa.
Otsikkona oli Siirretään jumalanpalvelukset iltaan.
Minäkin olen huono ihminen ja huono kirkon jäsen. Käyn
jumalanpalveluksissa ani harvoin, kuten yhtä useampi suomalainen (HS
21.10.2012). Siitäkin huolimatta että oman seurakuntani kirkkoherra on
toivottanut minutkin kirkkoon tervetulleeksi kertomalla, että me = seurakunnan työntekijät olemme aina
sunnuntaina paikalla. .
Olin taannoin sunnuntai tapojeni mukaisella lenkillä
aamupäivällä Tampereella. Lyhyen ajan sisällä kuuntelin niin Tuomikirkon kuin
Kalevan kirkonkin kelloja, jotka kutsuivat väkeä jumalanpalvelukseen. Sateisena
aamupäivänä meitä kulkijoita oli liikkeellä ani harva. Kirkkoon menijöitä vielä
harvemmassa.
Ajankäyttötutkimusten mukaan sunnuntai-aamuisin nukutaan
pitkään, syödään aamiaista kaikessa rauhassa ja luetaan sanomalehteä tai
tietokoneen uutisia niihin syventyen. Lapsiperheissä päivä yritetään aloitetaan
rauhallisemmin kuin arkisin.
Ja kirkossa pitäisi sitten olla kello 10. Mitäpä jos se
onkin meidän nykysuomalaisten aikataulussa sunnuntaina liian tai ainakin turhan
aikaisin. Olisiko paikallaan että perinteisestä aikataulusta luovuttaisiin ja
alettaisiin pitää jumalanpalveluksia vaikkapa klo 15. Siihen mennessä olisi
ehditty ulkoilla, harrastaa sitä mitä itse kukin haluaa ja nauttia
sunnuntailounas.
Ei perinteistä kannata pitää kiinni, jos ne eivät enää
kanna. Ani harvassa kirkossa pidetään
joulupäivänä jumalanpalvelusta klo 7. Omassa seurakunnassani Pitäjänmäellä
riensimme taannoin sankoin joukoin jouluaatto-iltana klo 22 messuun, joka
pidettiin kirkon vieressä urheilukentällä. Kirkko oli remontissa. Laulujen
sanat näki lyhtyjen valossa hyvin ja tunnelma oli ennen kokematon
Muistan miten lapsena piti sunnuntaina aamupäivällä olla
hissuksiin, jos kylässä oli vanhempaa väkeä, joka halusi kuunnella radiosta
jumalanpalveluksen. Kolme-vuotiaana olin kysynyt isältä, miksi hän osti meille
kiroomuradion eikä tanssimuradiota, jollainen oli tädilläni. Pieni tyttö oli
uuden radion myötä ”joutunut” kuuntelemaan 1940-luvun puolivälin Jumalan sanaa.
Tädin radiossa oli soinut musiikki.
Kommentit
Lähetä kommentti