Mennyttä aikaa muistelen

Olisi pitänyt muistella silloin kun tätini elivät ja silloin kun äiti eli ja silloin kun isä eli. Ymmärrän hyvin ettei minua oikeasti kiinnostanut 20-vuotiaana jutut mitä Kerttu-täti ja Alli-täti kertoivat lapsuudestaan tai isänsä kauppiaana olemisesta. Mutta nyt kiinnostaa.

Tänään sain käsiini Kansallisarkistossa paperin, jolla äidinisäni Martti Kivisen kauppa on virallisesti hyväksytty ja rekisteröity.




Hienointa tässä asiakirjassa on Martti Kivisen nimikirjoitus. Sukutietojen mukaan Martti Kivinen teki konkurssin 1928. Sen jälkeen hänellä oli kauppa Siurossa. Hän kuoli syyskuussa 1929 sydänkohtaukseen 41-vuotiaana. Vaimo jäi puolle paljailla neljän tyttären kanssa. Vanhin Kerttu oli 16-vuotias ja nuorin Maija 5-vuotias. Alli oli 14 ja äitini Sirkka 9-vuotias. Aleksandra muutti pian tyttäriensä kanssa Tampereelle. 

Seuraavaksi minun pitääkin selvittää tekikö hän oikeasti konkurssin. Asioiden penkominen on erittäin mielenkiintoista, mutta hyvin, hyvin hidasta. 

Olin tänään pihatöissä kaksi ja puoli tuntia. Tien vierusta kadulta talolle tuli siivottua vasta toiselta puolelta. Joten lehtien haravointia ja rikkaruohojen perkaamista on edelleen tiedossa. Monen viikon tauon jälkeen pääsen huomenna kuntosalille. Yskä ei enää vaivaa!!!

Kirjoituspöydälläni on jo pino tavaroita joita otan mukaani Kööpenhaminaan, kun lähden sinne sunnuntaista viikon päästä.  



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Peukalon virittäminen

Niin kuin taivaassa Helsingin Kaupunginteatterissa

Vantaan Näyttämön nousu ja lasku